Herätyskellomme soi puoli kahdeksan aikaan aamulla. Nousimme samantien ylös ja pakkasimme omaisuutemme matkalaukkuihin. Kun olimme saaneet mielestämme tarpeeksi tavaraa mukaamme, jätimme huoneistomme avaimen pöydälle ja lähdimme kävelemään kohti kilometrin päässä sijaitsevaa rautatieasemaa.
Ehdimme istuskella asemalla parikymmentä minuuttia odotellen lähtölaiturimme numeron ilmaantumista infotaulun näyttöön. Kun laiturimme lopulta selvisi, siirryimme junaan laukkujen läpivalaisupisteen kautta. Matka luotijunalla Valenciasta Alicanteen kesti puolitoista tuntia. Juna oli tilava, mukava ja viileä, ja matkanteko sujui mukavasti maisemia ja monitoreista näytettäviä luontodokumentteja seuraillen.
Heti Alicanteen päästyämme siirryimme asemarakennuksen ulkopuolelle, jossa nautimme evääksi tekemämme leipärullat (libanonilaista leipää, sisällä juustoa tai kuvattua tonnikalaa - herkullista). Puistolounaan jälkeen siirryimme parin korttelin verran keskemmäksi kaupunkia terassille odottelemaan tänään Espanjaan saapuvia loppureissun matkakumppaneitamme. Siinä parin oluen ja parin tapas-satsin verran istuttuamme pysähtyi odottamme bussi terassin viereiselle pysäkille. Keräilimme kamamme ja laskeuduimme viereisestä sisäänkäynnistä alas Lucerosin metroasemalle.
Ostimme aseman lippukassalta itsellemme metroon ja busseihin käyvät sarjaliput, jonka jälkeen ajoimme metrolla kaupungin pohjoisosassa sijaitsevaa asuntoamme lähimmälle metropysäkille. Oikea osoitekin löytyi pienen etsinnän jälkeen parin sadan metrin päästä pysäkiltä. Asuntoa luovuttamaan tullut tyyppi odotteli jo ovella meitä ja johdatteli meidät viidennessä kerroksessa sijaitsevaan merinäköalalliseen huoneistoomme.
Merinäköalasta ja kämpän valtavasta koosta huolimatta asunnon varustelutaso osoittautui samantien melko vaatimattomaksi. Vaatekaapeissa ei ollut juurikaan hyllyjä eikä ollenkaan henkareita. Ruokapöydän yksi jalka oli kiinnitetty paikalleen silikonilla ja tuoleja oli vain neljälle (meitä oli kuusi). Keittiön kattiloista suurin oli tilavuudeltaan vain pari litraa. Koska akuuteimmat puutteet varusteissamme olivat niinkin oleellisia kuten juomavesi ja vessapaperi päätimme lähteä samantien kauppareissulle.
Ajoimme metrolla yhden pysäkinvälin keskustasta poispäin kartasta löytämämme supermarket-keskittymän viereen. Hetken siinä kolmen hengen voimin kaupassa pyörittyämme olimme saaneet haalittua mukaamme ostoskärryllisen aamiaistarpeita ym. välttämättömiä tarvikkeita. Saaliiseen tyytyväisinä lähdimme sitten palailemaan asunnolle. Koska olimme siirtyneet metrolla vain yhden pysäkin välin päätimme palata takaisin kävellen. Jo alkumatkasta meille kävi selväksi, että ainut suora reitti kaupan ja asuntomme välillä oli metrorata. Jouduimme kiertelemään ja kaartelemaan takaisin kasseinemme joutomaita ja kerrostalojen pihoja pitkin. Matkalle sattui myös jonkin verran aitoja, jotka onneksi sentään pääsimme läpäisemään avoimista porteista tai aidanraoista kulkien.
Takaisin päästyämme lapset olivat ehtineet jo käydä uima-altaalla, joten päätimme syödä hieman välipalaa. Syötyämme yritimme vielä hieman tukea paikalleen silikonilla kiinnitettyä pöydänjalkaa, jotta se kestäisi paikallaan vierailumme verran, jonka jälkeen aloimme valmistautua vielä pienelle iltakierrokselle. Ajoimme metrolla keskustaan ja kuljimme nopeasti kaupungin läpi. Rantakadulle päästyämme kävimme katsomassa muutamien terassien ruokalistoja päätyen lopulta syömään pari korttelia rantakadulta keskustaan päin olevalle terassille.
Ystävillämme oli takana pitkä päivä ja varsinkin lapset alkoivat jo nuokkua kesken päivällisen, joten lähdimme palailemaan asunnollemme heti kun saimme laskumme maksettua. Meidän jo poistuessa nukkumaan, näyttivät alicantelaiset olevan vielä täynnä energiaa. He olivat nimittäin kerääntyneet katselemaan terasseille Bayer Munchenin ja Real Madridin välistä jalkapallomatsia, jota Madrid kaikkien suureksi iloksi vielä johti 3-0.
Kaikilla oli takana rankka reissupäivä, joten menimme nukkumaan melkein samantien asunnolle päästyämme. Ehkäpä sitä taas huomenna jaksaa heilua kun saa hetken lepäillä välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti