Päivä 3: Yössä yöpaikalle, Autostadt ja tyhjän ruudun metsästäjät

"Hyvät matkustajat. Saavumme noin tunnin päästä Travemündeen. Autokansien ovet avataan kun laiva on pysähtynyt satamaan". Kello oli tässä vaiheessa tasan 00:00 - puoliyö. Olimme ehtineet nukahtaa tai ainakin makoilla noin kolme tuntia hytissämme. Pakkailimme vähät käsimatkatavaramme lähtökuntoon ja katselimme hyttimme ikkunasta ohi lipuvia laitureita ja idyllisen näköisiä rantakadun talorivistöjä - Ihan kivan näköinen pikkukaupunki tämä Travemündekin näytti olevan. Täysin toisenlainen kuin ennakko-oletuksena ollut harmaa ja ankea itämeren tavarasatama.

Laiva saapui satamaan ja pääsimme autollemme ihan kuten kuuluttaja oli tuntia aiemmin meille luvannut. Odottelimme hetken porttien avaamista ja kulkutiellä olleiden rekkojen pois siirtoa, jonka jälkeen pääsimme kiemurtelemaan pois satama-alueelta puoliperävaunujen ja konttien muodostamassa sokkelossa.

Keskiyön absoluuttisesta pimeydestä huolimatta onnistuimme suuntimaan Lübecin laitakaupungilla sijaitsevalle huoneistollemme. Toki Google-navigaattori olisi saanut meidät sinne suoraankin viedä, eikä kierrättää moottoriteitä pitkin ympäri kaupunkia.

Huoneiston avain löytyi sovitusta paikasta, numerolukollisesta pikku rasiasta. Yritimme asettua yöpuulle mahdollisimman pienellä metelillä, ettemme olisi herättäneet naapurihuoneistojen asukkeja. Huoneistomme oli suhteellisen askeettinen ja siisti. Juuri sellainen kun sen pitääkin olla puolikkaan yön nukkumiseen.

Viiden-kuuden tunnin rentouttavien unien jälkeen pakkasimme yöksi sisään tuomamme kamat takaisin autoon. Kävimme nauttimassa huoneiston hintaan kuuluvan aamiaisen viereisessä kahvilassa, jossa samalla pääsimme harjoittelemaan varsin heikossa kunnossa olevaa saksankieltämme.

Aamiaisen syötyämme lähdimme ajamaan kohti seuraavaa määränpäätämme. Ohjasimme automme lähimmälle moottoritielle, jota pitkin ajelimme Hampurin ohi etelää kohti. Matka joutui kohtalaisesti ruuhkabingon osuessa tällä kertaa viereiselle, Hampuriin kääntyvälle kaistalle. Saksassa on paljon kolmikaistaisia moottoriteitä ja niillä paljon liikennettä. Edelliseen kertaan (n. 10 vuotta sitten) verrattuna rekat olivat vallanneet vasemmanpuoleisen kaistan lisäksi myös keskimmäisen kaistan, josta syystä matkanteko oli melko tempoilevaa ajonopeuden vaihdellessa 80 km/h ja 150 km/h välillä. Myös ilman nopeusrajoituksia olevien tieosuuksien määrä oli vanhoihin muistikuviin verrattuna pienentynyt reilusti. Lähinnä ajaminen muistutti jonkinlaista älypeliä, joskin kuskin on oltava koko ajan tietoinen alati muuttuvista rajoituksista erilaisine lisäkilpineen.

Päivän ensimmäinen pysähdys tapahtui parinkymmenen kilometrin pistotien päässä Wolfburgissa. Kyseinen kaupunki on Volkswagenin tuotannon keskus ja kaupungissa on suuri autoaiheinen näyttelyalue Autostadt. Alueella olemattomista lukemattomista aktiviteeteista, kävimme tutustumassa siellä olevaan sekalaisten autojen näyttelyyn sekä teimme pienen kävelyn puistoalueella. Olisihan siellä ollut näkemistä ja koeajamista pariksikin päiväksi, mutta koska olemme lomalla ei meillä ole sellaiseen aikaa. Autostadista pois lähtiessä, kävimme syömässä rinkeli-/croissant-lounasta alueen kyljessä sijaitsevassa leipomokahvilassa.

Lounaan nautittuamme lähdimme jatkamaan matkaa kohti Erfurtia. Valtaosa matkasta sinnekin joutui moottoriteitä pitkin. Välillä kulkusuuntaa muutettaessa ajelimme muutamia kymmeniä kilometreja pienempiä teitä pitkin.

Kello oli jo sen verran paljon Erfurtiin päästyämme, että kävimme kaupassa hankkimassa itsellemme vähän iltapala-aineksia. Asuntomme diiliin ei kuulunut autopaikkaa, joten meidän oli laitettava auto parkkiin johonkin lähikadun varteen. Tämän sinällään yksinkertaisen toimenpiteen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut ihan mutkatonta. Kaikki lähitienoiden kadunvarsipaikat olivat nimittäin täynnä autoja. Lopulta yli tunnin etsimisen jälkeen onnistouimme bongaamaan yhden tyhjän ruudun noin puolentoista kilometrin päässä majapaikastamme.

Roudasimme rinkkamme ja muut nyssäkkämme mukavaan, tilavaan huoneistoomme ja nautimme iltapalaa. Jotenkin epätodellinen tunne mietiskellä kuinka paljon asioita oli ehtinyt tapahtua vuorokaudessa. Juuri eilen tähän aikaan olimme olleet vielä Finnstarilla suunnittelemassa viime yön ensimmäisiä nukkumisia.