Rankan matkapäivän rasitus painoi vielä sen verran päälle, että pääsimme ylös sängystä vasta yhdeksän jälkeen. Keittelimme kahvit ja nautimme vaatimattoman aamiaisen edellisiltaisia hankintoja hyödyntäen. Viimeistelimme vielä ennen liikkeelle lähtöä edellisen päivän blogikirjoituksemme ja laitoimme sen julkaisuun.
Ulkona näytti olevan puolipilvinen mutta varsin lämmin keli, joten varustauduimme matkaan kohtalaisen keveällä vaatetuksella. Lähdimme harhailemaan kohtalaisen päämäärättömästi pitkin vanhan kaupungin kapeita kujia. Kävimme aina välillä ihmettelemässä turisteja täynnä olevien aukioiden vilinää ja napsimme muutamia valokuvia komeista, patsain ja koristeleikkauksin koristelluista taloista. Onnistuimme löytämään myös mukavan ympyränmuotoisen markkinatorin, jossa oli myytävänä käsitöitä ja koriste-esineitä.
 |
| Jeesus-palloja jakava pelle |
Ja kun kerran markkinahumuun nyt mukaan pääsimme suuntasimme seuraavaksi kulkumme Mercado Central -kauppahalliin, jossa pääsimme ihmettelemään ja tietysti valokuvaamaankin toinen toistaan ihmeelisempiä ruoka-aineita, jollaisia emme edes tienneet olevan olemassa. Erityisen suuren vaikutuksen prismojen ja valintatalojen kalatiskeihin tottuneeseen matkaajaan tekivät mereneläviä myyvien kauppiaiden valikoimat. Onkohan (Väli)meressä yhtään kala- tai äyriäislajia, jota ei täällä olisi jossain muodossa myytävänä?
Aikamme kauppahallin ihmeitä ihailtuamme suuntasimme kulkumme Plaza de la Reina -aukiolle, jonka laidalla sijaitsevasta turisti-infosta hankimme itsellemme kunnon kartan. Tämän jälkeen istahdimme sangriakannullisen verran mukavan varjoisalla terassilla. Siinä hetken nautittuamme kello alkoi olla jo paikallisen lounasajan verran, eli kello kaksi iltapäivällä. Monesti olemme reissuillamme onnistuneet olemaan koko matkan ajan paikalliseen elämänmenoon nähden väärässä aikataulussa. Tällä kertaa yritimme ottaa kiinni espanjalaisesta rytmistä heti ensimmäisenä päivänä ja suuntasimme siis hankkimaan lounasta. Alkoihan se toki jo olla nälkäkin, koska aamiainen oli tosiaan jäänyt aika vaatimattomaksi. Rautatieaseman mukavassa kahvilassa (yhdessä niistä monista) nautimme lounaaksi muhkean kokoiset täytetyt patongit - juuri sopivat siihen tarkoitukseen.
Espanjalaiseen rytmiin kuuluu erottamattomasti myös siesta. Niinpä mekin päätimme palailla asunnollemme muutamaksi tunniksi lepäilemään. Majapaikkamme ruokavarasto oli jäänyt aamupäivällä sen verran tyhjäksi, että päätimme poiketa paluumatkalla ruokakaupassa, jonka olimme turisti-infosta hankitusta kartasta onnistuneet bongaamaan. Ruokaosaston lisäksi vierailimme myös El Corte Inglesin tilpehööriosastolla, josta mukaan tarttui yhtä ja toista pikkutavaraa.
Parin tuntia ilmastoidussa huoneistossa voimia keräiltyämme olimme taas lähtövalmiina. Suuntasimme taas kulkumme katedraalin viereiselle Plaza de la Reina -aukiolle. Jostain kumman syystä aukion laidoille oli pysäköity paljon poliisiautoja. Myös poliiseja näytti seisoskelevan siellä täällä jonkinasteista liikenteenohjausta harjoittamassa. Katselimme hetken mihin tilanne kehittyy, mutta koska mitään ei näyttänyt tapahtuvan, poistuimme sitten paikalta omille teillemme. Kaipa sen sitten jostain uutisista näkee, jos se oli jotain oleellista.
Jossain vaiheessa hieman etäämmältä alkoi kuulua rummutusta ja torvensoittoa. Ajattelimme, että äänen aiheuttaja on myös syy aiemmin näkemäämme poliisioperaatioon, joten lähdimme kävelemään äänen suuntaan. Parin korttelin päästä löysimme pienen soittokunnan ja noin kymmenen tanssivaa naisihmistä. Ilmeisesti tällaisella kokoonpanolla voidaan täällä päin maailmaa juhlia polttareita. Mitään muuta järkevää selitystä emme tällaiselle kulkueelle ainakaan osaa keksiä.
Hetken siinä kierreltyämme lähdimme palailemaan takaisin kämppäämme kohti. Kello tuli jo yli yhdeksän, joten päätimme mennä syömään erään aukion laidalla sijaitsevaan kahvilaan. Tilasimme annokset kanalla ja kanilla höystettyä Valencialaista paellaa, jotka nautimme terassilla lämpimästä illasta nauttien. Kun olimme jo lopettelemassa ruokailuamme, tuli viereiselle aukiolle pari jonkinasteista tulitaiteilijaa. Esityksen lopuksi yksi heistä lähti keräilemään rahaa terassien asiakkailta. Tapanamme ei ole jakaa rahaa syödessämme, joten emme tietysti antaneet tällekään yrittäjälle mitään. Kun rahaa ei tippunut, kiinnitti kerjääjä huomionsa Päivin lautaselle jääneisiin puoliksi syötyihin luihin ja pieneen riisikekoon. Nopeasti hän kaivoi taskustaan muovipussin, mihin annoimme hänen kaataa tähteet. Yleensä Päivillä jää jonkin verran lihaa kiinni luihin. Tällä kertaa ei lautaselle jäänyt luitakaan. Mahtoi tarjoilija (joka ei varmaankaan nähnyt episodia) olla ihmeissään lautasia pois hakiessaan.
Maksoimme laskumme ja koska ilta oli lämmin ja mukava päätimme kävellä vielä hieman lauantai-illan menoa ihmettelemässä. Hetken käveltyämme Istahdimme vielä sangriakannullisen verran skeittareita ja muita illan kulkijoita katselemassa. Juuri sopivasti sangria loputtua paikka meni kiinni ja meillekin tuotiin lasku pyytämättä. Että tällainen lauantai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti