Pääsiäisaamun aikainen ylösnousemuksemme oli varmistettu kännykän hälytyksellä ja hytistä tilattavalla kävelevällä herätyskellolla. Olimme suunnitelleet vievämme painavat laivaostoksemme autoon heti autokannen avauduttua, kolme varttia ennen satamaan saapumista. Herätys toimi hyvin ja olimmekin jo ennen ovien aukeamista jonottamassa autokannelle.
Koska autossamme näytti vielä olevan tilaa ja kauppa oli auki, kävimme hamstraamassa vielä yhden laatikollisen siideriä kotiinviemisiksi. Ilman laivalla mukana olevaa autoa emme ole koskaan jaksaneet kaljalaatikoita kotiin raahata - tällä kertaa auto oli mukana ja hamstrauksen lopputulos sen mukainen. Onneksi tölkkitavaran säilyvyys on hyvä ja kesä pitkä (ja toivottavasti vähäluminen).
Lopulta olimme ostoksiimme tyytyväisiä ja kipusimme ulkokannelle kotimaan tuulia haistelemaan. Lämpötila ulkona oli +2 C ja vettä tihuutti tasaisen harmaalta taivaalta. Laivareitin viereiset saaret näyttivät olevan vielä enimmäkseen lumipeitteen alla. Meri oli kokonaan likaisenruskean jääsohjon kattama. Laivan perän takana näkyvä avoin vesi oli kuraista ja ruskeaa laivojen sotkemaa velliä. varsin totisina katselimme ankeaa maisemaa aikamme ja mietimme Suomen surkeaa sijaintia sääkartalla. Jopa Etelä-Suomi näytti olevan kuukauden jäljessä Keski-Ruotsin kevättä. Voi surkeus!Ajoimme automme ulos laivasta, jonka jälkeen sisäasiainministeriön poliisiosasto tarjosi kuskille mainion tilaisuuden hengitysilman alkoholipitoisuuden mittaukseen. Kuukauden pituisesta viiniretkestä huolimatta mittari näytti nollaa ja poliisisedän kannustusten saattelemina poistuimme satama-alueelta Turun keskustan suuntaan. Aikaisesta pääsiäisaamusta johtuen kaupunki oli tyhjä ja autio. Harmaassa sadesäässä kiertelimme notkahtaneet sillat ja keskustan tietyöt.
Valtatietä kotiin ajellessamme katselimme mutaisia ja tulvivia peltoja, jotka etelämmässä näkemiemme peltojen rinnalla näyttivät varsin pieniltä ja vaatimattomilta. Maatilojen vaatimaton ja käytännöllisen nuhjuinen olemus toi mieleen lähinnä pienimuotoisen kotitarveviljelyn - sellaista kai täällä on harrastettukin silloin kun tilat ja talot on aikoinaan rakennettu? Tuttua - mutta outoa, kun silmä ehti ilmeisesti tottua suurempimittakaavaiseen maatalouteen ja kauniisiin ja hoidettuihin maalaispihapiireihin.Lähtiessämme matkaan kuukausi aiemmin oli kesärenkaiden tarjoama pito ollut koetuksella kotimäen päälle ajaessa. Nyt ajoimme auton sulia teitä pitkin jo osin lumettomaan pihaan. Tähän keliin oli rengasvalinta oikein hyvä.
Nopea vilkaisu talon ympäri: kaikki näytti olevan kunnossa. Siirsimme autossa olevan omaisuutemme sisätiloihin ja ryhdyimme purkamaan laukkuja, laatikoita, pusseja ja nyssäköitä. Tämä taisikin olla sitten tässä. Tämä reissu. Puolitoista päivää aikaa toipumiseen ja sitten paluu ankeaan arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti