Toiseksi Delftin aamuksi Valmistelimme itsellemme aikaisen herätyksen. Olihan meillä taas kerran edessämme pitkä ajomatka ja siirtyminen uuteen maahan. Ennen lähtöämme hotellin pihasta järjestelimme autoamme hieman uuteen järjestykseen. Tarkoituksemme nimittäin oli poiketa vielä Hollannin puolella kaupassa hakemassa hieman kotiinviemisiä.
Alkumatka Delftistä kohti Amsterdamia kuljettiin Leidenin ja Lissen kautta pikkuteitä pitkin tulppaanipeltojen toivossa. Ja reittivalinta palkittiin, sillä Lissen ympäristössä olikin monta narsissipeltoa kukassa ja jopa muutama tulppaanipeltokin, vaikka oli vasta huhtikuun ensimmäinen päivä. Keukenhofin kukkapuistoon emme kuitenkaan ehtineet poiketa, vaikka portin ohi ajoimmekin. Ensi kerralla sitten!
Matka Amsterdamin ohi Saksaa kohti sujui leppoisissa merkeissä pitkin riittävän monikaistaisia moottoriteitä, joiden varsia tuulimyllyt koristivat. Liikennettä oli paljon, mutta teiden kapasiteettiä riittävästi. Yritimme etsiä jotakin sopivaa automarkettia matkamme varrella, mutta turhaan. Hollantilaiset osaavat kyllä piilottaa kauppansa tehokkaasi. Groningen laitamillakin pyörittiin turhaan, mutta onneksi poikkeaminen Hoogezandin keskustaan kannatti, sillä sieltä löytyi suuri kauppakeskus, jonka ruokakaupasta haimme mukavan setin trappisteja ja muita paikallisia oluita. Niitä autoon pakatessa saimme niskaamme reippaan raekuuronkin!
Matkamme jatkui ohi Bremenin, välillä saksalaiseen tapaan niin lujaa kuin kantti (ja nissan) kesti ajaa ja välillä tien talvivaurioiden vuoksi 80-120 km/h rajoituksin. Ennen Hampuria alkoi navigaattori varoitella ruuhkista, eikä turhaan. Viimeisen parinsadan kilometrin matkaan kuluikin kolme tuntia, pääosa matkasta tietöiden vuoksi paikallaan seisoen tai jonossa eteenpäin ryömien. Niinpä aina tien väljetessä ja rajoitusten poistuessa polkaisimme nissanin mukavaan sadankuudenkympin vauhtiin. Hampurin paikkeilla näimme muuten ensimmäisen suomalaisen rekisterikilven Ruotsista lähdön jälkeen! Kouvolalainen rekkahan se ruuhkassa mateli hetken rinnallamme.
Lyypekkiin saavuimme illalla kuuden aikoihin. Kirjauduimme taas rutiininomaisesti hotelliin, vaihdoimme vaatteita ja suuntasimme pikimmiten lähistöllä sijaitsevaan keskustaan. Rakennuskanta täällä muistuttaa jo hyvin paljon pohjoismaista ja paikoin kaupunki toikin mieleen Helsingin mauttoman joka aikakautta sikinsokin edustavan arkkitehtuurinsa vuoksi. Muutenkaan emme löytäneet mitään kovin hohdokasta ulkoa, joten lähdimme etsimään tunnelmaa paikallisesta oluttuvasta. Taisihan siinä pari pitkää kylmää tulla nautittua ennen kuin ilta Lyypekissä taittui hyiseksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti