Päivä 4: Mylène Farmer à Bercy

Hotelli näytti olevan melkein tyhjillään - ainakin siitä päätellen, että saimme nauttia aamiaisen kahdestaan. Eilisestä sateesta ei ollut enää tietoakaan, joten jätimme suosiolla takit ym. raskaan varustuksen hotellille. Otimme metron samoille kulmille, missä olimme olleet edellisiltana syömässä. Metroasemalta siirryimme kävelemään joen vartta pitkin kohti ydinkeskustaa ja Cité:ä. Tällä kohtaa kaupunkia sijaitsi jonkinlainen satama-alue, josta syystä joen rannat olivat asuntoveneiden kansoittamia. Olisihan tuo veneilykin yksi tapa asua miljonakaupungin keskustassa.

Petankkikenttiä kanaalin varrella

Puistoa

Kanaali

Asuntoveneillen saa Pariisin suurimman pihan?

Erilainen paatti

 

Kiertelimme muutaman tunnin ajan pitkin Bastillen kulmia katuvilinää ja kahviloiden terasseja valokuvaten. Onnistuimme löytämään matkan varrelta jopa muutaman geokätkönkin. Ennen pitkää päädyimme Notre Damen nurkalle, missä tuhannet ja tuhannet turistit jonottivat vuoroaan sisälle katedraaliin. Olimme aiemmilla reissuillamme käyneet kyseisessä temppelissä jo tarpeeksi monta kertaa, joten jatkoimme matkaa Saint-Germanin latinalaiskortteleihin.

Ei tainnut olla montaa puhdasta pakettiautoa koko kaupunginosassa

Pariisin syksy

Jalkoihin kannatti katsella näistä kehoituksista huolimatta

 

Katutaidetta

 

Joltain sisäpihalta löytyi tällainen mökki

 

Nautimme lounaaksi jauhelihatäytteiset lätyt ja joimme jälkiruuaksi kupilliset kahvia, jonka jälkeen poikkesimme vielä parissa kirjakaupassa. Päivä alkoi olla jo sen verran pitkällä, että meidän oli palailtava hotellille valmistautumaan illan rientoihin. Tämän kertaisen matkamme pääsyy oli nimittäin eräs Bercy:ssä järjestettävä konsertti, johon olimme hankkineet liput jo vuotta aiemmin. Mylène Farmer on keikkakiertueella muutaman vuoden välein ja (nyt toisen kerran jälkeen) meille on muodostunut perinteeksi käydä katsomassa joku esiintymisistä. Viimeksi olimme samoilla asioilla Genevessä ja nyt siis täällä Pariisissa.

Citéllä

Kaupungintalo

Seine

 

 

Metroasemalle

Tunnelma Bercyn urheiluhallissa oli korkealla. Efektit ja lavashow olivat Mylènen tapaan järjettömän näyttävät. Suurin osa yleisöstä tuntui osaavan jokaisen kappaleen sanat ulkoa ja kovimmat hitit vedettiin läpi 20 000 hengen yhteiskuorona. Ranskan vapaasta alkoholipolitiikasta huolimatta humalaisia oli paikalla vähemmän kuin suviseurojen aamuehtoollisella.

Bercyn metroasemalla

Metroaseman ulkopuolella oli jo keikan tuntua

Ja ei kun jonoa kohti...

...ja sitten kiemurreltiin puistossa kohti sisäänkäyntiä

Tuntia ennen keikkaa katsomot olivat vielä lähes tyhjät, mutta eipä siellä keikan aikana enää tyhjää penkkiä näkynyt. Ranskalaisen ja suomalaisen keikan eroja: täällä ei anniskelualueita erikseen ole, kaljaa ym. kyllä myydään, mutta porukka lueskelee kuivin suin kirjoja ja juttelee keskenään odotellessa, Suomessa on anniskelukarsinat erikseen ja siellä kiskotaan kaksin käsin kaljaa odotellessa :D

Mylène!

 

Vaikka ei ihan lavan lähellä oltukaan, niin ei hätää, onneksi Mylène tuli luo. Btw, ihan vain muutama kamera surraa tuolla yleisössä...

Encore meneillään, kaikki hyvä loppuu... :(

Konsertin jälkeen kokoonnuimme metron sisäänkäynnille miettimään jatkosuunnitelmia. Aluksi meitä hieman arvelutti tunkea sisään metrotunneliin tuhansien muiden ihmisten joukossa. Alhaalla tunnelissa logistiikka toimi täysin moitteettomasti. Kymmenet vartijat ja metrotyöntekijät ohjasivat kulkua metroihin ja niistä pois, joten minkäänlaista ruuhkaa tai paniikkia ei päässyt syntymään mihinkään kohtaan. Ei ole näköjään ensimmäinen keikka Bercyssä tämä. Vertailun vuoksi, Helsingissä samantyyppinen ongelma ratkaistaan siten, että lopetetaan koko metroliikenne viisi minuuttia ennen keikan loppumista; ei pääse silläkään tavalla ruuhkia syntymään.

Takaisin hotellin nurkille päästyämme, kävimme vielä porukalla nauttimassa yhdet iltaoluet. Koska seuraavana päivänä oli luvassa siirtymä lentoasemalle, autonvuokraus ja pari tuntia autoilua, palasimme hyvissä ajoin hotelliimme nukkumaan.