Lähdimme ajelemaan valtatietä pitkin länteen ja Vogeesien vuoriston yli. Alkumatkasta tie seuraili jonkin matkaa Elsassin viinireittiä ja matkan varrelle näytti osuvankin paljon viinitarhoja ja idyllisiä kyliä. Tie mutkitteli aikansa ylöspäin jyrkkiä rinteitä ja lopulta viimeisen solan saavutettuaan lähti kiemurtelemaan alas toiselle puolelle vuoristoa. Alaspäin ajellessamme vastaan alkoi tulla kilpakävelijöitä, heidän huoltoautojaan sekä kävelyvauhtia perässä matelevia autojonoja. Selvisi, että kyseessä oli Paris-Alsace -kilpailu, joka oli muutamaa päivää aiemmin lähtenyt liikkeelle Pariisista.
Ilma ylhäällä Vogeeseilla oli ollut kylmimmillään +15°C, mutta nyt alaville maille päästyämme auton lämpömittariin saatiin nousemaan kesäinen +27°C lukema.
Ajelimme mukavan sujuvaa moottoritietä pitkin Nancyn ja Metzin ohi, kunnes saavutimme Luxemburgin rajan. Suuntasimme keulan kohti pääkaupungin, niinikään Luxemburgin, keskustaa.
Saimme auton parkkeerattua heti toisella yrityksellä vähän syrjemmäksi ydinkeskustasta. Teimme pienen kävelyn keskustaan, josta oli juuri samaan aikaan lähtemässä liikkeelle jonkin sortin polkupyöräkulkue. Pyöräilytapahtumasta viis veisasimme ja koska kellomme näytti lounasaikaa, istahdimme hetkeksi pienen kahvilan terasille kahvit ja sämpylät haukkaamaan.
Tämä olikin meille (siis isommeille/vanhemmille) jo toinen päiväsiltään käynti Luxemburgissa. Vähän samanlainen pikavisiitti oli edellinenkin vierailu vuonna 2008. Olisi kyllä kiva tulla tänne(kin) joskus ajan kanssa uudelleen.
Kävelimme takaisin autollemme ja lähdimme jatkamaan matkaa puolityhjää tietä kohti Dinantia. Belgialaisesta pitkästä viikonlopusta (Pinkstermaandag) ja siihen liittyvistä juhlallisuuksista johtuen, olimme joutuneet tyytymään Dinantin naapurikylässä, Waulsortissa sijaitsevaan majapaikkaan, jonne jatkoimme matkaa pienempää tietä (välillä jopa ajokiellolla varustettua tietä) pitkin.
Waulsort sijaitsee Maas-joen laaksossa korkeiden kallioiden rajaamalla kapealla maakaistaleella. Kylän läpi kulkee yksi kaksisuuntainen, mutta yksikaistainen kapea katu. Liittymä kantatieltä kylänpääkadulle on onnistuttu rakentamaan painorajoitettuine kääntymiskieltoineen sen näköiseksi, että onnistuimme missaamaan sen siitäkin huolimatta, että pysähdyimme ko. risteyksessä miettimään reittimme jatkoa. Hävimme hakemassa vauhtia toisesta päästä kylää ja siitä rohkaituneina uskalsimme lopulta lähestyä majapaikkaamme oikesta suunnasta.
Festivaaliviikonlopusta huolimatta autolle löytyi parkki parin sadan metrin päästä yöpaikastamme. Veimme matkatavaramme kämpille ja lähdimme katsastamaan parin sadan metrin päässä sijaitsevaa kylän ravintolaa. Oli lauantai-ilta, pitkän viikonlopun lauantai-ilta, ja kaikki pöydät (ja oletettavasti muutkin paikat) oli loppuunmyyty jo aikoja sitten.
Onneksi ravintolan yhteydessä oleva pieni puoti oli vielä auki ja saimme ostettua sieltä mukaamme muutaman kylmän oluen pettymystämme lieventämään. Edellispäivän ostoksia oli onneksi sen verran jäljelä, että saatoimme palailla residenssiimme kuluvalle pikkupihalle syömään omia eväitämme (ja niitä juuri hankittuja kylmiä oluita).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti