Tämänkin päivän aikataulu oli sen verran tiukka, että olimme viritelleet kellon soimaan kahdeksalta. Suoritimme nopeat aamutoimet, söimme pienen aamiaisen ja pakkasimme tavaramme lähtövalmiiksi.
Auto oli tosiaan jouduttu jättämään toissapäivänä vähän etäämmälle, mistä Kari kävi hakemassa nyt sen huoneistomme edessä olevaan risteykseen lastauksen ajaksi.
Lähdimme ajelemaan edelleen etelää kohti moottoriteitä pitkin. Bensamittari alkoi näyttämään tankin hupenevan tyhjiin, joten kävimme tankkaamassa autoamme moottoritien viereisellä Essolla lähes Suomen hinnoissa olevalla bensalla.
Matkanteko jatkui ajoittain reilun 150 km/h vauhdin siivittämänä mukavan polveilevissa ja metsäisissä maisemissa. Tunneleitakin kertyi reitille useampia, pisimmän ollessa lähes 8 km mittainen.
Päivän ajotauon pidimme Bambergissa, missä kiertelimme katselemassa vanhan keskustan siltoja ja keskiaikaisia (tai vähintäänkin renesanssisia) siltoja ja rakennuksia, kunhan ensin olimme löytäneet autollemme soveliaan parkkipaikan Googlen navigaattorin sekä omien sekoiluidemme jälkeen.
Tuttuun tapaan nautimme iltapalaa omista eväistämme ennen nukkumaanmenoa. Viereisen kadun yöhön asti jatkuvista beer bong -kisoista huolimatta tuli uni täälläkin hyvin kaikille. Liekö jatkuvalla päiväaktiivisuudella tekemistä asian kanssa?
Päivän ajotauon pidimme Bambergissa, missä kiertelimme katselemassa vanhan keskustan siltoja ja keskiaikaisia (tai vähintäänkin renesanssisia) siltoja ja rakennuksia, kunhan ensin olimme löytäneet autollemme soveliaan parkkipaikan Googlen navigaattorin sekä omien sekoiluidemme jälkeen.
Kaupungilla pidimme myös pienen lounashetken vanhan sillan reunustalla istuen ja ohi kulkevia ihmisiä ihmetellen. Takaisin päin palaillessa kävimme vielä nauttimassa aidot saksalais-italialaiset jäätelöt uudemman kaupunginosan torilla.
Parin tunnin kuluttua pysäköintipaikalle saapuessamme näimme viereisen talon eteen pysäköidyn tumman pakettiauton, johon oltiin juuri siirtämässä rappukäytävästä mustaan pussiin pakattua ruumista. Pari tuntia aiemmin parkkiin tullessamma samaan osoitteeseen oli ajanut pillit päällä ambulanssi ja perään vielä lääkäriambulanssi. Ilmeisesti mitään ei ollut enää tehtävissä :(
Lähdimme jatkamaan matkaamme ja ohitimme pian Nürnbergin tietöiden ruuhkauttamia moottoriteitä pitkin. Tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan kulkevat kaistat seisoivat kilometrien mittaisena jonona ilmeisesti jonkin onnettomuuden vuoksi (päätellen kaistojen välissä madellen edenneestä hälytysajossa olevasta ambulanssista).
Ennen päivän päätepisteeseen Dinkelsbühliin saapumista pysähdyimme pienemmässä kylässä elintarviketäydennyksiä tekemään. Kovin kotoisalta tuntui asioida paikallisessa Lidlissä, kun tavarat löytyivät suunnilleen sellaisilta paikoilta, joista niitä olisi Suomessakin tottunut etsimään. Toki täällä Saksassa kaiken muun keskellä olevat viini- ja väkevähyllyt sotkevat pakostakin tuttua harmoniaa.
Dinkelsbühliin saavuttuamme ajelimme automme kapeita kujia pitkin asuntomme eteen. Avain löytyi sovitusta piilosta ja oikea ovikin löytyi yhden (vahtikoiran vikinän paljastaman) hutiyrityksen jälkeen. Purimme tavarat kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan huonestoomme, joka saksalaisten mielestä on toinen kerros, ja siirsimme automme kaupungin laidalla sijaitsevaan pitkäaikaispysäköintiin.
Dinkelsbühliin saavuttuamme ajelimme automme kapeita kujia pitkin asuntomme eteen. Avain löytyi sovitusta piilosta ja oikea ovikin löytyi yhden (vahtikoiran vikinän paljastaman) hutiyrityksen jälkeen. Purimme tavarat kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan huonestoomme, joka saksalaisten mielestä on toinen kerros, ja siirsimme automme kaupungin laidalla sijaitsevaan pitkäaikaispysäköintiin.
Tuttuun tapaan nautimme iltapalaa omista eväistämme ennen nukkumaanmenoa. Viereisen kadun yöhön asti jatkuvista beer bong -kisoista huolimatta tuli uni täälläkin hyvin kaikille. Liekö jatkuvalla päiväaktiivisuudella tekemistä asian kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti