Edellisestä reissusta ja reissupostauksesta alkakin olla jo jonkin verran aikaa. Viimeisin merkintä löytyy huhtikuulta 2016, yli kuusi vuotta sitten. KYLLÄPÄ AIKA RIENTÄÄ!
Itseasiassa huhtikuun 2016 reissusta oli jäänyt parin viimeisen päivän jorinat julkaisematta. Onneksi tekstit olivat kuitenkin olemassa ja onnistuimme jopa löytämään ne. Ilmeisen rankka oli tuo Italian matka ollut kun tuolla tavalla oli homma jäänyt puolitiehen. Mutta mikäs kiire tässä näidenkään kanssa on. Parempi kuusi vuotta myöhään kun ei silloinkaan. Lähinnähän tätä itselle jonkinlaiseksi reissupäiväkirjaksi on kirjoiteltu. Jos siellä vielä vuosien jälkeen joku muukin lukija sattuu olemaan, niin sanotaan nyt vaikka niin...että pitkä odotus on nyt palkittu. Onnea voittajalle!
Ja mitähän tässä vuosien varrella on sattunutkaan? Kuten kaikki tässä ajassa elävät kanssamatkustajat hyvin tietävät pari viimeisintä vuotta on saatu nauttia COVID-19 -viruksen mukanaan tuomista suluista ja rajoituksista. Kaikenlainen matkustelu ja muukin kodin ulkopuolella tapahtuva toiminta on ollut minimaalista - ainakin meillä. Oleellisin ja ehkä eniten reissailuun vaikuttanut tekijä jo ennen koronaa on kuitenkin se, että seurueeseemme on liittynyt uusi jäsen, Seba.
Muutaman viimeisen vuoden aikana olemme keskittyneet lähinnä kotimaan matkailuun ja telttailuhenkiseen leirintäalueiden kiertelyyn. Parhaana kesänä näitä telttaöitä taisikin sitten kertyä yli kaksikymmentä (22?) Periaatteessa jokainen näistä telttareissuistakin olisi ehkä voinut olla tarinan arvoinen. Reissut on kuitenkin tehty ja kirjoitukset kirjoittamatta. Sovitaan vaikka sillä tavalla, että tämä blogi on omistettu vain ja ainosataan ulkomaan matkoja varten (pl. Haaparanta).
No miksikös tänne nyt sitten yhtäkkiä alkoi syntyä tälläista tarinaa? Siitä voi jokainen (nollasta lukijastamme) tehdä omat johtopäätelmänsä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti