Heräsimme virkeänä kohtalaisen aikaisin hyvin nukutun yön jälkeen ja nautimme aamupalamme kaikessa rauhassa. Tekemästämme pikakorjauksesta huolimatta päätimme laittaa rikkinäisestä ruokapöydästä sekä puuttuvista siivousvälineistä sähköpostia booking.comista saamaamme "respan" osoitteeseen. Melkein samantien viestin lähdettyä soi ovikello; oven takana seisoi edellispäivänä asuntoa melle luovuttamassa ollut tyyppi mopin ja ämpärin kanssa. Otimme vastaan siivousvälineet ja totesimme yhdessä että pöytä on edelleenkin rikki. Pitkien selittelyjen ja säätämisen jälkeen tyyppi kävi hakemassa meille kaksi uutta tuolia lupasi toimittaa meille uuden (entistä pienemmän) pöydän.
Aurinkorasvasimme itsemme ja pakkasimme mukaamme pari pullollista vettä. Katsoimme kartasta, että hotellilta menee hyvä tie läheiselle kukkulalle, josta toisella puolela kukkula jatkuu pienempi polku kaupunkiin päin. Lähdimme kävelemään hitaasti ylöspäin helteistä etelärinteen serpentiinitietä pitkin. Noin tunnin kipuamisen jälkeen olimme lopulta kukkulan huipulla, jossa pääsimme nauttimaan huikeista maisemista ja viilentävästä tuulesta.
 |
| Hotellimme |
Ylhäällä eteenpäin kävellessämme tie pieneni ja pieneni, kunnes se lopulta oli hädin tuskin kallioisessa maastossa näkyvä pieni kinttupolku. Kartan ja pienen etsinnän jälkeen löysimme kukkulan toiselta laidalta alaspäin lähtevän reitin pään. Lähdimme laskeutumaan varovasti parissa kohdassa varsin jyrkkänäkin alaspäin viettävää kapeaa polkua pitkin. Hitaasti mutta varmasti kipusimme alas pitkin mutkittelevaa reittiä, kunnes saavutimme kukkulan juurella kulkevan autotien.
Kävelystä ja kiipeilyistä jo varsin väsynein jaloin jatkoimme matkaamme läheiseen kauppakeskukseen. Kiertelimme hetken kauppakeskuksen putiikkeja ihmetellen, jonka jälkeen menimme sitten syömään kolmannessa kerroksessa olevaan hampurilaisravintolaan. Lepuutimme jalkojamme ja söimme rauhassa kahden ruokalajin lounaat päivän listalta. Uuvuttavasta kiipeilystäkin huolimatta virtaa täynnä olevat lapset löysivät leikkipaikan sekä espanjalaisen leikkikaverin.
Aikamme syötyämme (ja leikittyämme) kävimme hakemassa kaupasta täydennystä ruokavarastoomme, jonka jälkeen palailimme metrolla takaisin asunnollemme. Ruokapöytää ei oltu lupauksesta huolimatta (vielä) vaihdettu. Takana oli kuuma ja hikinen päivä, joten päätimme käväistä uimassa. Alas rappukäytävään päästyämme totesimme kuitenkin, että altaalle johtava ovi oli takalukossa, eikä meillä ollut mitään keinoa päästä läpi ovesta. Aikamme arvottuamme onnistuimme lopulta löytämään vaihtoehtoisen reitin altaalle toisen rapun kautta. Koska "respa" oli toiminut aamullakin niin hyvin sähköpostin välityksellä päätimme joka tapauksessa laittaa lukitusta uima-altaan ovesta sinne viestiä. Ties vaikka sinne altaalle olisi olemassa jotkut aukioloajat.
Päivän kävely ja vuorikiipeily olivat vaatineet sen verran veroa, että vietimme loppuillan suosiolla kämpillä syöden ja espanjaa opiskellen. Sais nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Ehkäpä hankimme ihan oikeat kiipeilyvälineet ja kokeilemme tuota seuraavan nyppylän valloitusta...tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti