Päivä 7: Samppanjareitillä

Pari päivää aiemmin alkanutta shampanjateemaa jatkaaksemme olimme suunnitelleet tälle päivälle kierroksen AC Champagne -alueelle. Alueen viinitarhojen ja kylien läpi kulkee kohtalaisen hyvin viitoitettu shampanjareitti, jota pitkin ajattelimme tehdä matkaamme. Olimme laittaneet kellon soimaan niin, että ehtisimme aikaisin tien päälle. Aamiaisten ym. aamutoimien jälkeen onnistuimmekin pääsemään liikkeelle jo yhdeksän aikaan, mikä on meille iltavirkuille kelpo saavutus.

Ajelimme viinitarhojen ja parin kylän läpi katsellen pienten samppanjatalojen prameita julkisivuja. Pysäköimme automme erään pienen kylän keskelle, palloilimme hetken automme vieressä ja otimme muutaman valokuvan näyttävistä samppanjamainoksista. Pienen harkinnan tuloksena ja naapurin mamman kannustamana uskalsimme lopulta soittaa erään tuottajan ovikelloa. Ilmoitimme ovea avaamaan tulleelle isännälle asiamme, eli halumme päästä maistelemaan ja ostamaan shampanjaa. Isäntä toivotti meidät ystävällisesti tervetulleeksi ja johdatti meidät pienen toimistohuoneen läpi hämärään ja viihtyisään maistelukellariin. Ilmeisesti samppanjan tyypillisin maisteluajankohta ei ole puoli kymmeneltä aamulla. Sen verran ihmeissään tuntui isäntä aikaisesta vierailustamme olevan. Huonosta ajoituksestamme huolimatta saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän tilasta, sen viineistä ja viininviljelystä yleensäkin, sekä tietysti lasilliset ehtaa kuohujuomaa. Ostimme mukaamme muutaman pullollisen talon tuotantoa ja lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kauniita pikkukyliä ja viinitarhoja riitti reitin varrella

Kylissä likkkui erikoisia viiniköynnöstenhoitokoneita, mutta korjuuta varten ei koneita täällä ole. Koko sato nimittäin pomitaan käsin. Tänä vuonna sadonkorjuun arvioitiin alkavan n. 15 päivän päästä (eli 27.9.) ja koko työ olisi reilussa viikossa ohi.

Venteuilin kylä näytti niin mukavalle, että laitettiin auto parkkiin ja suunnattiin satunnaiseen "samppanjataloon" ostoksille

Paikaksi osui Champagne Bouché-Machuré, jonka pikku kellarissa saimme eteemme lasilliset samppanjaa samalla kun talon vaatimaton isäntä kertoi meille sekä omasta tuotannostaan että koko samppanja-alueen tuotannosta ja kaikesta samppanjaan liittyvästä sujuvalla englannillaan. Oikein miellyttävä visiitti.

Kiertelimme pitkin Marnen laaksoa shampanjareitin viittojen opastamana ja kävimme katselemassa muutaman patsaan, hautausmaan ja muistomerkin, kunnes suolistossa kurniva nälkä alkoi kertoa lähetyvästä lounasajasta. 

Matka jatkui samppanjareittiä pitkin

Näköalat Châtillon-sur-Marnen kylästä

Pope Urban II

Patsas sijaitsi korkean mäen päällä

Matka jatkui kohti Dormansia

Dormans

Le château de Dormans ja meidän vuokra-Kassu

Linnan ja muistomerkin yhteydessä olisi ollut mukavia metsäreittejä käveltäviksi

Mémorial des batailles de la Marne eli 1914-1918 taisteluiden muistokappeli. Täällä on mm. 1360 sotilaan jäännökset (joista vain 10 on tunnistettu).

Linnan hedelmätarhan sääasema

Matka jatkui, toki välillä piti pysähtyä ihastelemaan viinitarhoja

   

Ranskalaisten hautausmaa lähellä Blignya

Ja naapurissa oleva saksalaisten hautausmaa

Houkuttelevan näköisen ravintolamainoksen johdattamina päädyimme pysähtymään erääseen Reimsin liepeillä sijaitsevaan pikkukylään. Sen suuremmin asiaa ajattelematta marssimme sisään ihmisiä täynnä olevaan kahvilaan. Paikassa näytti olevan ilo ylimmillään. Baaritiskin ääreen oli kerääntynyt suuri joukko kylän miehiä ottamaan vielä yhdet lasilliset ennen palaamistaan lounastauolta takaisin työn ääreen. Jo heti ovella seistessämme saimme osaksemme ihmetteleviä katseita. Ilmeisesti ohikulkijat eivät pysähdy tällaiseen kylään kovinkaan usein lounastamaan.

Baaritiskillä seisoskeleva ukkolauma blokkasi kulkuväylää sen verran, että katsoimme parhaaksi asettua ovea lähinnä olevaan pöytään istumaan. Saimme istuskella pöydässä pitkän tovin ennen kuin tarjoilija uskaltautui luoksemme. Kerroimme tulleemme lounaalle ja pyysimme tarjoilijaa tuomaan meille ruokalistan. Pienen hymähdyksen jälkeen meille selitettiin ruokalistan sijaitsevan baarin seinillä roikkuvissa liitutauluissa. Pyysimme aikalisän ja aloimme tavaamaan liitutaulujen sisältöä. Tärkeä osa ranskalaisen kahvilan sisustusta ovat koristeellisella käsialalla kirjoitellut, ruoka ja juoma-annosten nimiä ja hintoja sisältävät liitutaulut. Tämän kyseisen baarin keittiömestarin käsiala oli niin äärimmäiseen kauniin tyyliteltyä, että tekstin asiasisällöstä oli melkein mahdoton saada mitään tolkkua. Tarjoilijan saapuessa takaisin pöytämme ääreen olimme juuri ja juuri onnistuneet tulkitsemaan pari riviä salaattiannosten liitutaulusta: naisille vuohenjuustosalaattia ja miehille maalaissalaattia. Siinä tilauksia sanellessamme kuulimme, että vuohenjuusto oli päässyt juuri loppumaan, joten loppujen lopuksi kaikki päätyivät tilaamaan saman maalaissalaatin. Söimme haudutettua maksaa reilusti sisältävät annoksemme vaihtelevalla ruokahalulla ja kävimme maksamassa laskumme baaritiskillä. Vaikka jälkiruuat ja kahvit jäivät tässä paikassa ottamatta, olimme saaneet sisäämme jotain ravintoa. Ei päässyt nälkäkuolema tälläkään kerralla yllättämään.

Palailimme enemmän ja vehemmän edellispäivältä tuttua reittiä pitkin takaisin Epernayhin. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä hypermarketissa täydentämässä kotiin vietävää shampanja-repertuaaria. Vietimme hotellilla noin puolentoista tunnin mittaisen hengähdystauon päivän viimeiseen koitokseen valmistautuen.

Takaisin hotellille

Jo Pariisista Epernayhyn ajaessamme olimme huomanneet, että matkan varrella sijaitsevassa Château-Thierryssä olisi tänä päivänä jonkinlaisten keskiaikaisten markkinoiden ensimmäinen päivä. Koska Epernay ja Château-Thierry olivat vain noin 50 km etäisyydellä toisistaan, olimme päättäneet pistäytyä katsomassa tapahtumaa. Pakkasimme siis itsemme taas kerran vuokra-autoomme ja ajelimme tapahtumapaikalle. Päätimme jättää auton hieman etäämmälle kaupungin toisella laidalla sijaitsevasta linnakekukkulasta, jossa oletimme itse päätapahtuman olevan. Kovin paljoa ei nämä markkinat tuntuneet katukuvassa näkyvän. Autolta poistuttuamme emme oikeastaan huomanneet missään merkkiäkään minkäänlaisista festivaaleista. Vaistoomme luottaen kävelimme kuitenkin sillan yli kohti linnaketta ja tapahtumaa. Linnakekukkulan juurelle päästyämme löysimme lopulta tapahtumaa mainostavan banderollin. Banderollissa olevat kuvat ja kaikki näyttivät täsmäävän olettamuksiimme; siellähän se tapahtuma ylhäällä on.

Ilman parempaa tietoa suuntasimme kohti kaupungin keskustaa ja kukkulan päällä sijaitsevaa linnaketta

Kaupungintalolla kukkulan alla oli näin näyttävä banderolli, joten ei kun kipuamaan rappuja ylös

Jostain syystä yhtään ihmistä ei näyttänyt kulkevan ylös eikä alas linnakkeelle vieviä jyrkkiä portaita. Karttaa lukien päättelimme, että pääsisäänkäynti linnakkeelle olisi kukkulan itäpuolella. Suurin osa ihmisistä kulkisi tapahtuma-alueelle varmaankin sitä kautta. Me taas olimme kukkulan eteläpuolella. Kaikesta huolimatta lähdimme kiipeilemään ylöspäin. Kuten olimme olettaneetkin, portaat johtivat lopulta ylös linnakkeelle asti. Kukkulan päältä aukeni komea näköala kaupungin ja Marne-joen yli etelään. Etsimästämme keskiaikatapahtumasta emme kuitenkaan löytäneet jälkeäkään. Kiertelimme vielä hetken ylhäällä vrmistuaksemme, ettei tapahtuma tosiaankaan ollut siellä ja lähdimme laskeutumaan takaisin kaupungin keskustaan.

Jo hieman kivuttuamme alkoivat maisemat muuttua komeammiksi

Reitti kulki vanhojen muurien läpi ylöspäin

Markkinoista ei näkynyt merkkiäkään, mutta onneksi maisemat oli niin upeat, ettei kipuaminen haitannut

Joku vanha tykkitorni tmv.

Kovasti yritimme ylhäällä katsella, missä olisi jotain keskiaikamarkkinoiden näköistä, mutta heikoin tuloksin.

Joen takaa kuuluvien äänien ja lopulta opastekylttien johdattelemina löysimme lopulta markkinapaikan. Ostimme pääsyliput, vaihdoimme ne kahden metrin päässä lippuluukusta rannekkeisiin ja astuimme sisään tapahtuma-alueelle. Tapahtuma sijaitsi jonkinlaisen koulun pihassa. Pihan perälle oli rakennettu esiintymislava, jossa pieni bändi soitteli oletettavan keskiaikaista musiikkia. Bändin lisäksi paikalla oli vain kourallinen väkeä, josta määrästä puolet näytti ottavan osaa jonkinlaiseen kuviotanssiin esiintymislavan edessä. Mitä ilmeisimmin joku kansalaisopiston tanhuryhmä oli harjoitellut muuveja ihan tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Markkinatunnelmasta vastaamassa paikalla oli pari torikojua; yksi oluen ja siiderin myyntiä ja toinen nakkien myyntiä varten.

Markkinoita etsiessä alkoi jo iltakin hämärtyä

Lopulta löysimme tiemme tapahtumapaikalle...

...jossa meno olikin kovimmillaan jo. Ainakin tanhuryhmällä.

Bändi sentään oli ihan kelpo.

Otimme kojusta oluet ja katselimme tanhuamista aikamme. Tapahtuma ei näyttänyt kehittyvän mihinkään suuntaan ja koska ruokatarjontakin oli varsin rajoittunutta, päätimme poistua paikalta. Kävelimme muutaman sadan metrin matkan takaisin Château-Thierryn keskustaan, josta löysimmekin pian mukavannäköisen ravintolan päivällispaikaksemme. Kolmen ruokalajin päivälliset syötyämme kävelimme takaisin autollemme ja ajelimme pimeässä takaisin Epernayhyn. Olipahan varsinaiset keskiaikamarkkinat!