Päivä 10: Santa Barbara

Majapaikkamme syrjäisestä sijainnista johtuen jouduimme taas kerran matkustamaan metrolla keskustaan. Jäimme pois junasta Mercadolla, jossa kävimme nopeasti kaupassa hakemassa pasteijat ja croisantit evääksi. Reput täynnä purtavaa lähdimme sitten hitaasti kävelemään kohti Alicanten keskustan vieressä kohoavaa Santa Barbaran linnoistuskukkulaa. Alkumatkasta saimme kävellä pitkin paperinauhoin ja pahvitauluin koristeltuja kapeita kujia pitkin, joissa paikallisilla näytti olevan käynnissä jonkinlaiset vappubileet (Cinco de Mayo). Kaduilla olevista palkintoplakaateista päätellen alueen kadut jopa kilpailivat keskenään koristelussa ja tämä katu oli voittanut 2. palkinnon.

Bilekaduilta päästyämme kiersimme loivaa reittiä pitkin pienen puiston ympäri. Meidän lisäksemme liikkeellä oli varsin vähän muita kulkijoita Kulkijoiden vähyydestä huolimatta onnistuimme törmäämään kukkulalta tietä alas kyseleviin suomalaisiin. Puolessa välissä kipuamista nautimme eväät ja lasilliset sangriaa muurin varjossa, samalla kuunnellen alhaalta kaupungista raikaavaa torvi- ja rumpumusiikkia - taisi taas mennä yksi kulkue siellä. Eväiden voimalla jaksoimme kävellä sitten linnalle asti. Juuri sopivasti ylös päästyämme alkoi siesta-aika, jonka päättymistä jäimme mekin odottelemaan linnan pihalle pystytetyn kioskin terassilla.

Siellä mäen päällä häämötti määränpäämme

Mexico-bilekatukin jäi kauas alas

Evästauon jälkeen jaksoi etsiä geokätköä

Löytyihän Alicantestakin tyypillinen espanjalainen pytinki, eli härkätaisteluareena

Juuri linnan portille saapuessamme ohitse meni pienimuotoinen, vanhojen autojen letka

Toisessa suunnassa näkyi kukkula, jolle pari päivää aiemmin kiipesimme

Keskustan uimaranta oli taas houkutellut porukkaa paikalle

Isot merilokit kävivät piknik-paikalla katselemassa, josko olisi turisteilta jäänyt herkkuja. Helsingin Kauppatorillahan nämä ovat röyhkeitä, mutta täällä melko säikkyjä otuksia.

Muurin kuiva vallihauta

Ylhäältä löytyi suuri tasanne, jolta oli hulppeat näköalat moneen suuntaan

Muutama tykkikin oli jäänyt paikoilleen

Siestan päätyttyä ja näyttelytilojen ovien taas avauduttua kävimme katsomassa pari pientä museota, joissa oli esillä vanhaa alicantelaista esineistöä aina kivikaudelta lähtien. Tarpeeksi näyttelyitä ja maisemia tuijoteltuamme palasimme hissillä alas merenpinnan tasolle. Onneksemme hissimatka alaspäin oli ilmainen - Ylös nouseminen samalla hissillä olisi maksanut 2,5 €/hlö.

Alicanten historiasta kertova animaatio kiinnosti niin aikuisia kuin lapsiakin, vaikka tarina kerrottiin espanjaksi

Mitenköhän tämä kielto olisi pitänyt tulkita? "Nahkansa polttaneet kaljaturistit kielletty"..?

Yhteen seinään oli koottu Alicantesta löytyneitä keramiikkakippojen paloja

Vitriineissä esiteltin eri aikakusien kiponkoristelutekniikoita

Hissin suuaukko on Alicanten suurimman ja suosituimman uimarannan kohdalla. Niinpä mekin sitten menimme hetkeksi viileään meriveteen kahlailemaan ja nauttimaan jo yllättävänkin vilkkaasta rantatunnelmasta. Saatuamme jalat kuivaksi ja kengät takaisin jalkaan menimme käymään pizzalla rantakadun varrella sijaitsevassa pizzeriassa. Hyvin tuntui tässä paikassa palvelu pelaavan, vaikka kello oli ruokia tilatessamme vasta seitsemän. Turistirannan läheisyydellä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Hissi oli huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin kukkulan kyljessä näkyvä kävelyreitti alas

Pizzat syötyämme seurueemme nuorin jäsen ilostutti tarjoilijaamme tilaamalla meille laskun selvällä espanjan kielellä:"La cuenta, por favor". Maksettuamme sen suuntasimme takaisin kämpillemme, missä nautimme itse kaupasta hankitut jälkiruuat edellispäivän tapaan. Ennen nukkumaan menoa jouduimme vielä pakkailemaan laukkuja aamun varhaista lähtöä varten.

Reissun viimeinen ilta koitti taas ihan liian nopeasti. Eipä ehtinyt koti-ikävä vielä missään vaiheessa iskeä, päinvastoin.