Päivä14: Viimeinen päivä Milanossa

Viimeinen Milanossa viettämämme päivä käynnistyi paluumatkan valmistelulla. Kävelimme hotellin viereiselle päärautatieasemalle katselemaan huomiselle valmiiksi lentokenttäbussien lähtöpaikan ja varmistamassa vielä niiden aikataulut. Busseja kulkee 20 minuutin välein, joten mihinkään erityiseen aikaan ei sinne asemalle tarvitse yrittää. Riittää, että menemme sinne tarpeeksi aikaisin (esim. 3 tuntia ennen lennon lähtöä). Juhlistimme bussikuljetuksen selviämistä juomalla aseman pystybaarissa aamucappuccinot, jonka jälkeen jatkoimme matkaa taas kerran kohti kaupungin keskustaa. 

Rengasliike Milanossa: auto vain parkkiin tien laitaan, neljällä hallitunkilla ilmaan ja uutta kumia alle. Eikä haittaa, vaikka renkaanvaihtaja joutuisikin työskentelemään keskellä kapeaa katua.

Katunäkymää keskustan tuntumassa

Moottoripyöriä Milanossa taitaa olla enemmän kuin autoja

Santo Stefanon kirkko. Kahdesta vierekkäisestä kirkosta päätimme pistäytyä tässä... ja nyt jälkikäteen huomasimme, että se toinen kirkko olisi ollut luilla ja pääkalloilla koristeltu. No, hieno oli tämäkin vanha rakennus.

Parin tunnin ristiin-rastiin tallustelun jälkeen aloimme etsiä itsellemme lounasta varten pizzeriaa. Kaksi ensimmäistä kokeilemaamme kuppilaa olivat sen verran täynnä ja kiireisiä, että päätimme jatkaa etsintäämme eteenpäin. Kolmannessa paikassa meidät ohjattiin täpötäyden ravintolasalin keskellä olevaan pöytään. Teimme tilauksemme ja saimme viinikannun pöytään. Tämän jälkeen meillä olikin hetki aikaa ottaa oppia paikallisten ihmisten ruokatavoista. Havaintoja:
1. Suosituin ruokajuoma pizzan kanssa on olut. Muita suosikkeja ovat kokis sekä valkoviini jäillä.
2. Pizza leikataan veitsellä suuriksi paloiksi, jotka taitellaan kaksinkerroin ja syödään käsin.
3. Pizza voidaan omatoimisesti jakaa useammalle ruokailijalle, varsinkin jos on syöty alkupaloja.
4. Grappaa lorautellaan kahvin (espresso) sekaan. Kahvin loputtua kuppi voidaan vielä huuhdella grapalla.
5. Tässä ravintolassa tarjoilija päättelee milloin ruokailu on ohi ja tuo laskun pöytään pyytämättä. Lasku maksetaan kassalle lähtiessä.

Lähes oikeaoppisen pizzahetkemme jälkeen kävelimme katedraaliaukiolle katselemaan millainen meininki siellä olisi tällä kertaa.  Koska sää oli mitä parhain, oli myös aukio tupaten täynnä ihmisiä. Yhdellä reunalla aukiota esittelivät Italian eri viranomaiset uutta ja vanhaa kuljetuskalustoaan. Katselimme ja kuvasimme hetken poliisiautoja, minkä jälkeen oikaisimme torin reunaa pitkin muutaman korttelin päässä sijaitsevaan fnac-kirjakauppaan.

Lynx suoraan Rovaniemeltä?

Vanhempaa autokalustoa: Alfa Romeo

Ja vähän uudempaa mallia: Lotus Evora S, jonka huippunopeus on vaatimattomat 300 km/h

Moottoripyöriä ikäjärjestyksessä

Uudempaa kalustoa tämäkin auto tai mopo tai mikälie

Neljän kerroksen ja muutaman sadan hyllymetrin jälkeen aloimmekin sitten olla jo valmiit palailemaan takaisin hotellillemme. Hotellilla muistimme vielä tehdä check-in:in seuraavan päivän lennoille. Niin se vaan tämäkin reissu alkaa lähetä loppuaan.

No mitäpä Milanosta jäi käteen?
Nähtävää täällä ei ole kovinkaan paljon. Eli jos sinua kiinnostaa homeisten kivien ihmettely tai haluat nähdä kauniita maisemia, tämä on sinulle väärä paikka. Sen sijaan jos tykkäät shoppailusta, vaatteista ja muodista, ja erityisesti jos sinulla sattuu olemaan vaikka 100 000 € ylimääräistä rahaa, tämä on aivan loistava paikka sinulle.

Meissä itsessämme taitaa olla enemmän tuota homeisten kivien tutkijoiden vikaa.

Päivä 13: Kuiva kanava & katedraalin katto

Yritimme vaihteeksi ehtiä ulos hyvissä ajoin aamulla. Söimme hotellihuoneessa parit sämpylät ja pakkasimme päiväretken kamat reppuumme. Tämän jälkeen otimme metrokyydin muutaman pysäkin verran ydinkeskustan toiselle puolelle.

Ilmeisesti pyhäinpäivä 1.11. on täällä Italiassa ihan oikea kirkkopyhä ja ihmisten vapaapäivä, ainakin jos aamupäivän vähäisestä ihmismäärästä  ja suljettuna olevista liikkeistä voi jotain päätellä. Kiertelimme pari tuntia hiljaisia katuja pitkin hakien samalla muutaman geokätkön. Reittimme kulki hetken myös Milanon kaupungin halkaisevan kanavan vartta pitkin. Pyhäpäivän kunniaksi myös kanavan vesi näytti olevan viettämässä vapaapäivää jossain mukavassa vuoripurossa. Otimme muutaman valokuvan kuivasta kanavan pohjasta ja jakoimme matkaa kohti keskustaa.

Matkalla kanavaa ihmettelemään kuljettiin graffiti-seutujen läpi. Harmi vain, että kaikki graffitit näyttivät olevan mallia "töhry".

Kuiva kanava

Oli siellä joku liru pohjalla kaiken roskan ja törkyn lisäksi

Ravintolalaivan pohjakosketus

Keskustaa kohti

Kirkkoja matkan varrelle sattui melko monta, ja pyhäpäivän kunniaksi ne tuntuivat kilkattelevan kellojaan vuoronperään

Puistotkin oli maalailtu täällä päin

Lounasaikaan kohdallemme sattui mukava ravintola, jonka terassilla nautimme lounaaksi pastat ja kahvijäätelöt. Terassilta matkaa jatkaessamme huomasimmekin olevamme käytännössä jo katedraaliaukiolla. Aurinkokin oli ruokailumme aikana ryhtynyt paistamaan ihan tosissaan ja aukiolla oli paljon enemmän väkeä kuin aiemmilla käyntikerroillamme. Meille oli suositeltu käyntiä Duomon katolla, joten etsiydyimme lippuluukun kautta katedraalin takakulmassa sijaitsevalle hissiasemalle. Nousimme hissillä katolle, missä viihdyimme tunnin verran pällistellen Duomon yksityiskohtia ja alhaalla aukiolla vaeltavien ihmisten vilinää.

Kohtaaminen pulujen kanssa I

Kohtaaminen pulujen kanssa II

Duomon seinä

Milanon katot

Duomo ja rakennustelineet

Ostoskadun vilinää

Aukion ihmisvilinää

Kattokierroksemme jälkeen heitimme vielä parit kierrokset aukion vilkkaasta tunnelmasta nauttimassa, jonka jälkeen lähdimme palailemaan kohti hotelliamme. Eiköhän se yhdeksän tuntia kävelyä taas riitä tällä erää.

Takaisin maantasolla

Piti sitä taas aukiollakin ihailla

Hotellille päin...

Päivä 12: Epävakainen päivä Milanossa

No kyllähän ne kadun äänet hyvin tähän huoneeseen kuuluvat ja yö tuli nukuttua vähän niin ja näin. Pienien käynnistymisongelmien siivittämänä pääsimme kuitenkin liikenteeseen reilusti ennen puoltapäivää. Ulkona oli pilvistä mutta kuivaa, eli kummasti tutunoloinen aamusää tällä reissullamme. Emme syöneet hotellissamme aamiaista, joten päätimme ensitöiksemme hankkia kupilliset kahvia jostain kuppilasta. Kivenheiton päässä hotellistamme tiellemme osuikin sopivasti pieni puiston laidassa seisova kioski, josta tilasimme itsellemme capuccinot ja pienen paninin aamupalan virkaa toimittamaan.

Aamukävelyllä Giardini indro Montanelli-puistossa

Sorsa ja syksyinen lätäkkö

Yksityiskohta puiston patsaasta. Jostain syystä ihmiset aina hinkkaavat jonkun messinkiosan kirkkaaksi, tässä tapauksessa tuon kypärän...!?

Milanon syksy

Puistossa oli tällaisia pieniä puita siellä täällä

Käveleskelimme hiljalleen kohti keskustaa, hakien samalla muutaman geokätkön ja seuraillen puistoissa temmeltävien koirien leikkejä. Matkamme lähetessä keskustaa rennot koirapuistot vaihtuivat vähitellen hulppeisiin näyteikkunoihin, joita jäimme välillä tuijottamaan ihmeissämme. Noihin liikkeisiin saisi helposti hassattua kymmeniä tuhansia euroja ihan vaan hankimalla pari kunnon vaatekertaa.

Matkalla keskustaan. Milanossa on vielä liikenteessä muutamia tällaisia vanhoja ratikoita uusien joukossa. Tuntuvat kulkevan myös yöt läpeensä, ainakin hotellihuoneeseemme kantautuvista kolkotuksista päätellen.

Nämä katetut kauppakadut ovat kyllä upeat. Tosin suurin osa liikkeistä on vähän liian kalliita meidän makuun (eli siis lompakolle). Btw, saisikohan Cuggin kahvilasta sumpin puoleen hintaan, jos ostaisi sieltä laukun?

Lattian mosaiikit ovat kauniita, mutta niiden ihailu on hieman hankalaa, kun ihmisiä parveilee sinne tänne

Eikä kattokaan maalauksineen ja patsaineen kauhean ruma ole

Lopulta pääsimme Milanon kaikkein pyhimpään, eli Duomon viereiselle katetulle kauppakadulle, Corso Vittorio Emmanuele II:lle, jossa oli juuri käynnissä paras lounasaika. Koska sää oli epävakainen ajattelimme, että tänään voisi olla hyvä päivä käväistä sisällä itse katedraalissakin. Meidän lisäksi saman ajatuksen oli saanut päähänsä muutama kymmenen muutakin turistia. Todennäköisesti kesän lomakuukausina Duomoon pyrkivä väkimäärä olisi monikymmenkertainen. Kiersimme kirkkoa ympäri ihmetellen seinille ripustettuja suuria maalauksia, komeita lasimaalauksia, patsaita, entisten kardinaalien raatoja sun muita ihmeellisiä pyhäinjäännöksiä, mitä sinne oli aikojen saatossa kerätty. Taisipa siellä alttarin päällä killua jopa yksi "ihan aito" Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetty naulakin.

Duomon aukio on ihmisten ja pulujen suosiossa

Duomon aukiolla

Duomo sisältä. Tuo nosturi ei oikein kuulunut joukkoon.

Moneen sitä ihminen voikin kuoltuaan päätyä, kuten luurankona makaamaan turistikirkon seinustalle.

Duomon "alttariosa" urkuineen

Joku nyljetty pyhimys?

Kryptaan oli haudattu joku tärkeä pyhimys tai muu merkkihenkilö kirkon historiassa

Kryptan toinen huone, tai sen hulppea katto lähinnä

Kryptassa oli myös tällainen mysteeriarkku, jossa varmaan oli jotain tärkeitä pyhiinjäännöksiä?

Tuolla oikeassa yläkulmassa, punaisen valon osoittamana on 42 metrin korkeuteen hilattuna yksi nauloista joilla Jeesus oli ristiinnaulittu... tai siis näin väittävät.

Kirkossa oli lukematon määrä upeita tauluja, patsaita ja lasimaalauksia, joista tässä vain yksi pieni yksityiskohta

Milanossa on turistien tietokoneita varten kaupungin ylläpitämä langaton verkko. Verkkoon pääsee kiinni käyttäjätunnuksella ja salasanalla, joita jaetaan henkilöpapereita vastaan Duomon metroasemalla sijaitsevassa lipputoimistossa (ATM). Duomo-kierroksen jälkeen ajattelimme käydä kuittaamassa itsellemme tuollaiset tunnukset. Luulimme operaation olevan lähinnä symboolinen "näytän passin -> saan tunnarit"  -toimenpide. Kun pääsimme lipputoimiston ovelle, huomasimme paikan olevan täynnä jonottavia ihmisiä, lähinnä erilaisia lippuja ja lappuja täyttäviä opiskelijoita. Toimiston ovella yksi setä jakoi uusille tulijoille jonotuslappuja. Muutama lippukassa palveli sitten asiakkaita jonotusnumeron mukaisessa järjestyksessä. Edellämme oli noin 50 asiakasta. Seisoimme lappumme kanssa tupaten täynnä olevassa odotustilassa noin viisi minuuttia todeten siinä ajassa jonon lyhentyneen kahdella numerolla. Nopeasti laskien vuoromme tulisi tällä vauhdilla aikaisintaan parin tunnin päästä...

Jätimme siis jonottajat jonottamaan ja nousimme takaisin katutasoon. Koska aamun syöminen oli tosiaankin jäänyt vähemmälle päätimme käydä haukkaamassa jotain pientä lounasta jossakin sopivassa paikassa. Parin korttelin päässä Duomosta astuimme sisään pieneen ravintolaan ja tilasimme eteemme taas kerran pizzat, jotka tällä kertaa olivat halkaisijaltaan puolimetrisiä jättiäisiä. Näköjään kannattaisi aina ennen kuin astuu sisään italialaiseen ruokapaikkaan käydä vakoilemassa hieman mitä muilla asiakkailla on edessään. Tällä kertaa olisi meille riittänyt yksi yhteinenkin lätty.

Lounaamme aikana ulkona oli alkanut sataa vettä. Vesisateessa kävelystä meillä on jo sen verran kokemuksia, että päätimme jättää ko. lajin tällä kertaa väliin ja palailla grappakaupan kautta hotellille. Säätiedotusten mukaan huomenna pitäisi olla aurinkoinen päivä, joten lienee paikallaan keräillä vähän voimia sitä varten.

Illan mittaan sai todeta sateen vain jatkuvan ja jatkuvan. No, huomenna on uusi (pouta)päivä.