Lähdimme ajelemaan jo aikaisemminkin seurailemaamme Romantische Strassea pitkin Augsburgin ohi etelään. Navigaattorimme kohteeksi olimme ohjelmoineet Alppien kupeessa sijaitsevan Hohenswangau-nimiseen kylän, jossa sijaitsee kaksi varsin prameaa linnaa. Erityisesti olimme kiinnostuneita näkemään Neuschwansteinin linnan, josta olimme nähneet kuvia erinäisissä matkaoppaissa ym. propagandamateriaalissa.
Mitä etelämmaksi ajelimme sitä epävakaisemmaksi sää muuttui niin, että lopulta vettäkin sateli jo auton tuulilasiin muutamaan otteeseen.
Tihkusateiseen Hohenswangauhun päästyämme ja laitettuamme auton 10€ päiväparkkiin pohdiskelimme ostaisimmeko lipun sisään Neuschwansteiniin vai kävisimmekö vain katsastamassa linnan ulkoisen olemuksen. Juuri kun päätös oli kallistumassa sisälippuun huomasimme lippukassalla ilmoituksen, jossa todettiin, että kyseisen linnan osalta kaikki päivän liput on jo myyty.
Pelkkä ulkokierroskin sopi meille hyvin, joten lähdimme kiipeilemään yhä ylemmäs nousevaa polkua pitkin linnalle päin. Paljon ihmisiä kulki ylös ja alas jyrkkää tietä pitkin. Törmäsimmepä matkalla jopa pariin suomalaisryhmäänkin.
Ylhäältä kalliokukkulalta avautuivat mahtavat maisemat alas laaksoon ja sattuipa siihen pari kertaa näkökenttään myös tämä kieltämättä vaikuttavan näköinen linna, jonka takia olimme tänne asti vaivautuneet. Tosin itse linna on kauempaa katsottuna jotenkin mukavamman näköinen kuin ihan muurin vieressä seistessä. Ja tällä samalla logiikalla linnan sisälle ei siis olisi kannattanut missään tapauksessa mennä, koska sieltä ei näe linnaa ollenkaan - pelkät sisäseinät vaan.
Turistien kansoittamilla näköalapaikoilla katselimme ja kuvailimme maisemia moneen suntaan aikamme, kunnes hetken meitä hellinyt auringonpaiste muuttui kovaksi vuoristotuuleksi ja kylmäksi vesisateeksi. Marssimme pikaisesti alas autollemme ja riisuimme kosteat vaatteet päältämme.
Evästaukoinemme ja hidasteluinemme olimme onnistuneet kuluttamaan yllättävän paljon aikaa ylhäällä. Kelloa katsellen ja päivän kulkua eteenpäin arvioiden mietiskelimme lähtisimmekö vielä käväisemään Garmish-Partenkirchenissä ennen seuraavalle yöpaikalle suuntaamista. Toisaalta olisi kiva käydä katsomassa oikeaa alppikylää - toisaalta kun on sateista ei maisemia välttämättä näy. Myös sinne Günsburgiin majoittumaan olisi kiva päästä vähän aiemmin.
Päätimme lopulta lähteä ajelemaan kohti Garmish-Partenkircheniä ja katsella sään kehittymistä matkan aikana. Jaksoimme ajella eteenpäin parikymmentä kilometriä, mutta kun sade ei tuntunut hellittävän heitimme auton lopulta ympäri eräässä pikkukylässä. Käännöspisteestä Günsburgiin ajelimme sitten reilun tunnin verran pienessä sumassa, viikonlopun paluuliikenteen seassa.
Majapaikka löytyi hyvin vaikka ensin yritimme lähestyä sitä Google Mapin usuttamana väärästä suunnasta. Huoneistohotellimme ympäristö oli sen verran epämääräinen, että vielä oikealla puolellakin jätimme ensin auton turhan kauaksi pihasta. Soittelimme hotellin vastaanoton ovikelloa muutamaan otteeseen, mutta ketään ei kuulutut. Siirsimme kuitenkin auton rohkeasti viereisen romuttamon pihasta hotellin autopaikalle, jolloin varsin suppealla englannin sanavarastolla varustettu emäntämme tuli kirjaamaan meitä sisään. Yhdessä hänen kanssaan siinä sitten täytimme tarvittavat blanketit ja saimme huoneistomme avaimen käteemme.
Purettuamme oleellisimmat matkatavarat autosta huoneeseemme, lähdimme käväisemään autolla muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla huoltoasemalla. Ilta oli jo sen verran pitkällä että ajattelimme oikaista ruokailun kanssa hieman ja hakea nopeasti ja helposti saatavaa ja syötävää iltapalaa Burger Kingistä. Ennakko-odostustemme vastaisesti ruuan saanti kesti pitkän tovin. Pikaruokala näytti olevan kaaoksen vallassa. Kassatarjoilijat näyttivät lähinnä kilpailevan keskenään rajallisesta määrästä hampurilaisia. Lisäksi yhden annoksen tekemiseen näytti parhaassa tapauksessa osallistuvan ainakin kolme henkilöä - siis niiden takahuoneen hampparikokkien lisäksi. Saimme lopulta take awayt mukaamme ja hurautimme apartmenttiimme iltapalalle.
Ruokailun jälkeen pääsimme vielä jännittämään huoneistomme 14-tuumaisesta televisiosta kuinka Suomesta tuli jääkiekon maailmanmestari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti