Autoilusta vapaa päivä. Kello soimassa yhdeksältä. Kellon soiton jälkeen heräilimme hitaasti ja varovasti mukavassa kiinalaisessa hotellissamme. Olimme varanneet huoneemme ilman aamiaista, joten nautimme sellaisen eväsrepustamme, talon tarjoamilla pikakahveilla terästettynä.
Koska päivä kuluisi kaupunkia kierrellessä päätimme minimoida mukana kulkevan tavaran määrän ja jättää kaiken arvo-omaisuuden (ts. passit ja muut paperit) hotellihuoneen vaatekaapista löytyvään tallelokeroon. Tallelokeron päällä oli tavalliseen tapaan lokeron käyttöohjeet monella kielellä (mm. kiinaksi). Tarkasti ohjeiden mukaan ohjelmoimme tallelokeron toimimaan tutulla numerosarjalla ja suljimme lokeron kerran harjoituksen vuoksi ennen tavaroiden sisäänlaittoa. Ilman täytti helvetinmoinen ujellus. Vaatekaapin ovi kiinni ja sormet korviin. Tovin kuluttua ujellus loppui ja pakkasimme passit kiltisti Päivin käsilaukkuun. Ilmeisesti kiinalainen logiikka on meille liian vaikeaa.
Ja ei kun menoksi. Avainkortti pois telineestä, joka sai kaikki sähköt sammumaan huoneesta - OK, näinhän se aina toimii. Mutta kuinka toimii huoneen ovi? Sen sai avattua korttia ovelle näyttämällä. Sisältä se aukeni kahvasta. Ja nyt se tuntui aukeavan kahvasta myös ulkopuolelta, siis myös ilman korttia? Hmm? Kokeilimme muutamaa erilaista vaihtoehtoa oven sulkemiseksi... ja ja nyt alkoi ovi ulvomaan. Taas meni jotain pieleen. Hetken kuluttua ovi lopetti uikutuksensa ja saimme sen jopa lukittua - tai se itseasiassa osasi lukita jotenkin itse itsensä. Hyvä niin.
Kävelimme kaupungille raastavan kovassa vastatuulessa. Vastaantulevat pyöräilijät suhahtivat ohi ohitsemme leveä hymy naamallaan. Meidän kanssa samaan suuntaan ei pyöräilijöitä tuntunut olevan liikkeellä ollenkaan.
Keskustassa kiersimme muutaman korttelin uusia kulmia, kuvailimme kanavamaisemia ja kenollaan olevaa kirkontornia. Puolen päivän jälkeen kävimme nauttimassa vaatimattoman lounaan paikallisen halpamarketin kahviossa. Lounastuokiotamme viihdytti naapuripöytien kotiäidit katraineen. Puolet kahvion pöydistä oli varattu askartelua varten ja saimme todistaa yhden jos toisenkin pääsiäisasetelman syntyvän iloisen askartelunohjaajan hellässä hoivassa. Jostain syystä äidit tuntuivat syventyvän puuhaan huomattavasti jälkeläisiään intensiivisemmin.
Lounaan jälkeen suuntasimme kulkumme Vermeer-museoon, jossa tutustuimme mestarin teoksista tehtyihin printteihin ja yleissivistävään, laajasti maalarin vajaan 40 teoksen tuotantoon pureutuvaan näyttelyyn. PIENENÄ miinuksena museolle voidaan pitää sitä, että yhtään mestarin alkuperäisteosta ei sieltä löytynyt. Koska olimme sattumalta katsoneet maalarista kertovan elokuvan tv:stä talvella, oli näyttely suurelta osalta tuttua kauraa.
Museokierroksen jälkeen otimme vielä pari kävelykierrosta kaupungilla sekä kävimme tutustumassa paikalliseen pubiin ja trappistiin. Koska tuuli oli kova ja kylmä ja sää muutenkin epävakainen päätimme lähteä hyvissä ajoin takaisin hotellille. Olihan huomenna taas edessä pitkä ajopäivä.
Paluumatkalla ihailimme paikallisten parkkeeraamistaitoja kanavan varrelle ja ihmettelimme asunto"veneitä", jotka olivat pienine puutarhoineen kuin viereiset talot - paitsi että kelluivat veden päällä. Hassuja nuo hollantilaiset!
Poikkesimme myös kaupassa varmistamassa parin päivän ravinnonsaannin. Paikallisesta ruokakaupasta löytyi toinen toistaan herkullisempia valmiita salaatteja ja annoksia, joita keräsimme innolla koriimme. Samalla mukaan hypähti pari hollantilaista (ts. vahvaa) olutta, jotka maistelimme ennen yöpuulle menoa (ja blogipäivitystä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti