Lähdimme ajelemaan Maas-jokea seuraillen kohti pohjoista. Sää oli huomattavasti edellispäivää selkeämpi ja välillä aurinkokin paisteli mukavasti. Meitä vastaan sattui ajelemaan muutaman kymmenen Lotus-merkkisen auton mittainen letka, joka sai etenkin takapenkkiläisen hihkumaan innoissaan. Kylläpä oltiinkin jo kyllästytty pelkkiin Porcheihin ja rättikattobemareihin.
Autoilua oli tälle päivälle suunniteltuna vain noin neljäksi tunniksi ja pohdiskelimme vielä siinä matkan edetessä mahdollisia vierailukohteita. Namurin kaupunkia ohittaessamme näimme pienellä aukiolla väkijoukon ja kuulimme kovaäänistä torvisoittoa. Kaikesta päätellen käynnissä oli jonkinlaiset juhlat. Koska varsinaista ohjelmaa ei päivälle vielä ollut, päätimme pitää jaloitteluhetkemme täällä. Juhlien lisäksi pääkadulle oli järjestetty myös koko kadun mittainen pysäköintikielto, josta poliisitkin ehtivät meitä huomauttamaan kun pysähdyimme tavaamaan 11px kokoisella fontilla präntättyä pysäköintikieltomerkin lisäkilpeä. Kadunvarren kaikki parkkipaikat täyttyisivät illan juhlia varten festaripöydillä, joissa sitten kaikesta päätellen olutta nautittaisiin litra jos toinenkin.
Saimme automme vähän sivummalle ja lähdimme kävelemään kohti juhlapaikkaa ja kaupungin keskustaa. Juhlalavalle oli kokoontunut kirjava joukko torvensoittajia, jotka yhteislaulusta päätellen esittivät ikivihreitä belgialaisia helluntai-iskelmiä lavan eteen ja läheiselle terassille kokoontuneelle yleisölle.
Kuuntelimme torvisoittoa ja laulua hetken ja jatkoimme matkaamme kohti keskustaa. Kuten Dinantissakin myös Namurin yllä kohoavalla kalliolla sijaitsee linnoitus. Tällä kertaa päätimme kuitenkin jättää kiipeilyt ja köysiratailut väliin ja poiketa nimenomaan vanhan keskustan alueella. Kuten monet muutkin Belgian kaupungeista, myös Namur oli toisessa maailmansodassa pariin otteeseen osana etulinjaa. Kaupungin rakennuskanta ja arkkitehtuuri ovatkin sitten sen mukaiset; kaikenlaista kirjavaa ja levotonta, eikä juurikaan mitään vanhaa jäljellä.
Parin tunnin harhailun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme edelleen pohjoista kohti. Päivän syömiset olivat jääneet melko vähäisiksi, joten pidimme vielä pienen ruokatauon erään pikkukaupungin leikkipuistossa. Loppumatkan ajelimme eri kokoisia moottoritietä pitkin Alankomaiden puolelle, Nijmegissä sijaitsevaan hotelliimme. Hollannin puolelle tultaessa oli sää muuttunut taas sateiseksi, joten päätimme pysyä suosiolla koko loppuillan visusti hotellilla. Ihan mökkihöperöiksi emme kuitenkaan heittäytyneet, vaan kävimme hotellin ravintolassa päivällistä nauttimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti