Päivä 28, Ei ole Kööpenhamina kuin ennen (tai mistäpä me sen tiedämme?)

Vaikka Lübeckistä Kööpenhaminaan ei ole kovin pitkä ajomatka, päätimme herättää itsemme aikaisin tien päälle. Nopeuden suhteen rouva Mio tuntuu olevan välillä turhankin tiukka, ajelimme paikoin rouvan mielestä yli 100 km/h ylinopeutta. Noin tunnin ajomatkan (joka sisälsi yhden kahvitauonkin) jälkeen tie edessämme vaihtui leveäksi tietulliksi. Ostimme kojusta lauttalipun Saksan Puttgardenista - Tanskan Rödbyhyn. Yritimme etsiä katseellamme Border Shopia, mutta kun sitä ei näkynyt, päätimme tehdä ostokset vasta lautalla ja ajoimme suoraan jonoon. Pienen odottelun jälkeen pääsimme heti seuravalle lautalle noin sadan muun autokunnan kanssa. Paljon enemmänkin autoja olisi lautalle sopinut; sen verran tyhjiä kaistoja näytti autojonojen väliin lautalla jäävän.

Kipusimme autokannelta matkustajakerroksiin, otimme muutaman valokuvan (yllättävää?) ja teimme pienen tiedusteluretken lautan tax-free-myymälään. Mitään kiirettä varsinaisten ostosten tekemiseen meillä ei ollut, kestäisihän lauttamatka kuitenkin pari tuntia. Veimme tiedusteluostoksemme autoon ja palasimme kannelle nauttimaan mitä mainioimmasta merenkyntösäästä. Hetken istuksittuamme kiinitimme huomiomme vastarantaan, joka näytti lähenevän pelottavaa vauhtia; olimmehan nimittäin olleet laivassa vasta puoli tuntia. Juuri kun olimme keksimäisillämme ilmiölle sopivan meriselityksen kajahti ilmoille kuulutus, jossa matkustajia pyydettiin siirtymään autoihinsa rantautumista odottelemaan. Muiden mukana raahauduimme autoomme ja tax-freet Saksan ostokset jäivät tekemättä. Kuukausien takainen muistikuva lauttamatkan pituudesta oli ilmeisesti *hieman* epätarkka. Onneksi tiedustelumatkalta jäi sentään peräkonttiin pari glugglug-viinipöttöä (2.5 €/l) kesän sangriakelejä odottelemaan.

Tanskan maaperällä suuntasimme heti rantautumisen jälkeen läheiseen Rödbyn kylään - pitihän meidän saada hankittua pikapankista paikallisia pelimerkkejä. Samalla pyörähdimme pikavisiitin kylän keskellä ja nappasimme matkamuistoksi muutaman kuvan aurinkoisesta katunäkymästä. Tämän jälkeen nissanin keula kääntyi kohti Kööpenhaminaa.Rödbystä ajelimme hyvin keväisessä säässä motaria Kööpenhaminaan, mistä löysimme lentokentän vieressä sijaitsevan hotellimme helposti, olihan se heti ohitustien varressa. Jätimme automme hiljaisen puistokadun varteen ja valmistauduimme raahaamaan omaisuutemme sisään. Hiekkainen kadunvarsi näytti olevan täynnä lasinsirua. Hetken ympäristöä tutkiskeluamme päättelimme, että tämä kadunvarsi voisi olla melko ideaalinen paikka automurtojen tekemiseen. Kadun molemmilla puolilla oli nimittäin tiheää pusikkoa, ei taloja liian lähellä ja katulamputkin näyttivät olevan mallia "15 W - matta". Kirjautuessamme hankimme itsellemme paremman autopaikan hotellin sisäpihalta, jonne siirsimme rakkaan sotaratsumme.

Vessatauon ja kartanluvun pituisen hengähdyksen jälkeen suuntasimme läheiselle rautatieasemalle mielessämme Kööpenhaminan humu ja erityisesti sinne pääseminen. Koska lippujen ostaminen automaatista osoittautui mahdottomaksi ilman tanskalaisia kolikoita, etsimme toisesta päästä junatunnelia kioskin, jossa lippujen ostaminen onnistui. Pian olimmekin onnellisesti keskustan päärautatieasemalla.Kävelimme muutaman tovin satunnaista ympyrää Tivolin kulmilla todeten sen olevan valitettavasti suljettu vielä kahden viikon ajan. Tämän jälkeen suuntauduimme pitkin kävelykatua Nyhavenin suuntaan. Nyhavn osoittautui todella kauniiksi ja eläväiseksi kaupunginosaksi. Kauneudesta ja eläväisyydestä vaikuttuneina istahdimme hetkeksi terassille humusta nauttimaan.
Pian päivä alkoi olla siinä vaiheessa, että oli aika yhdistetyn lounaan ja päivällisen. Olimme jo etukäteen päättäneet nauttia ruokamme paikallisessa Hard Rock Cafessa, johon olin tutustunut joskus muinaisella työmatkallani. Jouduimme jonottamaan pöytää vartin piipparilaitetta kantaen ja HRC-kauppaan tutustuen. Lopulta saimme pöytämme melkein tyhjästä salista. Olisikohan tämä jonotus kuitenkin vain ollut temppu saada ihmiset krääsäkauppaan? ...niin tai näin, saimme pian eteemme yhdet maailmankaikkeuden herkullisimmista hampurilaisaterioista, jotka söimme hamaan ähkyyn asti suurella ruokahalulla.
Enne paluutamme hotellille tutustuimme vielä paikalliseen irkku-pubiin ja sen pitkänperjantain tarjontaan. Sitten vietimmekin tovin juna-asemalla odottaen junaamme. Vaikka kaikki junat suuntamme olivat jostain tuntemattomasta syystä reilusti myöhässä, olimme hotellilla hyvissä ajoin valmiina lepoon ja seuravan päivän rykäisyyn Kööpenhamina-Tukholma.