Päivä 8: Samppanjaa ja illallinen linnassa

Tuttuun tapaan nautimme koruttoman, mutta ravitsevan aamiaisemme Première Classe -hotellimme kahvilassa. Palasimme huoneisiimme ja keräilimme tavarat matkalaukkuihin. Avainkorttien palautuksen jälkeen ajoimme automme samppanjabulevardin kauemmassa päässä sijaitsevan Mercierin samppanjatalon pihaan.

Monet suuret samppanjatalot tarjoavat turisteille maistiaisilla terästettyjä opaskierroksia. Mercierin erikoisuus on minijunalla tehtävä kierros pitkin kellareiden verkostoa. Astelimme sisään samppanjataloksi varsin koruttoman näköiseen tiilirakennukseen, jonka suuresta vastaanottoaulasta ostimme pääsyliput kellarikierrokselle. Pienen odottelun jälkeen oppaamme johdatti meidät pieneen multivisioteatteriin, missä katselimme kierrokseen kuuluvan pakollisen propagandaesityksen. Esityksen jälkeen laskeuduimme lasiseinäisellä (ja pirun hitaalla) hissillä alas kellarikerrokseen. Hissin lasiseinän ja hitauden tarkoituskin paljastui pian laskeutumisen alettua, sillä hissikuilun takaseinään oli rakennettu jonkinlainen Mercierin historiaa kuvaava vahanukkeinstallaatio. Alhaalla pakkauduimme muiden turistien mukana minijunaan, jolla sitten kiertelimme vajaan puolen tunnin lenkin pitkin pullojen täyttämiä kellarikäytäviä; kyllä siellä tälläkin puulaakilla helposti satoja tuhansia, jos ei miljoonia pulloja lepäilee ostajaansa odottelemassa. Kierroksen jälkeen nousimme takaisin maan pinnalle, missä pääsimme mestarin saatesanojen myötä maistelemaan pari lasillista talon tuotantoa. Maistiaisista vakuuttuneena teimme vielä pieniä hankintoja ulosmenoreitin varrelle sijoitetusta myymälästä, harmitellen taas kerran surkean pientä kuljetuskapasiteettiamme. Tänne jos jonnekin kannattaisi tulla lentokoneen sijasta omalla autolla...mielellään paketti-sellaisella.

Mercierin samppanjatalon aulassa komeili suuri samppanjatynnyri, joka oli ollut (Mr. Mencierin sanojen mukaan) toiseksi suurin nähtävyys Pariisin Maailmannäyttelyssä 1889. Tynnyriä rakennettiin 20 vuotta, se oli 5,5 m korkea ja 6,5 m pitkä ja se kuljetti Maailmannäyttelyyn yhteensä 213000 pullollista samppanjaa!

Hissimatkalla alas kellareihin sai katsella tällaisia vahanukkeinstallaatioita. Tässä kuumailmapalloilee varmaankin itse talon perustanut Eugène Mercier.

Toinen vahanukke hissimatkalla

Hissin ulkopuolella päästiin vihdoin asiaan

Tällaisia käytäviä oli yksin Mercierillä n. 18 km verran 30 metrin syvyydessä

  

 

Mercierin viinitarhaa samppanjatalon takapihalla

 

Pakkasimme ostoksemme autoon ja lähdimme kävelemään samppanjabulevardia pitkin kohti Epernayn keskustaa pienessä tihkusateessa. Samppanjatalojen maistelut ja opaskierrokset olivat juuri lounastauolla, joten saimme keskittyä rauhassa osin varsin prameiden julkisivujen ihailuun ja valokuvaamiseen. Sen verran toimintaa lounasajasta huolimatta onnistuimme sentään löytämään, että pääsimme vilkaisemaan myös Moët & Chandonin myymälää.

Castellanen samppanjatalon torniin olisi voinut kivuta katselemaan maisemia, mutta sateisen tuhnu sää ei tällä kertaa innostanut

Nyt päästään asiaan...

Jonkin samppanjabaarin mainos-sitikka

Osa kadun samppanjataloista oli hieman vaatimattomampia...

...ja osa taas melkein övereitä. Onneksi oli pilvistä, ettei kaikki kulta ja kimallus päässyt liikaa häikäisemään.

 

Moët & Chandonin myymälästä olisi voinut ostaa vaikka lentopallon

Keskustaan päästyämme suuntasimme sateen suojaan ja neuvoa-antaville samaan samppanjabaariin, jossa olimme vierailleet jo ensimmäisenä Epernayn iltana. Neuvonannon seurauksena, kun sadekin oli ehtinyt taas tauota, päätimme kävellä takaisin autollemme ja ajella lähimpään markettiin hankkimaan itsellemme jotakin lounaaksi soveltuvaa syömistä. Syömiset hankittuamme lähdimme ajelemaan Etogesia, tämän reissumme viimeistä etappia kohti. Epernayn ja Etogesin väliltä löysimme mukavan näköalapaikan, jossa nautimme lounaamme maisemia ja meitä töllistelemään tulleita hevosia ihmetellen.

Jossain Epernayn ja Etogesin välillä

Päivän lounastarjonta

Etogesiin päästyämme ajoimme auton suoraan majapaikaksemme valitun linnan parkkipaikalle. Oikea paikka löytyi helposti, sillä linnan lisäksi mitään muuta mainittavan arvoista ei tuossa pikkukylässä sitten olekaan. Otimme vastaan tyylikkäät huoneemme ja siirsimme automme vallihaudan sisäpuolelle lähemmäksi ovea. Kannoimme tavarat huoneisiin ja nautimme pienet aperitiivit ystäviemme tilavassa huoneessa. Ulkona näytti olevan sen verran hyvä sää, että päätimme lähteä käymään pienellä päiväkävelyllä. Kävelyretken jälkeen meille jäi vielä juuri sopivasti aikaa valmistautua päivän päätapahtumaan.

Viimeisen yön majapaikkamme Le Château D'Etoges

Oma huoneemme löytyi ullakkokerroksesta

Näkymä ikkunastamme linnan puistoon

Etogesin kylän vaatimaton raitti

 

Ja taas herätettiin kyläläisissä hilpeyttä kuvaamalla viinikasvustoja :)

Kylässä on kautta aikojen ollut luonnonlähteitä, joten tällaisia vesipisteitä oli siellä täällä

  

Linnalle takaisin

Näkymä linnalta

Olimme jo etukäteen varanneet pöydän linnan kupeessa sijaitsevasta ravintolasta, missä viimeisen päälle pukeutuneet tarjoilijat toivottelivat meidät tervetulleeksi tyylikkääseen, valkoisin pöytäliinoin varusteltuun ravintolasaliin. Reissun viimeisen illan kunniaksi olimme päättäneet panostaa ruokailuun hieman tavanomaista enemmän, joten tilasimme heti aluksi lasilliset samppanjaa ruokalistan lukemista siivittämään. Pienellä selailulla löysimme listalta sopivat kolmen ruokalajin menut ja viinilistalta pakettiin sopivat ruokajuomat. Nautimme taikinakuoressa friteerattua hanhenmaksaa, paistettua ankanrintaa, välijuustoja, jälkiruokaa ja "kokin tervehdyksiä" sisältävän päivällisemme todella pitkän kaavan mukaan, jopa niin pitkän että kun lopulta olimme saaneet syötyä viimeiset palat, alkoi ravintola jo selvästi sulkea oviaan. Saimme laskun huoneidemme piikkiin ja poistuimme takaisin linnamme suojiin. Ennen nukkumaanmenoa istuimme vielä hetken mukavassa loungessa menneen matkan käänteitä muistellen. No, ainakin tämä linna ja ilta jos jotkin jäävät tältä reissulta mieleen - aika harvoin sitä näin herroiksi saa elää.

Mukava lounge viettää vielä yhteinen hetki ja nauttia yömyssyt

Päivä 7: Samppanjareitillä

Pari päivää aiemmin alkanutta shampanjateemaa jatkaaksemme olimme suunnitelleet tälle päivälle kierroksen AC Champagne -alueelle. Alueen viinitarhojen ja kylien läpi kulkee kohtalaisen hyvin viitoitettu shampanjareitti, jota pitkin ajattelimme tehdä matkaamme. Olimme laittaneet kellon soimaan niin, että ehtisimme aikaisin tien päälle. Aamiaisten ym. aamutoimien jälkeen onnistuimmekin pääsemään liikkeelle jo yhdeksän aikaan, mikä on meille iltavirkuille kelpo saavutus.

Ajelimme viinitarhojen ja parin kylän läpi katsellen pienten samppanjatalojen prameita julkisivuja. Pysäköimme automme erään pienen kylän keskelle, palloilimme hetken automme vieressä ja otimme muutaman valokuvan näyttävistä samppanjamainoksista. Pienen harkinnan tuloksena ja naapurin mamman kannustamana uskalsimme lopulta soittaa erään tuottajan ovikelloa. Ilmoitimme ovea avaamaan tulleelle isännälle asiamme, eli halumme päästä maistelemaan ja ostamaan shampanjaa. Isäntä toivotti meidät ystävällisesti tervetulleeksi ja johdatti meidät pienen toimistohuoneen läpi hämärään ja viihtyisään maistelukellariin. Ilmeisesti samppanjan tyypillisin maisteluajankohta ei ole puoli kymmeneltä aamulla. Sen verran ihmeissään tuntui isäntä aikaisesta vierailustamme olevan. Huonosta ajoituksestamme huolimatta saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän tilasta, sen viineistä ja viininviljelystä yleensäkin, sekä tietysti lasilliset ehtaa kuohujuomaa. Ostimme mukaamme muutaman pullollisen talon tuotantoa ja lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kauniita pikkukyliä ja viinitarhoja riitti reitin varrella

Kylissä likkkui erikoisia viiniköynnöstenhoitokoneita, mutta korjuuta varten ei koneita täällä ole. Koko sato nimittäin pomitaan käsin. Tänä vuonna sadonkorjuun arvioitiin alkavan n. 15 päivän päästä (eli 27.9.) ja koko työ olisi reilussa viikossa ohi.

Venteuilin kylä näytti niin mukavalle, että laitettiin auto parkkiin ja suunnattiin satunnaiseen "samppanjataloon" ostoksille

Paikaksi osui Champagne Bouché-Machuré, jonka pikku kellarissa saimme eteemme lasilliset samppanjaa samalla kun talon vaatimaton isäntä kertoi meille sekä omasta tuotannostaan että koko samppanja-alueen tuotannosta ja kaikesta samppanjaan liittyvästä sujuvalla englannillaan. Oikein miellyttävä visiitti.

Kiertelimme pitkin Marnen laaksoa shampanjareitin viittojen opastamana ja kävimme katselemassa muutaman patsaan, hautausmaan ja muistomerkin, kunnes suolistossa kurniva nälkä alkoi kertoa lähetyvästä lounasajasta. 

Matka jatkui samppanjareittiä pitkin

Näköalat Châtillon-sur-Marnen kylästä

Pope Urban II

Patsas sijaitsi korkean mäen päällä

Matka jatkui kohti Dormansia

Dormans

Le château de Dormans ja meidän vuokra-Kassu

Linnan ja muistomerkin yhteydessä olisi ollut mukavia metsäreittejä käveltäviksi

Mémorial des batailles de la Marne eli 1914-1918 taisteluiden muistokappeli. Täällä on mm. 1360 sotilaan jäännökset (joista vain 10 on tunnistettu).

Linnan hedelmätarhan sääasema

Matka jatkui, toki välillä piti pysähtyä ihastelemaan viinitarhoja

   

Ranskalaisten hautausmaa lähellä Blignya

Ja naapurissa oleva saksalaisten hautausmaa

Houkuttelevan näköisen ravintolamainoksen johdattamina päädyimme pysähtymään erääseen Reimsin liepeillä sijaitsevaan pikkukylään. Sen suuremmin asiaa ajattelematta marssimme sisään ihmisiä täynnä olevaan kahvilaan. Paikassa näytti olevan ilo ylimmillään. Baaritiskin ääreen oli kerääntynyt suuri joukko kylän miehiä ottamaan vielä yhdet lasilliset ennen palaamistaan lounastauolta takaisin työn ääreen. Jo heti ovella seistessämme saimme osaksemme ihmetteleviä katseita. Ilmeisesti ohikulkijat eivät pysähdy tällaiseen kylään kovinkaan usein lounastamaan.

Baaritiskillä seisoskeleva ukkolauma blokkasi kulkuväylää sen verran, että katsoimme parhaaksi asettua ovea lähinnä olevaan pöytään istumaan. Saimme istuskella pöydässä pitkän tovin ennen kuin tarjoilija uskaltautui luoksemme. Kerroimme tulleemme lounaalle ja pyysimme tarjoilijaa tuomaan meille ruokalistan. Pienen hymähdyksen jälkeen meille selitettiin ruokalistan sijaitsevan baarin seinillä roikkuvissa liitutauluissa. Pyysimme aikalisän ja aloimme tavaamaan liitutaulujen sisältöä. Tärkeä osa ranskalaisen kahvilan sisustusta ovat koristeellisella käsialalla kirjoitellut, ruoka ja juoma-annosten nimiä ja hintoja sisältävät liitutaulut. Tämän kyseisen baarin keittiömestarin käsiala oli niin äärimmäiseen kauniin tyyliteltyä, että tekstin asiasisällöstä oli melkein mahdoton saada mitään tolkkua. Tarjoilijan saapuessa takaisin pöytämme ääreen olimme juuri ja juuri onnistuneet tulkitsemaan pari riviä salaattiannosten liitutaulusta: naisille vuohenjuustosalaattia ja miehille maalaissalaattia. Siinä tilauksia sanellessamme kuulimme, että vuohenjuusto oli päässyt juuri loppumaan, joten loppujen lopuksi kaikki päätyivät tilaamaan saman maalaissalaatin. Söimme haudutettua maksaa reilusti sisältävät annoksemme vaihtelevalla ruokahalulla ja kävimme maksamassa laskumme baaritiskillä. Vaikka jälkiruuat ja kahvit jäivät tässä paikassa ottamatta, olimme saaneet sisäämme jotain ravintoa. Ei päässyt nälkäkuolema tälläkään kerralla yllättämään.

Palailimme enemmän ja vehemmän edellispäivältä tuttua reittiä pitkin takaisin Epernayhin. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä hypermarketissa täydentämässä kotiin vietävää shampanja-repertuaaria. Vietimme hotellilla noin puolentoista tunnin mittaisen hengähdystauon päivän viimeiseen koitokseen valmistautuen.

Takaisin hotellille

Jo Pariisista Epernayhyn ajaessamme olimme huomanneet, että matkan varrella sijaitsevassa Château-Thierryssä olisi tänä päivänä jonkinlaisten keskiaikaisten markkinoiden ensimmäinen päivä. Koska Epernay ja Château-Thierry olivat vain noin 50 km etäisyydellä toisistaan, olimme päättäneet pistäytyä katsomassa tapahtumaa. Pakkasimme siis itsemme taas kerran vuokra-autoomme ja ajelimme tapahtumapaikalle. Päätimme jättää auton hieman etäämmälle kaupungin toisella laidalla sijaitsevasta linnakekukkulasta, jossa oletimme itse päätapahtuman olevan. Kovin paljoa ei nämä markkinat tuntuneet katukuvassa näkyvän. Autolta poistuttuamme emme oikeastaan huomanneet missään merkkiäkään minkäänlaisista festivaaleista. Vaistoomme luottaen kävelimme kuitenkin sillan yli kohti linnaketta ja tapahtumaa. Linnakekukkulan juurelle päästyämme löysimme lopulta tapahtumaa mainostavan banderollin. Banderollissa olevat kuvat ja kaikki näyttivät täsmäävän olettamuksiimme; siellähän se tapahtuma ylhäällä on.

Ilman parempaa tietoa suuntasimme kohti kaupungin keskustaa ja kukkulan päällä sijaitsevaa linnaketta

Kaupungintalolla kukkulan alla oli näin näyttävä banderolli, joten ei kun kipuamaan rappuja ylös

Jostain syystä yhtään ihmistä ei näyttänyt kulkevan ylös eikä alas linnakkeelle vieviä jyrkkiä portaita. Karttaa lukien päättelimme, että pääsisäänkäynti linnakkeelle olisi kukkulan itäpuolella. Suurin osa ihmisistä kulkisi tapahtuma-alueelle varmaankin sitä kautta. Me taas olimme kukkulan eteläpuolella. Kaikesta huolimatta lähdimme kiipeilemään ylöspäin. Kuten olimme olettaneetkin, portaat johtivat lopulta ylös linnakkeelle asti. Kukkulan päältä aukeni komea näköala kaupungin ja Marne-joen yli etelään. Etsimästämme keskiaikatapahtumasta emme kuitenkaan löytäneet jälkeäkään. Kiertelimme vielä hetken ylhäällä vrmistuaksemme, ettei tapahtuma tosiaankaan ollut siellä ja lähdimme laskeutumaan takaisin kaupungin keskustaan.

Jo hieman kivuttuamme alkoivat maisemat muuttua komeammiksi

Reitti kulki vanhojen muurien läpi ylöspäin

Markkinoista ei näkynyt merkkiäkään, mutta onneksi maisemat oli niin upeat, ettei kipuaminen haitannut

Joku vanha tykkitorni tmv.

Kovasti yritimme ylhäällä katsella, missä olisi jotain keskiaikamarkkinoiden näköistä, mutta heikoin tuloksin.

Joen takaa kuuluvien äänien ja lopulta opastekylttien johdattelemina löysimme lopulta markkinapaikan. Ostimme pääsyliput, vaihdoimme ne kahden metrin päässä lippuluukusta rannekkeisiin ja astuimme sisään tapahtuma-alueelle. Tapahtuma sijaitsi jonkinlaisen koulun pihassa. Pihan perälle oli rakennettu esiintymislava, jossa pieni bändi soitteli oletettavan keskiaikaista musiikkia. Bändin lisäksi paikalla oli vain kourallinen väkeä, josta määrästä puolet näytti ottavan osaa jonkinlaiseen kuviotanssiin esiintymislavan edessä. Mitä ilmeisimmin joku kansalaisopiston tanhuryhmä oli harjoitellut muuveja ihan tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Markkinatunnelmasta vastaamassa paikalla oli pari torikojua; yksi oluen ja siiderin myyntiä ja toinen nakkien myyntiä varten.

Markkinoita etsiessä alkoi jo iltakin hämärtyä

Lopulta löysimme tiemme tapahtumapaikalle...

...jossa meno olikin kovimmillaan jo. Ainakin tanhuryhmällä.

Bändi sentään oli ihan kelpo.

Otimme kojusta oluet ja katselimme tanhuamista aikamme. Tapahtuma ei näyttänyt kehittyvän mihinkään suuntaan ja koska ruokatarjontakin oli varsin rajoittunutta, päätimme poistua paikalta. Kävelimme muutaman sadan metrin matkan takaisin Château-Thierryn keskustaan, josta löysimmekin pian mukavannäköisen ravintolan päivällispaikaksemme. Kolmen ruokalajin päivälliset syötyämme kävelimme takaisin autollemme ja ajelimme pimeässä takaisin Epernayhyn. Olipahan varsinaiset keskiaikamarkkinat!