Päivä 12: Epävakainen päivä Milanossa

No kyllähän ne kadun äänet hyvin tähän huoneeseen kuuluvat ja yö tuli nukuttua vähän niin ja näin. Pienien käynnistymisongelmien siivittämänä pääsimme kuitenkin liikenteeseen reilusti ennen puoltapäivää. Ulkona oli pilvistä mutta kuivaa, eli kummasti tutunoloinen aamusää tällä reissullamme. Emme syöneet hotellissamme aamiaista, joten päätimme ensitöiksemme hankkia kupilliset kahvia jostain kuppilasta. Kivenheiton päässä hotellistamme tiellemme osuikin sopivasti pieni puiston laidassa seisova kioski, josta tilasimme itsellemme capuccinot ja pienen paninin aamupalan virkaa toimittamaan.

Aamukävelyllä Giardini indro Montanelli-puistossa

Sorsa ja syksyinen lätäkkö

Yksityiskohta puiston patsaasta. Jostain syystä ihmiset aina hinkkaavat jonkun messinkiosan kirkkaaksi, tässä tapauksessa tuon kypärän...!?

Milanon syksy

Puistossa oli tällaisia pieniä puita siellä täällä

Käveleskelimme hiljalleen kohti keskustaa, hakien samalla muutaman geokätkön ja seuraillen puistoissa temmeltävien koirien leikkejä. Matkamme lähetessä keskustaa rennot koirapuistot vaihtuivat vähitellen hulppeisiin näyteikkunoihin, joita jäimme välillä tuijottamaan ihmeissämme. Noihin liikkeisiin saisi helposti hassattua kymmeniä tuhansia euroja ihan vaan hankimalla pari kunnon vaatekertaa.

Matkalla keskustaan. Milanossa on vielä liikenteessä muutamia tällaisia vanhoja ratikoita uusien joukossa. Tuntuvat kulkevan myös yöt läpeensä, ainakin hotellihuoneeseemme kantautuvista kolkotuksista päätellen.

Nämä katetut kauppakadut ovat kyllä upeat. Tosin suurin osa liikkeistä on vähän liian kalliita meidän makuun (eli siis lompakolle). Btw, saisikohan Cuggin kahvilasta sumpin puoleen hintaan, jos ostaisi sieltä laukun?

Lattian mosaiikit ovat kauniita, mutta niiden ihailu on hieman hankalaa, kun ihmisiä parveilee sinne tänne

Eikä kattokaan maalauksineen ja patsaineen kauhean ruma ole

Lopulta pääsimme Milanon kaikkein pyhimpään, eli Duomon viereiselle katetulle kauppakadulle, Corso Vittorio Emmanuele II:lle, jossa oli juuri käynnissä paras lounasaika. Koska sää oli epävakainen ajattelimme, että tänään voisi olla hyvä päivä käväistä sisällä itse katedraalissakin. Meidän lisäksi saman ajatuksen oli saanut päähänsä muutama kymmenen muutakin turistia. Todennäköisesti kesän lomakuukausina Duomoon pyrkivä väkimäärä olisi monikymmenkertainen. Kiersimme kirkkoa ympäri ihmetellen seinille ripustettuja suuria maalauksia, komeita lasimaalauksia, patsaita, entisten kardinaalien raatoja sun muita ihmeellisiä pyhäinjäännöksiä, mitä sinne oli aikojen saatossa kerätty. Taisipa siellä alttarin päällä killua jopa yksi "ihan aito" Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetty naulakin.

Duomon aukio on ihmisten ja pulujen suosiossa

Duomon aukiolla

Duomo sisältä. Tuo nosturi ei oikein kuulunut joukkoon.

Moneen sitä ihminen voikin kuoltuaan päätyä, kuten luurankona makaamaan turistikirkon seinustalle.

Duomon "alttariosa" urkuineen

Joku nyljetty pyhimys?

Kryptaan oli haudattu joku tärkeä pyhimys tai muu merkkihenkilö kirkon historiassa

Kryptan toinen huone, tai sen hulppea katto lähinnä

Kryptassa oli myös tällainen mysteeriarkku, jossa varmaan oli jotain tärkeitä pyhiinjäännöksiä?

Tuolla oikeassa yläkulmassa, punaisen valon osoittamana on 42 metrin korkeuteen hilattuna yksi nauloista joilla Jeesus oli ristiinnaulittu... tai siis näin väittävät.

Kirkossa oli lukematon määrä upeita tauluja, patsaita ja lasimaalauksia, joista tässä vain yksi pieni yksityiskohta

Milanossa on turistien tietokoneita varten kaupungin ylläpitämä langaton verkko. Verkkoon pääsee kiinni käyttäjätunnuksella ja salasanalla, joita jaetaan henkilöpapereita vastaan Duomon metroasemalla sijaitsevassa lipputoimistossa (ATM). Duomo-kierroksen jälkeen ajattelimme käydä kuittaamassa itsellemme tuollaiset tunnukset. Luulimme operaation olevan lähinnä symboolinen "näytän passin -> saan tunnarit"  -toimenpide. Kun pääsimme lipputoimiston ovelle, huomasimme paikan olevan täynnä jonottavia ihmisiä, lähinnä erilaisia lippuja ja lappuja täyttäviä opiskelijoita. Toimiston ovella yksi setä jakoi uusille tulijoille jonotuslappuja. Muutama lippukassa palveli sitten asiakkaita jonotusnumeron mukaisessa järjestyksessä. Edellämme oli noin 50 asiakasta. Seisoimme lappumme kanssa tupaten täynnä olevassa odotustilassa noin viisi minuuttia todeten siinä ajassa jonon lyhentyneen kahdella numerolla. Nopeasti laskien vuoromme tulisi tällä vauhdilla aikaisintaan parin tunnin päästä...

Jätimme siis jonottajat jonottamaan ja nousimme takaisin katutasoon. Koska aamun syöminen oli tosiaankin jäänyt vähemmälle päätimme käydä haukkaamassa jotain pientä lounasta jossakin sopivassa paikassa. Parin korttelin päässä Duomosta astuimme sisään pieneen ravintolaan ja tilasimme eteemme taas kerran pizzat, jotka tällä kertaa olivat halkaisijaltaan puolimetrisiä jättiäisiä. Näköjään kannattaisi aina ennen kuin astuu sisään italialaiseen ruokapaikkaan käydä vakoilemassa hieman mitä muilla asiakkailla on edessään. Tällä kertaa olisi meille riittänyt yksi yhteinenkin lätty.

Lounaamme aikana ulkona oli alkanut sataa vettä. Vesisateessa kävelystä meillä on jo sen verran kokemuksia, että päätimme jättää ko. lajin tällä kertaa väliin ja palailla grappakaupan kautta hotellille. Säätiedotusten mukaan huomenna pitäisi olla aurinkoinen päivä, joten lienee paikallaan keräillä vähän voimia sitä varten.

Illan mittaan sai todeta sateen vain jatkuvan ja jatkuvan. No, huomenna on uusi (pouta)päivä.