Päivä 2: Versailles

Olimme laittaneet kellon soimaan paikallisen kukonpierun aikaan eli 6:30. Tarkoituksenamme oli päästä aamiaiselle sen verran aikaisin, että ehtisimme junalla Versaillesiin ennen suurten turistimassojen saapumista yhdeksän aikaan. Seitsemältä olimme aamiaisella valmiina kuin partiolaiset, toisin kuin aamiaisbuffettia ylläpitävä rouva, joka sai tarjoilut viimeisteltyä vasta kun olimme hakeneet annoksemme.

Söimme pikaisesti vaatimattoman aamupalamme ja kävelimme noin 100 metrin päähän, hotellia lähimpänä olevalle metroasemalle. Metrosta vaihdoimme nopeasti Versaillesin junaan Bir-Hakemin asemalla. Siinä junassa istuessamme aloimme epäillä metrolippujemme ja Pariisin paikallisliikenteen aluejaon yhteensopivuutta päätyen nopeasti siihen tulokseen, että tarvitsisimme uudet liput Versaillesiin asti mennäksemme. Hyppäsimme ulos junasta viimeisellä 1-vyöhykkeen asemalla ja kävimme ostamassa uudet liput aseman automaatista. Seuraavaan junaan oli aikaa puolisen tuntia, joten ehdimme nauttia vielä hetken paikallisliikenteen rautatieaseman railakkaasta tunnelmasta ja seurailla elämäntapa-parkouraajien aamutrippejä.

Tour Montparnasse aamuauringossa

Oikeat junaliput saatuamme jouduimme odottelemaan puolisen tuntia seuraavaa junaa tyhjällä asemalla

Junamme tuli ja pääsimme vihdoin Versaillesin asemalle, joka oli samalla tämän RER-junan pääteasema. Asemalla näytti olevan päällä melkoinen hässäkkä. Näköjään joku muukin oli päättänyt tutustua juuri tänään tähän palatsialueeseen. Kadunvarren huutokauppaajista huolimatta jätimme pääsylippujen ostamisen palatsin sisäänkäyntiin. Ovelasti pari jonoa sivuuttaen hankimme tikettimme lipputoimiston peränurkassa sijaitsevista  automaateista. Noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme turvatarkastuksen kautta sisään tähän kieltämättä suureelliseen palatsiin.

Turvatarkastusjono kiemurteli suurella aukiolla

Vellovan turistimassan mukana kuljimme komeitten hallien ja makuukamarien läpi. Palatsin kaikki seinät oli peitetty suurilla, metrien levyisillä ja korkeilla tauluilla. Huonekalut olivat keskimäärin marmoria ja jokapuolella seinän vierustoilla seisoi toinen toistaan mahtavampien aatelisten patsaita. Yksi mielenkiintoisimmista saleista sisälsi voitokkaiden taisteluiden kunniaksi tehtyjä suuria maalauksia. Jostain syystä tuollaisessa paikassa tulee aina mieleen, että olisi kiva tietää enemmän maalauksiin liittyvistä historiallisista tapahtumista. Voisi kuvitella, että taulut on alunperinkin maalattu historiallisiksi dokumenteiksi, jotta kuninkaalliset muistaisivat esi-isiensä uroteot.

Palatsin loistoa

Harvinainen, turistivapaa vyöhyke

Alakerroksessa esiteltiin palatsin vaiheita mm. pienoismallien avulla

Seinillä olevat taulut kertoivat myös palatsin tapahtumista...

...tässä esimerkiksi uusitaan puutarhan istutuksia 1800-luvulla.

Ilmeikkäät marmoripatsaat olivat täynnä taidokkaasti tehtyjä yksityiskohtia

Yläkerrassa tunnelma tiivistyi entisestään, kun ihmismassat velloivat läpi toinen toistaan komeampien salien

Ihmismassan mukana velloessa ehti ihastella lähinnä kattomaalauksia ja kattokruunuja, mitään muuta oli turha yrittääkään nähdä

 

Peilisali

Siellä täällä näkyi tauluja, joita entisöitiin

Tämä huone oli entisajan Facebook: kaverit seinällä

Sotaretkistä kertovia maalauksia

Komea sotaratsu

Hankimme lounasevästä palatsikierroksen loppupäässä olevasta pienestä kahvilasta ja istahdimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme. Patongit ja vaniljakakut nautittuamme siirryimme sisätiloista puiston puolelle. Pusikoihin piilotetuista kaiuttimista soivan barokkimusiikin tahtiin seikkailimme ristiin rastiin viivasuoria puistokäytäviä pitkin. Puiston keskellä olevan lammen (tai kanaalin tai jonkun) rannalta vuokrasimme käyttöömme soutuveneen. Tunnin veneretken jälkeen palautimme kelpo kulkuvälineemme takaisin ja jatkoimme matkaamme taas jalkaisin. Vierailimme vielä puiston oikealla laidalla sijaitsevassa pienemmässä palatsikompleksissa, jossa oli nimettyjä osastoja naapurimaiden hallitsijoille ym. silmäätekeville.

Suihkulähdettä remontoitiin

Palatsin puutarhassa

Puutarhurien taidonnäytteitä

 

Hauskoja sokkeloita

Appelsiinimehua myytiin pienissä kojuissa

 

Soutuveneitä vuokran

Palatsi soutuveneestä nähtynä

Ja maisema toiseen suuntaan

Le Grand Trianonin biljardisali

Le Grand Trianonin sali

Le Grand Trianon'n puutarhaa

Le Grand Trianon

Isossa puistossa harhailu alkoi painaa jaloissa sen verran, että katsoimme parhaaksi kääntyä vähitellen paluumatkalle. Periaatteessa olisimme olleet valmiit istahtamaan paikallamme viinilasillisen mittaisen hetken, mutta Versaillesin alueella monopoliasemassa olevan Cafe Angeliquen itäiseen sivutoimipaikaan johtava kymmenien metrien soppajono sai meidät nopasti luopumaan ajatuksesta. Sen sijaan otimme mehulasilliset ja vesipullon puiston laidalla päivystävältä appelsiininpuristajalta. Saattaisihan tuo muutenkin olla fiksumpi idea korvata hikoilemalla menetetty vesi jollain muulla nesteellä kuin punaviinillä.

Bassin de Neptune

Neptune

Poislähtiessä huomattiin, että päivän musiikki-suihkulähde-show alkaisi 10 minuutin päästä, joten jäimme odottamaan sen alkua, olihan sen vuoksi ollut tänään korotettu sisäänpääsymaksukin. Vaan eipä ollut kummoinen show...

Tuttujen porttien ja pihojen läpi palailimme Versaillesin RER-asemalle, jossa juna jo olikin lähtövalmiina. Saapumisaikamme junaan osui sen verran nappiin, että saimme viimeiset istumapaikat hikisen kuumasta vaunusta. Puolen tunnin istumisen jälkeen vaihdoimme taas kulkuvälineen metroon samaisella Bir-Hakemilla, josta olimme aamullakin kulkeneet. Tällä kertaa emme tarvinneet uusia metrolippuja, sillä kertaalleen leimatut RER-junan liput näyttivät avaavan myös metroon johtavat portit.

Hei, hei Versailles!

Hotellille palattuamme otimme sen verran aikalisää, että joukkomme viides, tänään Pariisiin saapunut ystävämme ehti saapua hotellillemme. Noin kolmen vartin lepotauon jälkeen olimme taas kerran lähtövalmiina. Tapasimme ystävämme sovitun mukaisesti hotellimme ala-aulassa, josta suuntasimme joukolla kohti Tour Montparnassea. Ennen torniin pääsyä kävimme matkan varrella ottamassa parit neuvoa-antavat ja nautimme jopa pienet alkupalat pahinta nälkää taittamaan. 

Olimme käyneet Montparnassen tornissa jo pari vuotta aiemmin, joten tiesimme mitä on odotettavissa: lippujono, hissijono ja Euroopan nopein hissi parin sadan metrin korkeuteen. Yllätyksenä meille tuli Silja Line -tyyppinen vierailijoiden valokuvaus ylhäällä heti hissistä noustessa. Tympeinä suomalaisina emme moiseen yleiseen nöyryytykseen suostuneet vaan painelimme lukuisista suostutteluista huolimatta suoraan pari kerrosta ylempänä sijaitsevalle näköalatasanteelle. Meidän lisäksemme tasanteella oli vain kourallinen muita turisteja. Edellisellä käyntikerralla väkeä oli ollut moninkertainen määrä. Ehkäpä ihmisillä on sunnuntain parempaakin tekemistä kuin kiipeillä kaiken maailman torneihin. 

Aurinko oli vielä sen verran korkealla ja ilma tornin huipulla sen verran tuulinen ja kolea, että kävimme joutessamme nauttimassa viinilasilliset pari kerrosta alempana sijaitsevassa näköalakahvilassa. Juuri sopivasti auringon laskiessa saimme juomamme loppuun ja kiipesimme uudelleen tälle ehkä Pariisin parhaalle valokuvauspaikalle. Otimme haluamamme "Eiffel-torni auringonlaskussa" -kuvamme ja laskeuduimme Euroopan nopeimmalla hissillä takaisin maankamaralle.

Tuttu maisema...

 

Eiffel. Taustalla näkyy La Défense, jonne aioimme suunnata seuraavana päivänä.

Tornissa oli huomattavasti vähemmän porukkaa kuin viime visiitillä

 

Bongattiin oma hotellikin, eli tuo valkoinen C:n peilikuvan muotoinen rakennus yläoikealla.

 

Ystäviemme aikaisempien kokemuksien perusteella olimme päättäneet nauttia päivällisen Hippopotamus-nimisessä pihviravintolassa. Kyseisen ravintolan ruokalista perustuu eri muodoissa olevaan lihaan, joten kasvis- tai kalansyöjille paikkaa ei voi parhaalla tahdollakaan suositella. Tilasimme eriasteisesti veriset annoksemme sujuvalla ranskankielellä ja nautimme ne päivän aikana kerätyllä suurella ruokahalulla.

Mitä ilmeisimmin olimme onnistuneet omaksumaan myöhäiset ranskalaiset ruokailuajat ennätysajassa, sillä tarjoilija ehti tuomaan meille erikseen pyytämättä laskun kun olimme vielä nauttiamassa vielä jälkiruokia. Paikan mentyä kiinni klo 23 palailimme kaupan kautta hotellille nukkumaan hyvin ansaittua yöunta. Harvoinpa sitä kotioloissa 18 tuntia jaksaa painaa samojen jalkojen päällä... edes parin viinilasillisen voimalla.