Päivä 8: Samppanjaa ja illallinen linnassa

Tuttuun tapaan nautimme koruttoman, mutta ravitsevan aamiaisemme Première Classe -hotellimme kahvilassa. Palasimme huoneisiimme ja keräilimme tavarat matkalaukkuihin. Avainkorttien palautuksen jälkeen ajoimme automme samppanjabulevardin kauemmassa päässä sijaitsevan Mercierin samppanjatalon pihaan.

Monet suuret samppanjatalot tarjoavat turisteille maistiaisilla terästettyjä opaskierroksia. Mercierin erikoisuus on minijunalla tehtävä kierros pitkin kellareiden verkostoa. Astelimme sisään samppanjataloksi varsin koruttoman näköiseen tiilirakennukseen, jonka suuresta vastaanottoaulasta ostimme pääsyliput kellarikierrokselle. Pienen odottelun jälkeen oppaamme johdatti meidät pieneen multivisioteatteriin, missä katselimme kierrokseen kuuluvan pakollisen propagandaesityksen. Esityksen jälkeen laskeuduimme lasiseinäisellä (ja pirun hitaalla) hissillä alas kellarikerrokseen. Hissin lasiseinän ja hitauden tarkoituskin paljastui pian laskeutumisen alettua, sillä hissikuilun takaseinään oli rakennettu jonkinlainen Mercierin historiaa kuvaava vahanukkeinstallaatio. Alhaalla pakkauduimme muiden turistien mukana minijunaan, jolla sitten kiertelimme vajaan puolen tunnin lenkin pitkin pullojen täyttämiä kellarikäytäviä; kyllä siellä tälläkin puulaakilla helposti satoja tuhansia, jos ei miljoonia pulloja lepäilee ostajaansa odottelemassa. Kierroksen jälkeen nousimme takaisin maan pinnalle, missä pääsimme mestarin saatesanojen myötä maistelemaan pari lasillista talon tuotantoa. Maistiaisista vakuuttuneena teimme vielä pieniä hankintoja ulosmenoreitin varrelle sijoitetusta myymälästä, harmitellen taas kerran surkean pientä kuljetuskapasiteettiamme. Tänne jos jonnekin kannattaisi tulla lentokoneen sijasta omalla autolla...mielellään paketti-sellaisella.

Mercierin samppanjatalon aulassa komeili suuri samppanjatynnyri, joka oli ollut (Mr. Mencierin sanojen mukaan) toiseksi suurin nähtävyys Pariisin Maailmannäyttelyssä 1889. Tynnyriä rakennettiin 20 vuotta, se oli 5,5 m korkea ja 6,5 m pitkä ja se kuljetti Maailmannäyttelyyn yhteensä 213000 pullollista samppanjaa!

Hissimatkalla alas kellareihin sai katsella tällaisia vahanukkeinstallaatioita. Tässä kuumailmapalloilee varmaankin itse talon perustanut Eugène Mercier.

Toinen vahanukke hissimatkalla

Hissin ulkopuolella päästiin vihdoin asiaan

Tällaisia käytäviä oli yksin Mercierillä n. 18 km verran 30 metrin syvyydessä

  

 

Mercierin viinitarhaa samppanjatalon takapihalla

 

Pakkasimme ostoksemme autoon ja lähdimme kävelemään samppanjabulevardia pitkin kohti Epernayn keskustaa pienessä tihkusateessa. Samppanjatalojen maistelut ja opaskierrokset olivat juuri lounastauolla, joten saimme keskittyä rauhassa osin varsin prameiden julkisivujen ihailuun ja valokuvaamiseen. Sen verran toimintaa lounasajasta huolimatta onnistuimme sentään löytämään, että pääsimme vilkaisemaan myös Moët & Chandonin myymälää.

Castellanen samppanjatalon torniin olisi voinut kivuta katselemaan maisemia, mutta sateisen tuhnu sää ei tällä kertaa innostanut

Nyt päästään asiaan...

Jonkin samppanjabaarin mainos-sitikka

Osa kadun samppanjataloista oli hieman vaatimattomampia...

...ja osa taas melkein övereitä. Onneksi oli pilvistä, ettei kaikki kulta ja kimallus päässyt liikaa häikäisemään.

 

Moët & Chandonin myymälästä olisi voinut ostaa vaikka lentopallon

Keskustaan päästyämme suuntasimme sateen suojaan ja neuvoa-antaville samaan samppanjabaariin, jossa olimme vierailleet jo ensimmäisenä Epernayn iltana. Neuvonannon seurauksena, kun sadekin oli ehtinyt taas tauota, päätimme kävellä takaisin autollemme ja ajella lähimpään markettiin hankkimaan itsellemme jotakin lounaaksi soveltuvaa syömistä. Syömiset hankittuamme lähdimme ajelemaan Etogesia, tämän reissumme viimeistä etappia kohti. Epernayn ja Etogesin väliltä löysimme mukavan näköalapaikan, jossa nautimme lounaamme maisemia ja meitä töllistelemään tulleita hevosia ihmetellen.

Jossain Epernayn ja Etogesin välillä

Päivän lounastarjonta

Etogesiin päästyämme ajoimme auton suoraan majapaikaksemme valitun linnan parkkipaikalle. Oikea paikka löytyi helposti, sillä linnan lisäksi mitään muuta mainittavan arvoista ei tuossa pikkukylässä sitten olekaan. Otimme vastaan tyylikkäät huoneemme ja siirsimme automme vallihaudan sisäpuolelle lähemmäksi ovea. Kannoimme tavarat huoneisiin ja nautimme pienet aperitiivit ystäviemme tilavassa huoneessa. Ulkona näytti olevan sen verran hyvä sää, että päätimme lähteä käymään pienellä päiväkävelyllä. Kävelyretken jälkeen meille jäi vielä juuri sopivasti aikaa valmistautua päivän päätapahtumaan.

Viimeisen yön majapaikkamme Le Château D'Etoges

Oma huoneemme löytyi ullakkokerroksesta

Näkymä ikkunastamme linnan puistoon

Etogesin kylän vaatimaton raitti

 

Ja taas herätettiin kyläläisissä hilpeyttä kuvaamalla viinikasvustoja :)

Kylässä on kautta aikojen ollut luonnonlähteitä, joten tällaisia vesipisteitä oli siellä täällä

  

Linnalle takaisin

Näkymä linnalta

Olimme jo etukäteen varanneet pöydän linnan kupeessa sijaitsevasta ravintolasta, missä viimeisen päälle pukeutuneet tarjoilijat toivottelivat meidät tervetulleeksi tyylikkääseen, valkoisin pöytäliinoin varusteltuun ravintolasaliin. Reissun viimeisen illan kunniaksi olimme päättäneet panostaa ruokailuun hieman tavanomaista enemmän, joten tilasimme heti aluksi lasilliset samppanjaa ruokalistan lukemista siivittämään. Pienellä selailulla löysimme listalta sopivat kolmen ruokalajin menut ja viinilistalta pakettiin sopivat ruokajuomat. Nautimme taikinakuoressa friteerattua hanhenmaksaa, paistettua ankanrintaa, välijuustoja, jälkiruokaa ja "kokin tervehdyksiä" sisältävän päivällisemme todella pitkän kaavan mukaan, jopa niin pitkän että kun lopulta olimme saaneet syötyä viimeiset palat, alkoi ravintola jo selvästi sulkea oviaan. Saimme laskun huoneidemme piikkiin ja poistuimme takaisin linnamme suojiin. Ennen nukkumaanmenoa istuimme vielä hetken mukavassa loungessa menneen matkan käänteitä muistellen. No, ainakin tämä linna ja ilta jos jotkin jäävät tältä reissulta mieleen - aika harvoin sitä näin herroiksi saa elää.

Mukava lounge viettää vielä yhteinen hetki ja nauttia yömyssyt