16.6.2022

Päivä 20: Pohjoismaita

Tällekin päivälle oli meillä suunniteltuna reilu pätkä mottoritietä ajettavaksi jonka lisäksi olimme vielä varanneet itsellemme paikan kello 9:45 lautalle Puttgardenista Rødbyhavniin. Niinpä olimme laittaneet taas vaihteeksi herätyskellot soimaan ennen aamuseitsemää. Keräilimme vähät kamamme nopeasti kasaan ja hiippailimme hissunkissun alas omakotitalon yläkerrassa sijaitsevasta yksityismajoituksesta.

Ajelimme pikkuteitä pitkin muutaman kymmenen kilometrin matkan Puttgardeniin, johon olimme varanneet itsellemme hieman aikaa sataman reunalla sijaitsevaan Border Shoppiin tutustumiseen. Kaksitoista vuotta aiemmin olimme ajelleet ohi tästä samasta paikasta ja sillä kerralla tämä ostoskokemus oli meiltä epähuomiossa jäänyt väliin. Näillä reissuillakin on kaikenlaisia hypermarketteja tullut nähtyä, mutta missään muualla emme ole tällaiseen viinaksien valikoimaan koskaan törmänneet. Myytävänä on tuhansia tai kymmeniätuhansia erilaisia viinejä, oluita, siidereitä ja väkeviä. Vaikka valikoima on valtava ei myytävänä näytä olevan mitään kovin erikoista kuten vaikka vanhoja vuosikertoja tai kasvuluokiteltuja viinejä. Myös hintataso näyttäisi olevan selvästi saksalaista perusmarkettia korkeampi. Kuin muistona menneiden vuosikymmenten suljetuista rajoista ja Tax Free -huumasta täytyy tässä kaupassa tehdä tulliselvitys sieltä ostetuista miedoista juomista - ei siis väkevistä tai viineistä, vaikka niitä olisi pakettiauto täynnä. Ilman tulliselvitystä kauppa kieltäytyy näitä juomia asiakkaille luovuttamasta. Se mille valtiolle tai mihin tarkoitukseen tällainen dokumentti tarvitaan ei meille koskaan selvinnyt. Yksinkertaisuuden vuoksi päätimme sen sijaan jättää ostoskärryssä olleet siiderit suosiolla kassalle. ...niin se vaihtoehto olisi ollut ko. dokumentin värkkääminen myymälästä löytyvällä automaatilla.


Rajakaupasta selvittyämme ajoimme auton varauksemme mukaisesti lautalle. Matka Rødbyhavniin kesti noin tunnin, minkä vietimme maisemia tiiraillen vuoroin ulkokannelta vuoroin laivan sisätiloissa istuen.

Heti Tanskan puolella salmea pääsimme passien tarkastukseen, jossa yhteydessä pääsimme antamaan myös vapaamuotoisen selostuksen matkamme menneistä ja tulevista vaiheista.


Ajelimme muutama kymmenen kilometriä eteenpäin ja pidimme ennen Kööpenhaminan alueelle saapumista pienen kävely- ja ruokahetken meren rannalla.


Kööpenhaminan ja Juutinrauman sillan ohitettuamme ajelimme puolityhjää moottori- tai ohituskaistoitettua tietä pitkin päivän pääte-etappiin Kalmariin. Hotelli ja parkkiruutu autolle löytyivät helposti. Kirjasimme itsemme sisään ja siirryimme hotellin terassiravintolaan nauttimaan huoneen hintaan kuuluvaa "kevyttä" illallista.












Hyvin ravittuina, levänneinä ja tyytyväisinä lähdimme vielä käväisemään hotellimme vieressä sijaitsevassa Kalmarin linnassa ja sitä sivuavassa puistossa. Puistossa oli väkeä juhlistamassa koulujen päättäjäisiä sekä lakkiaisia ja pääsimme siinä siivellä nauttimaan myös puhallinorkesterin soitannasta. Kävelyltä palattuamme käväisimme vielä hetken istahtamassa hotellin terassilla. Mukava paikka on myös tämä Kalmar. Ehkäpä tulemme tänne joskus uudelleen. Tässä olisi Öölannin ja Gotlannin saaretkin ihan vieressä reissattavana.

11.6.2022

Päivä 19: Päivä moottoritiellä

Yksi reissun pisimmästä etapeista (n. 550 km) osui tälle päivälle. Ajoreittinä oli Nijmegen - Bremen - Hampuri - Lyypekki - Hansühn, josta moottoriteitä pitkin huristeltiin Lyypekkiin ohi yli 500 km.

Hollannin puolella yleisin nopeusrajoitus moottoritiellä tuntui olevan 100 km/h. Jopa nelikaistaisia suhteellisen tyhjiä teitä ajeltiin tällä nopeudella. Saksan puolelle tultaessa tiet sitten muuttuivat rajoituksettomaksi - lukuunottamatta muutamia tietyöpätkiä, joita köröteltiin sitten 80 km/h nopeudella. Lähes poikkeuksetta tuntuivat hollantilaiset henkilöautot käröttelevät Saksankin puolella satasta. Mutta mikäs siinä oli vierestä suhauttaa ohi sataaviittäkymppiä, kun kaistoja riitti.

Matka joutui mukavasti, eikä mainittavia ruuhkia osunut tielle edes Hampurissa. Suurimmat ruuhkat ja seisovat rekkajonot oli vastakkaiseen suuntaan kulkevilla kaistoilla.











Ennen uuteen majapaikkaamme saapumista kävimme vielä syömässä sekä täydentämässä ruoka-, tuliais- ja polttoainevarastojamme. Huhujen mukaan Suomessa bensa maksoi jo noin 2,60 €, joten pistettiin tankki täyteen sikahalpaa alle 2 € menovettä, kun vielä voitiin.