(Lisää kuv ia myöhemmin)
Nukkumatti oli saapunut edellisenä iltana sen verran aikaisin, että heräilimme jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Aamiaisellekin ehdimme juuri sopivasti vilkkaimpaan ruuhka-aikaan. Aamiaisen jälkeen kävimme istuskelemassa hetken allasbaarin wifi-kentässä. Normihuoneisiin ei tässä hotellissa langattomat verkot nimittäin ulotu.
 |
| Aikaerosta ja edellisestä pitkästä päivästä johtuen olimme kerrankin aamulla hereillä ennen auringonnousua |
Päivä näytti olevan sen verran aurinkoinen, ja loppuviikko epävakainen, että päätimme lähteä käymään köysirataa pitkin ylhäällä vuorenrinteessä sijaitsevassa Monten kylässä. Nousimme täpötäyteen bussiin hotellin viereiseltä bussipysäkiltä ja matkustimme keskustan toisella puolella olevalle köysiradan alkupisteelle, josta ostimme 10€ hintaiset menoliput Montelle. Yllättävänkin pitkäkestoisen köysiratamatkan päätepisteessä sijaitsee trooppinen puutarha ja muutamia muita turistihoukutuksia. Pitkän ja uuvuttavan köysiratamatkan jälkeen kiinnostavimmalta näistä houkutuksista vaikutti ehdottomasti pieni pengermälle rakennettu kahvila, jossa kävimme nauttimassa viileät oluet.
Ansaitun tauon jälkeen jatkoimme matkaamme Monten kylän läpi lähistöllä sijaitsevaan mukavaan pikku puistoon, jossa harhallimme (yllätys yllätys, geokätkön perässä) tunnin verran ristiin rastiin. Puistosta pois ehtiessämme kello alkoi olla jo sen verran paljon, että päätimme hankkia itsellemme jotain lounaskelpoista syötävää. Hetken ympärillemme katseltuamme löysimmekin Monten bussipysäkin vierestä varsin viihtyisän ja aurinkoisen terassin ravintotarvettamme tyydyttämään. Tilasimme listalta kahdelle hengelle mitoitetun perinteisen lihavartaan, jonka söimme suurella ruokahalulla.
Ruokailusta selvittyämme teimme noin tunnin mittaisen kierroksen trooppisen puutarhan ympäri. Alkuosa reitistä kulki pitkin mutkaista katua, jota pitkin Monten koripojat (Carreiros da Monte) kuskasivat turisteja pajukelkoilla alas kaupunkiin. Olisihan tuokin tietysi yksi tapa ollut päästä takaisin keskustaan. Ehkäpä sitten toisella kertaa...
Paluumatkan takaisin köysirata-asemalle jouduimme kiipeämään ylös lähes viivasuoraa jyrkkää katua pitkin. Vaikka tätä matkaa oli vain muutama sata metriä, oli se riittävä matka puristamaan meistä viimeisetkin voiman rippeet. Ylös päästyämme ostimme vesipullot köysiradan viereiseltä kioskilta ja hankkiuduimme varjoisaan paikkaan istuskelemaan ja voimia keräilemään. Kun jalat taas tuntuivat toimivan, kävimme pienen kävelylenkin köysirata-asemalta lähtevän levadan suunnassa. Jo heti retkireitin alkupisteessä totesimme reitin sen hetkisille voimavaroillemme liian haastavaksi.
Näin ollen suuntasimme bussille aiemman ruokapaikkamme viereen. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen bussi tuli ja vei meidät alas mutkittelevaa tietä. Niin kuin kaikki muutkin bussit tällä saarella, tämäkin bussi oli täpötäysi. Voi vain kuvitella kuinka täysiä nämä bussit ovat kesän lomasesonkina. Vaihdoimme bussia keskustassa, josta jäimme hotellia lähimmälle pysäkille. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme suurehkon ruokakaupan (hibermarket), jossa täydensimme taas kerran ruokavarastojamme.
Hotellille palattuamme nautimme kevyen iltapalan huoneessamme. Tämän jälkeen menimme vielä hetkeksi ala-aulaan ja allasbaarille wifi-verkkoon. Näyttää olevan kyllä verkkoyhteyksien kanssa vaikeaa tässä hotellissa. Ainut verkko toimii alhaalla ja sekin pätkii ja takkuaa. Voi olla, että valokuvia saadaan tänne blogiin vasta takaisin Suomeen palattuamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti