Ostimme linja-autosta meno-paluut Helsinki-Vantaan (joka muuten nykyään on Helsinki International Airport tms.) lentoasemalle. Kulkupelin vaihto expressistä lentokenttäbussiin meidän suunnastamme tultaessa tapahtuu Kehä III:n liittymän pysäkillä. Koska mitään suurempaa viivettä tai odottelua ei tuossakaan kohtaa matkaa tapahdu, olimme lentokentällä yli kaksi tuntia ennen koneemme lähtöaikaa.
Heti terminaaliin päästyämme teimme check-in'in Norwegianin (ja ties miten monen muun yhtiön yhteisessä) automaatissa. Koska itsepalvelukirjautumisen haastavimmat tehtävät ovat tulostetun matkalipun qr-koodin vilautus koneelle ja ruumaan menevien matkalaukkujen lukumäärän syöttäminen, onnistuimme operaatiossa heti ensi yrittämällä. Tämän jälkeen liimailimme matkalaukkutarrat paikalleen ja tiputimme laukut sopivan näköisellä Backage drop -tiskillä.
Söimme ja joimme nestemäiset eväämme lähtöaulassa ja suuntasimme turvatarkastuksen läpi lähtöporteille. Siinä samalla tuli sitten todettua, että myös lääpykät eli padit täytyy kaivaa esille läpivalaisua varten. Ilmeisesti käytännöt ovat tässä kohtaa hijattain hieman tiukentuneet, koskapa aikaisemmilla matkoilla kyseiseen asiaan ei olla onnistuttu törmäämään.
Vajaan kahden tunnin odottelun jälkeen pääsimme pakkautumaan sisään mukavaan ja jalkatilavaan B737-800 -koneeseemme. Monien muiden yhtiöiden käytännöistä poiketen Norwegian (ainakin tällä kerralla) täytti koneensa sekä etu- että takaovea hyödyntäen, lyhentäen siinäkin kohtaa prosessia muutamalla minuutilla sitä aikaa, jonka lentokone joutuisi seisomaan tyhjän panttina. Sanoisin tuota fiksuksi toiminnaksi.
Yksi silmäänpistävä piirre lennossa oli venäläisten matkustajien suuri määrä. Ilmeisesti Pietarista ja ehkä muualtakin Länsi-Venäjältä kannattaa tosiaankin matkustaa Helsinkiin parempien/halvempien lentojen perässä. Jostain syystä myös suurimmat hämmingit (tekemättä jääneet check-in'it, liian suuret laukut, kielletyt tavarat, väärät kulkusuunnat, jne.) näyttivät liittyvän em. kansakuntaan. Ilmeisesti kaikenlainen säännöistä luistaminen ja itsekäs vain omaan napaan tuijottaminen on itärajan takana tällä hetkellä niin tavallista, että valtaosa ei edes huomaa tekevänsä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ikään kuin kaiken tämän kieytymänä pääsimme todistamaan kun käytävän vastakkaisella puolella istuvat pari keski-ikäistä (omasta mielestään) hienostorouvaa viis veisasi nousun aikaisesta elektronisten laitteiden käyttökiellosta. Ilmeisesti lomakuvien selaaminen kännykästä (joka arvatenkaan ei ollut lentotilassa) oli välttämätöntä juuri nousun aikana. Lentoemon pyynnöstä kännykkä meni sitten laukkuun minuutiksi, mutta kaivettiin taas esille heti kun lentoemo meni istumaan omalle paikalleen. ...ei voi mitään, mutta jotenkin se vaan tuollainen 110% välinpitämättömyys kaikesta saa meikäläisen verenpaineen nousemaan.
Yläilmoihin päästyämme tilasimme itsellemme matkaevääksemme pullollisen punaviiniä. Koska kellokin tuli jo siirrettyä Espanjan aikaan, niin miksipä ei sitten samalla siirtäisi itsensäkin espanjalaiseen moodiin. Aiemmista lennostaimme poiketen oli tässä koneessa matkustajia varten (ilmainen) langaton verkko. Ilmeisesti sama palvelu on tarjolla jo kaikissa Norwegianin koneissa jo nykyään. Olemmehan me tästä toki kuulleet, mutta nyt pääsimme jopa kokeilemaan. Täytyy kyllä sanoa, että saattaa tämäkin pieni, mutta mukava yksityiskohta kallistaa jatkossa vaakaa tänne Norskin suuntaan kun seuraavia lentoja taas joskus varaillaan.
 |
| Ilmassa taas |
 |
| Pyreneiden huiput |
Laskeutumisen jälkeen jouduimme odottelemaan jonkin aikaa matkalaukkujamme. Saatuamme lopulta laukkumme siirryimme puolijuoksua asemarakennuksen seinustalla sijaitsevalle bussipysäkille. Halusimme nimittäin ehtiä ensimmäiseen mahdolliseen Alicanten keskustaan menevään lentokenttäbussiin. Sen verran kiireeksi laukkujen odotteleminen oli kiristänyt juna-aikataulumme.
Pienen odottelun jälkeen bussimme lähti aikataulun mukaisesti ja ehdimme loppujen lopuksi rautatieasemalle noin puoli tuntia ennen Valencian junan lähtöaikaa. Kaikkien matkustajien laukut läpivalaistaan lähtölaiturille mentäessä ja niinpä myös me heitimme laukkumme hihnalle virkailijoiden ihmeteltäväksi. Ilmeisesti kaikki lentokonekelpoinen tavara kelpaa myös junassa kuljetettavaksi, koskapa saimme jatkaa matkaamme ilman suurempia selittelyjä.
 |
| Junamme löytyi hyvissä ajoin |
Junamme oli puolityhjä. Meidän lisäksemme samassa vaunussa oli ainoastaan muutama muu matkustaja. Etukäteen RENFE:n nettisivustolta ostamamme ja tulostamamme matkaliput kelpasivat konduktöörille, joten asiat olivat niiltäkin osin hyvässä jamassa. Juna pysähteli muutamalla pienehköllä asemalla ennen kuin se parin tunnin matkan jälkeen saapui Valencian pohjoiselle asemalle.
 |
| Viinitarhoja! |
 |
| Kuivaa ja karua maisemaa |
 |
| Tällaisia kyliä ohitettiin matkalla. Linnoja näkyi olevan joka kylässä ja myös kylien välisillä kukkuloilla. |
 |
| Valenciaa kohti mennessä maisemat muuttuivat vihreämmiksi |
 |
| Valencian vanhassa kaupungissa |
 |
| Ilta alkoi jo hämärtyä, kun vihdoin suuntasimme kämppäämme kohti |
Saimme taisteltua rappukäytävän oven auki, jonka jälkeen kävimme jättämässä matkatavarat mukavaan kahden makuuhuoneen asuntoomme. Tyhjensimme yhden repun kauppakassiksi ja kävimme hakemassa hieman ilta- ja aamupalatarpeita naapurissa sijaitsevasta elintarvikekioskista. Matkapäivää oli tässä vaiheessa takana noin 14 tuntia, joten mihinkään iltapalaa ihmeellisempään toimintaan ei enää virtaa riittänytkään. Huomenna on onneksi kokonainen päivä käytettävissä - ja senkin jälkeen vielä muutama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti