29.5.2022

Päivä 8: Juustolounas

Tälle päivälle ei oltu suunniteltu mitään oleellista, joten mitään herätyskelloja ei ollut soimassa. Sisäisten kellojen, auringonpaisteen ja kadulta kuuluvien äänten myötä heräilimme suhteellisen normaaliin aikaan ja hoidimme itsemme ulos kaupungille ilman turhaa kiirehtimistä.

Päivä oli lauantai ja lauantaisin Dinkelsbühlin keskustorilla on ilmeisesti aina jonkinlaiset maalaismarkkinat, jonne ympäristön torimyyjät tulevat kasviksia, lihatuotteita ja kukkasia myymään. Kyseessä ei todellakaan ole mikään maailman suurin toritapahtuma ja tälläkin kertaa paikalle oli vaivautunut vain muutamia myyjiä kojuineen ja myyntikioskeineen. Toisaalta torin laidat ovat sen verran täynnä ravintoloiden terasseja, ettei sinne kovin monta kojua mahtuisikaan.








Toripäivän lisäksi mainittavaa elämää kaupungin keskustaan toivat tuunattujen vanhojen, lähinnä kolmipyöräisten, autojen kulkue sekä jonkin paikallisen palomehen häät.
























Keskimäärin olimme syöneet koko reissun ajan päivällistä omista varastoistamme ja viimeisen Dinkelsbühlin illan kunniaksi ajattelimme mennä tänään ravintolaan päivällisaikaan. Tämä suunnitelma mielessämme, pysähdyimme erään viinibaarin terassille mahdollisimman pientä lounasta haukkaamaan. Tilasimme koko porukan yhteiseksi annokseksi pienimmän mahdollisen (kleine) juustolautasen. Hetken kuluttua tarjoilija kiikutti eteemme valtavan laudallisen juustoja, keksejä, leipää, rypäleitä, päärynää ja hilloja - pelkästään juustoa annoksessa oli varmaan puoli kiloa.

Aikamme annosta työstettyämme saimme kun saimmekin annoksen melkein syötyä (toki jouduimme vielä jemmaamaan muutaman suuren juustopalan reppuumme). Maksoimme laskumme ja varmistimme vielä, että annoksemme tosiaankin oli ollut se pienin. Mahat juustoa pullollaan lähdimme sitten jatkamaan matkaamme.




Kiertelimme takaisin kämpillemme sitä kaupungin toista laitaa pitkin, missä emme olleet vielä tähän asti liikkuneet. Komeat ovat muurit ja puistot silläkin puolella. Matkalla tapasimme muurin kummituksen ja ihmettelimme suurta mehiläispesää, joka oli suomalaisen kesämökin kokoinen. Sen ympärillä pörisikin parvi ahkeria mehiläisiä.
















Sattuneesta syystä (burb) ravintolaillallinen jäi sitten tältäkin päivältä toteutumatta. Toisaalta asioiden näin kääntyessä saimme syötyä kämpillä iltapalaksi rääppeitä pois huomiselta siirtymätaipaleelta. Otetaan ravintolan kanssa uusi yritys joku toinen kerta - ja sinä päivänä on lounaaksi korkeintaa muutama perunalastu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti