No hupsista. Näköjään tuttuun tapaan edellisen reissun viimeinen päivä oli taas jäänyt päivittämättä tänne blogiin. Onneksi käsikirjoitus sentään löytyi. Muuten olisi jo yksityiskohdat pyyhkiytyneet mielestä ...mutta asiaan (kuvia tulee ehkä joskus):
Heräsimme nuhjuisessa hotellissamme jo hyvissä ajoin. Söimme hyvillä mielin reissun ensimmäiset ja viimeiset hotelliaamiaiset, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin Latvian rannikkoa pohjoista kohti.
Pysähdyimme parissa kohtaa merenrantamaisemia ihailemaan ja pistäydyimme kaupassa tarkistamassa paikallisen olutvalikoiman sekä hintatason. Hinta-laatusuhde oli sen verran kohdallaan, että mukaan tarttui muutama laatikollinen tätä kotimaassa turhan raskaasti verotettua juomaa.
Ennen Eestin rajalle pääsyä jouduimme köröttelemään kymmeniä kilometrejä pitkän tietyön läpi välillä liikennevaloissa seisten ja vastaantulevia autojonoja odotellen.
Eestin puolelle päästyä tie oli loistokunnossa ja matka eteni mukavaa vauhtia. Teimme puolentoista tunnin kävelyn Pärnussa, joka ainakin Keski-Euroopan suunnalta tultaessa vaikutti olevan melko mitätön pikkukylä. Mitään kylpylöitä emme siellä huomanneet ...tai muitakaan merkittäviä kohteita. Ehkäpä meillä alkoi jo olla myös turnausväsymystä ja kotiinpaluumasennusta.
Parin tunnin matka Pärnusta Tallinnaan sujui ilman suurempia ongelmia. Tallinnan keskustaa lähetessä ryhdyimme seurailemaan satamaan johtavia opasteita siitäkin huolimatta, että navigaattori sekä oma suuntavaisto ja muistikuvat olisivat ohjanneet toiseen suuntaan. Pian huomasimmekin olevamme jollakin älyttömällä kaukana kaupungin itäpuolella kiertävällä reitillä. Äkkiä ajatellen ainut järkevä syy tällaiselle tieviitoitukselle on se, että hölmöt turistit halutaan pitää poissa kaupungilta, jotta paikalliset pääsisivät liikkumaan sujuvammin.
Liikennekulttuuri Tallinnassa on ehdottomasti reissun huonoin. Kukaan ei anna vahingossakaan yhtään tietä eikä tilaa kaistanvaihdoille. Meinasimme jopa jäädä rekan alle, koska vanhasta tottumuksesta oletimme ruuhkaisen Y-risteyksen yhtyvän suunnilleen vetoketjumaisesti. Igor puoliperävaunuineen oli asiasta eri mieltä. No kaipa meillä siellä jossain selän takana oli kärkikolmiokin ...ehkä.
Pitkän kiertotien ja täydellisen liikennekaaoksen läpi pääsimme lopulta sataman turvalliseen syleilyyn. Pienen odottelun jälkeen autokin saatiin sisään laivaan. Meininki laivalla oli samanlainen kuin aina ennenkin Tallinnan lautalla. Kännisiä suomalaisia vetämässä kaljakärryjä ja kittaamassa elämänsä innolla "halpaa" viinaa, kiinalaisia nyhjäämässä keskenään ja siirtotyöläisiä nuokkumassa ravintolan nurkkapöydissä.
Ulkona oli hirveä tuuli eikä laivan kannella tarjennut auringonpaisteesta huolimatta. Löysimme istumapaikat sisältä ja söimme hieman. Laivan lähetessä Helsinkiä kävimme vielä kerran uhmaamassa tuulta ja katselemassa kannelta Suomenlinnaa.
Laivasta ulos pääseminen kesti ja kesti. Pääsimme ulos laivasta viidenneksi viimeisenä autona. Ajelimme kotiin pimenevässä illassa. Se olisi sitten siinä taas. Onneksi lomaa ja toivottavasti kesääkin on vielä muutama päivä jäljellä.
