16.2.2014

Päivä 6: Lits-läts levada

On varmaan tullut joskus aikaisemminkin mainittua, mutta sanotaan nyt vielä kerran; Jos joku vaikkapa jossain Kalaharin autiomaassa haluaa hieman kosteutta tai jopa lunta pihalleen, kannattaa kutsua meidät viikoksi kyläilemään. Tälläkin reissulla tuli tämä taas kerran todettua.

Aamu aukeni lievästi sateisen oloisena ja sadetta olivat meteorologitkin tänne povanneet. Säästä riippumatta ja kaikesta huolimatta olimme ajatelleet suuntaavamme tänään hieman ylemmäksi vuorenrinteeseen kastelukanavia eli levadoja pitkin vaeltelemaan. Olimme katselleet sopivan reitin (tai oikeastaan parikin) valmiiksi jo edellisenä iltana. Matkustusvaihtoehtoja hetken punnittuamme päädyimme ajelemaan vaellusreittimme alkupisteeseen taksilla. Tokihan sinne bussillakin olisi päässyt, mutta matka-aika olisi ollut vähintään tunnin pidempi ja bussia olisi pitänyt vielä kertaalleen vaihtaakin keskustassa. Otimme siis taksin hotellin viereiseltä tolpalta ja ajatimme sen Estreito de Câmara de Lobosin kylään, Levada do Norte -reitin varrelle. Mitä korkeammalle taksi kiipesi sitä tiuhempaan ropisi vesipisaroita tuulilasiin.

Taksista noustessamme ulkona satoi jo reippaasti, joten puimme samantien päällemme sadetamineet. Sata metriä reittiä pitkin käveltyämme huomasimme, että sateen lisäksi täällä vuorenrinteessä kävi jumalattoman kylmä ja voimakas tuuli. Taisipa siellä tulla sateen seassa pariin otteeseen jotain kiinteämpääkin tavaraa. Tuulenpuuskan osuessa sadeviittaan tuntui välillä kuin koko viitta repeäisi kappaleiksi. Erityisesti Päivin päällä ollut kertakäyttöinen sadeviitta tuntui tarttuvan tuuleen erityisen hyvin.
Viinitarhoja alkumatkalla
Välillä käveltiin lyhyt pätkä maantietäkin


Tästä alkoi varsinainen levada eli kastelukanava
Melkoisen jyrkkä rinteen reuna

Vastapäisen rinteen viljelypalstoja - ei ole korkeanpaikankammoisen hommaa viljely täällä
Aina välillä sade laantui ja tuuli tyyntyi hetkeksi ihan kuin se olisi kerännyt voimaa seuraavaan, entistä kovempaan rynnäkköön. Maisemat olivat komeat ja jylhät (ts. jyrkät) ja paikon levadan reuna, jota pitkin siis kävelimme, oli vain muutaman kymmenen sentin levyinen. Aurinkoisella ja tyynellä hetkellä kävely tasaista pohjaa pitkin oli helppoa ja mukavaa. Mutta jotta homma ei päässyt käymään ihan liian tylsäksi, pariin otteeseen kohdalle osui paha tuulenpuuska juuri kapean ja jyrkän reunan kohdalla ...sadeviitalla ja purjeella on kieltämättä tiettyjä yhteisiä tuuliominaisuuksia.

Selkeällä säällä olisi merikin näkynyt hyvin
 

Aurinkokin pilkahti välillä!



Vesiputous



Sateenkaari I

Pariin kohtaan oli laitettu kaidettakin pätkä



Jossain vaiheessa polku kääntyi sellaiseen suuntaan, että pääsimme näkemään ylemmäs vuorenrinteeseen. Muutama sata metriä meidän kulkureitin yläpuolella maa näytti olevan lumesta valkoisenaan. No eipä tosiaan ollut ihme, että tuuli ja sade tuntui hieman kylmältä.

Urheasti jatkoimme matkaamme kohti samaista korkealla kielekkeellä olevaa näköalapaikkaa, jossa olimme vierailleet jo pari päivää aiemmin. Jossain vaiheessa levada haarautui kahtia, toisen haaran mennessä pari sataa metriä pitkään tunneliin. Kävimme jo kävelemässä vähän matkaa tunnelia pitkin, kunnes mieleen juolahti, ettei reitillämme pitänyt olla tunneleita. Tunnelimattoman reitin valittuamme pääsimme lopulta jokseenkin tutun oloisiin maisemiin. Pidimme näköalatasanteella pienen evästauon ja lähdimme etsimään bussipysäkkiä takaisin ihmisten ilmoille päästäksemme.
Tämä kaveri tuijotti meitä kuin hulluja - ilmeisesti ei ole tottunut näkemään turisteja liikkeellä tällaisella säällä

Sateenkaari II

Mahtavat maisemat laaksoon, näkyvyys vain loppui harmittavasti ennen Funchalia


Paistoihan se aurinkokin välillä
Tässä kohtaa olisi kastunut, ellei olisi jo entuudestaan ollut märkä
 

Alhaalla meni moottoritie
Kipaistiin jo jonkin matkaa tunneliakin, ennen kuin hoksattiin, että olisi pitänytkin jatkaa sitä kapeaa polkua eteenpäin
Näitä tunneleita varten kannattaa ottaa taskulamppu mukaan levadoille lähtiessä
Gabo Girãolla taas
-580 m
Lähin bussipysäkki löytyi reilun kilometrin päässä sijaitsevasta kylästä. Asettauduimme pysäkille bussia odottelemaan. Ilmeisesti olimme juuri onnistuneet missaamaan lauantaisin kylässä järjestettävät perinteiset madeiralaiset turpakäräjät. Ainakin päätellen pysäkin ohi kulkeneen nuoren miehen ulkoisesta habituksesta, kylän baarilla järjestetty iloinen tapahtuma oli juuri hetkeä aiemmin ehtinyt päättymään. Hetken bussia siinä odoteltuamme pysähtyi kohdalle taksi. Kuski ryhtyi selittämään meille kiivaasti jotain ja huitoi meitä kyytiinsä. Ymmärsimme pitkästä portugalinkielisestä vuodatuksesta sen verran, että aikaa seuraavan bussin saapumiseen olisi noin tunti, joten hyppäsimme taksipapan suureksi riemuksi auton kyytiin.
Lumiset huiput
 

Paikallista parkkeerausta. Ja kyllä, tuosta renkaan takaa oli pystysuora tiputus laaksoon.
Maisemia bussipysäkiltä
Ajatimme taksimme alas vuorelta meren rannalla sijaitsevaan Câmara de Lobosin kylään. Koska vettä satoi kaatamalla noustessamme pois taksista kylän keskustassa, painelimme samantien sisään lähimpään kahvilaan. Olimme saaneet juuri sopivasti nautittua kahvimme kun sade lakkasi. Ulos astuttuamme aurinko paistoi jo lämpimästi, joten lähdimme kävelemään meren rantaa pitkin hotellille päin. Kulkua helpottamaan rantaan oli rakennettu, ilmeisesti vain pari vuotta aiemmin, komea kävelytie. Vaikka matkaa hotellille kertyi lähes 10 km, tuntui matkanteko helpolta ja joutuisalta.  
Câmara de lobosissa
Tuolla jossain nyppylän päällä on Gabo Girão, josta tulimme
 


Câmara de Lobosin kylä
 

Kylä on tunnettu värikkäistä kalastuspaateistaan
 

Kylän koirat ottivat ilon sateettomasta hetkestä
 


Rantareitti Lidoon oli mukava käveltävä
 


Tyrskybongarit
 


Siirtolapuutarha Lidossa hotellimme lähistöllä
 

Illan alkaessa jo hämärtää hotellille saapuessamme olimme olleet reissussa noin 8 tuntia ja kävelleet suunnilleen 20 kilometrin matkan. Vaihdoimme vaatteemme, kävimme suihkussa ja levähdimme pari tuntia, jonka jälkeen menimme vielä bussilla Funchalin keskustaan, missä kävimme syömässä päivälliseksi lihavartaat. Ruokailun jälkeen hotellille palattuamme ei unta tarvinut kauaa odotella. Sen verran kovasti kävi kuitenkin tämä pieni päiväkävely rapakunnon päälle.
Lunta oli sadellut myös hotellin viereisille rinteille
Ei onnistuttu välttämään lunta tälläkään reissulla....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti