Päivä 7: Viimeinen päivä Funchalissa

Viimeinen kunnon lomapäivä käynnistyi mukavalla herätyksellä seitsemän aikaan aamulla kun joukko aamuvirkkuja ranskalaisia eläkeläisiä päätti tulla pitämään älämölöä ovemme taakse. Mekkalasta toivuttuamme nousimme vähitellen ylös ja menimme aamiaiselle juuri ruuhkaisimpaan aikaan.

Tälle päivälle emme olleet ajatelleet etukäteen suuremmin yhtään mitään ohjelmaa. Hetken huoneessamme lepäiltyämme pakkasimme kuitenkin kamerat mukaamme ja suunnistimme hotellin länsipuoleiselle ranta-alueelle. Kävelimme rauhassa muutaman kilometrin lenkin sisiliskoja, kukkasia ym. rannan ihmetyksen aiheita valokuvaten. Uupumuksen ja janon iskettyä pidimme pienen tauon rantabaarissa ja nautimme (melko) aurinkoisen päivän kunniaksi pienet caipiroskat ja pina coladat.

Vanhan hiilitehtaan laituri oli oiva paikka ihastella maisemia (ja ilmeisesti kalastaakin)

 

Rannalla on mukavia puistoalueita ja kävellen pääsee Câmara de Lobosiin asti

 

Paluumatkalla kävimme hakemassa itsellemme (sori ystävät ja sukulaiset) hieman tuliaisia matkan varrella sijaitsevasta marketista ja viinimyymälästä. Palailimme huoneeseemme, nautimme vaatimattoman mutta juustopitoisen lounaan ja lepäilimme hetken. Tämän jälkeen siirryimme taas vaihteeksi hotellin ala-aulan wifin ääreen.

Sunnuntain kunniaksi Funchalin edustalla parveili jollia

Päivää ja päivänvaloa oli jäljellä vielä sen verran, että päätimme lähteä pistäytymään vielä viimeistä kertaa kaupungilla. Bussikortissammekin oli vielä jäljellä sopivasti pari matkaa, joten kävelimme lähimmälle pysäkille kyytiä odottelemaan. Jäimme pois bussista sataman kohdalla ja menimme hetkeksi laiturille palloilemaan. Auringon jo laskettua suuntasimme kulkumme pääkadulle, minkä varrelta bongasimme mukavan oloisen terassin. Istuimme terassilla jonkin aikaa live-musiikkia kuunnellen ja nautimme pari viinilasillista. Bändin lopettaessa soittonsa (viileän sään ja yleisöpulan takia) maksoimme mekin laskumme ja suuntasimme MD-merkkisen pikaruokalan kautta takaisin hotellille päin.

Oli viimeinen iltamme Funchalissa, joten päätimme tulla katsomaan auringonlaskua satamaan.

 

Kaupungilla näkyi muutamia vuorilta tulleita autoja, joiden konepellille oli taiteiltu lumiukkoja

Bussipysäkillä ei tarvinnut illallakaan kovin pitkää odotella, vaikka tuossa taulussa bussin saapumisajaksi ilmoitettiin välillä 14 min, ja välillä taas 55 min... Olisiko n. 5 min lopulta sitä odotettu.

Huomenna olisikin sitten kotiinpaluun aika. Ehkä on parempikin, ettei heilu baareissa ja terassilla koko yötä.

Päivä 6: Lits-läts levada

On varmaan tullut joskus aikaisemminkin mainittua, mutta sanotaan nyt vielä kerran; Jos joku vaikkapa jossain Kalaharin autiomaassa haluaa hieman kosteutta tai jopa lunta pihalleen, kannattaa kutsua meidät viikoksi kyläilemään. Tälläkin reissulla tuli tämä taas kerran todettua.

Aamu aukeni lievästi sateisen oloisena ja sadetta olivat meteorologitkin tänne povanneet. Säästä riippumatta ja kaikesta huolimatta olimme ajatelleet suuntaavamme tänään hieman ylemmäksi vuorenrinteeseen kastelukanavia eli levadoja pitkin vaeltelemaan. Olimme katselleet sopivan reitin (tai oikeastaan parikin) valmiiksi jo edellisenä iltana. Matkustusvaihtoehtoja hetken punnittuamme päädyimme ajelemaan vaellusreittimme alkupisteeseen taksilla. Tokihan sinne bussillakin olisi päässyt, mutta matka-aika olisi ollut vähintään tunnin pidempi ja bussia olisi pitänyt vielä kertaalleen vaihtaakin keskustassa. Otimme siis taksin hotellin viereiseltä tolpalta ja ajatimme sen Estreito de Câmara de Lobosin kylään, Levada do Norte -reitin varrelle. Mitä korkeammalle taksi kiipesi sitä tiuhempaan ropisi vesipisaroita tuulilasiin.

Taksista noustessamme ulkona satoi jo reippaasti, joten puimme samantien päällemme sadetamineet. Sata metriä reittiä pitkin käveltyämme huomasimme, että sateen lisäksi täällä vuorenrinteessä kävi jumalattoman kylmä ja voimakas tuuli. Taisipa siellä tulla sateen seassa pariin otteeseen jotain kiinteämpääkin tavaraa. Tuulenpuuskan osuessa sadeviittaan tuntui välillä kuin koko viitta repeäisi kappaleiksi. Erityisesti Päivin päällä ollut kertakäyttöinen sadeviitta tuntui tarttuvan tuuleen erityisen hyvin.

Viinitarhoja alkumatkalla

Välillä käveltiin lyhyt pätkä maantietäkin

Tästä alkoi varsinainen levada eli kastelukanava

Melkoisen jyrkkä rinteen reuna

Vastapäisen rinteen viljelypalstoja - ei ole korkeanpaikankammoisen hommaa viljely täällä

Aina välillä sade laantui ja tuuli tyyntyi hetkeksi ihan kuin se olisi kerännyt voimaa seuraavaan, entistä kovempaan rynnäkköön. Maisemat olivat komeat ja jylhät (ts. jyrkät) ja paikon levadan reuna, jota pitkin siis kävelimme, oli vain muutaman kymmenen sentin levyinen. Aurinkoisella ja tyynellä hetkellä kävely tasaista pohjaa pitkin oli helppoa ja mukavaa. Mutta jotta homma ei päässyt käymään ihan liian tylsäksi, pariin otteeseen kohdalle osui paha tuulenpuuska juuri kapean ja jyrkän reunan kohdalla ...sadeviitalla ja purjeella on kieltämättä tiettyjä yhteisiä tuuliominaisuuksia.

Selkeällä säällä olisi merikin näkynyt hyvin

 

Aurinkokin pilkahti välillä!

Vesiputous

 

Sateenkaari I

Pariin kohtaan oli laitettu kaidettakin pätkä

Jossain vaiheessa polku kääntyi sellaiseen suuntaan, että pääsimme näkemään ylemmäs vuorenrinteeseen. Muutama sata metriä meidän kulkureitin yläpuolella maa näytti olevan lumesta valkoisenaan. No eipä tosiaan ollut ihme, että tuuli ja sade tuntui hieman kylmältä.

Urheasti jatkoimme matkaamme kohti samaista korkealla kielekkeellä olevaa näköalapaikkaa, jossa olimme vierailleet jo pari päivää aiemmin. Jossain vaiheessa levada haarautui kahtia, toisen haaran mennessä pari sataa metriä pitkään tunneliin. Kävimme jo kävelemässä vähän matkaa tunnelia pitkin, kunnes mieleen juolahti, ettei reitillämme pitänyt olla tunneleita. Tunnelimattoman reitin valittuamme pääsimme lopulta jokseenkin tutun oloisiin maisemiin. Pidimme näköalatasanteella pienen evästauon ja lähdimme etsimään bussipysäkkiä takaisin ihmisten ilmoille päästäksemme.

Tämä kaveri tuijotti meitä kuin hulluja - ilmeisesti ei ole tottunut näkemään turisteja liikkeellä tällaisella säällä

Sateenkaari II

Mahtavat maisemat laaksoon, näkyvyys vain loppui harmittavasti ennen Funchalia

Paistoihan se aurinkokin välillä

Tässä kohtaa olisi kastunut, ellei olisi jo entuudestaan ollut märkä

 

Alhaalla meni moottoritie

Kipaistiin jo jonkin matkaa tunneliakin, ennen kuin hoksattiin, että olisi pitänytkin jatkaa sitä kapeaa polkua eteenpäin

Näitä tunneleita varten kannattaa ottaa taskulamppu mukaan levadoille lähtiessä

Gabo Girãolla taas

-580 m

Lähin bussipysäkki löytyi reilun kilometrin päässä sijaitsevasta kylästä. Asettauduimme pysäkille bussia odottelemaan. Ilmeisesti olimme juuri onnistuneet missaamaan lauantaisin kylässä järjestettävät perinteiset madeiralaiset turpakäräjät. Ainakin päätellen pysäkin ohi kulkeneen nuoren miehen ulkoisesta habituksesta, kylän baarilla järjestetty iloinen tapahtuma oli juuri hetkeä aiemmin ehtinyt päättymään. Hetken bussia siinä odoteltuamme pysähtyi kohdalle taksi. Kuski ryhtyi selittämään meille kiivaasti jotain ja huitoi meitä kyytiinsä. Ymmärsimme pitkästä portugalinkielisestä vuodatuksesta sen verran, että aikaa seuraavan bussin saapumiseen olisi noin tunti, joten hyppäsimme taksipapan suureksi riemuksi auton kyytiin.

Lumiset huiput

 

Paikallista parkkeerausta. Ja kyllä, tuosta renkaan takaa oli pystysuora tiputus laaksoon.

Maisemia bussipysäkiltä

Ajatimme taksimme alas vuorelta meren rannalla sijaitsevaan Câmara de Lobosin kylään. Koska vettä satoi kaatamalla noustessamme pois taksista kylän keskustassa, painelimme samantien sisään lähimpään kahvilaan. Olimme saaneet juuri sopivasti nautittua kahvimme kun sade lakkasi. Ulos astuttuamme aurinko paistoi jo lämpimästi, joten lähdimme kävelemään meren rantaa pitkin hotellille päin. Kulkua helpottamaan rantaan oli rakennettu, ilmeisesti vain pari vuotta aiemmin, komea kävelytie. Vaikka matkaa hotellille kertyi lähes 10 km, tuntui matkanteko helpolta ja joutuisalta.  

Câmara de lobosissa

Tuolla jossain nyppylän päällä on Gabo Girão, josta tulimme

 

Câmara de Lobosin kylä

 

Kylä on tunnettu värikkäistä kalastuspaateistaan

 

Kylän koirat ottivat ilon sateettomasta hetkestä

 

Rantareitti Lidoon oli mukava käveltävä

 

Tyrskybongarit

 

Siirtolapuutarha Lidossa hotellimme lähistöllä

 

Illan alkaessa jo hämärtää hotellille saapuessamme olimme olleet reissussa noin 8 tuntia ja kävelleet suunnilleen 20 kilometrin matkan. Vaihdoimme vaatteemme, kävimme suihkussa ja levähdimme pari tuntia, jonka jälkeen menimme vielä bussilla Funchalin keskustaan, missä kävimme syömässä päivälliseksi lihavartaat. Ruokailun jälkeen hotellille palattuamme ei unta tarvinut kauaa odotella. Sen verran kovasti kävi kuitenkin tämä pieni päiväkävely rapakunnon päälle.

Lunta oli sadellut myös hotellin viereisille rinteille

Ei onnistuttu välttämään lunta tälläkään reissulla....