Kuten joku saattaa tietääkin on nuorin reissukaverimme iästään huolimatta tai ehkä juuri sen takia varsinainen automies. Koti-Suomessakin saamme kierrellä kaikki mahdolliset museot ja autotapahtumat hänen kanssaan.
Tälle päivälle olimme varanneet mahdollisuuden yllä mainitussa museossa vierailuun. Kun vielä säätiedotuskin lupasi tälle maailman kulmalle sade- ja ukkoskuuroja, lähdimme ajelemaan kohti Mulhousea heti aamiaisen nautittuamme.
Matkaa Colmarin majapaikastamme museolle kertyi noin 40 km, joka taittui mukavasti nelikaistaista moottoritietä pitkin noin puolessa tunnissa. Itse museon ja erityisesti sen parkkipaikan löytämiseen kului sitten toinen hetki, kun missasimme oikeat risteykset ja niissä olleet pienikokoiset opasteet. Parkkipaikka löytyi lopulta ja jonkin tekniikan oikun ansiosta saimme ajaa automme maksupaikalle ilman parkkilipun ostamista.
Kiertelimme ja katselimme loputtoman tuntuisia autorivejä muutman tunnin ajan.
Seba otti paikasta kaiken ilon irti ja kuvaili autoja digikamerallaan ja hihkui ihastustaan mielestään hienoja autovanhuksia löytäessään: "Ou mai Ganes!!!"
Museon läpi koluttuamme kävimme syömässä pastasalaatit, lohiannokset ja burgundinpadat museon kuppilan terassilla. Terassilta näkyi radalle, jossa maksua vastaan olisi päässyt ajamaan valitsemaansa autoa.
Me iäkkäämmät kulkijat olimme itseasiassa käyneet jo kertaalleen tässä museossa joskus 15 vuotta sitten. Kovin paljon muistikuvia ei tästä paikasta silti ollut jäänyt mieleen. Lähinnä museon sisäänkäynti ja pari erikoisinta autoa vaikuttivat jokseenkin tutulta.
Ajelimme takaisin Colmariin hieman läntisempää reittiä, joka sivusi paikoin Alsacen viinialuetta. Myös muutama matkalle osuneen kylän nimi vaikutti ikään kuin valkkaripullon kyljestä repäistyltä.
Takaisin kämpille päästyämme teimme pienen nestetankkauksen ja lähdimme vielä käväisemään Colmarin keskustassa. Nestetankkaus oli enemmän kuin tarpeeseen, koska ulkona lämpötila oli tosiaan +25°C ja aurinko porotti aikalailla koko ajan näennäisestä puolipilvestä huolimatta.
Keskustassa kävimme ajelemassa kierroksen turistijunalla sekä ostimme mukaamme turrekaupasta ärsyttävän puhetta (tai mitä tahansa ölinää) matkivan haikaran. Näiden vähemmän tai vielä vähemmän järkevien turistiaktiviteettien jälkeen kävelimme asunnollemme iltapalalle. Sen verran epäturistimaisesti olimme Mulhousesta palatessa onneksi käyttäytyneet, että olimme hankkineet iltapala-aineksia kämpille odottamaan.
Me iäkkäämmät kulkijat olimme itseasiassa käyneet jo kertaalleen tässä museossa joskus 15 vuotta sitten. Kovin paljon muistikuvia ei tästä paikasta silti ollut jäänyt mieleen. Lähinnä museon sisäänkäynti ja pari erikoisinta autoa vaikuttivat jokseenkin tutulta.
Ajelimme takaisin Colmariin hieman läntisempää reittiä, joka sivusi paikoin Alsacen viinialuetta. Myös muutama matkalle osuneen kylän nimi vaikutti ikään kuin valkkaripullon kyljestä repäistyltä.
Takaisin kämpille päästyämme teimme pienen nestetankkauksen ja lähdimme vielä käväisemään Colmarin keskustassa. Nestetankkaus oli enemmän kuin tarpeeseen, koska ulkona lämpötila oli tosiaan +25°C ja aurinko porotti aikalailla koko ajan näennäisestä puolipilvestä huolimatta.
Keskustassa kävimme ajelemassa kierroksen turistijunalla sekä ostimme mukaamme turrekaupasta ärsyttävän puhetta (tai mitä tahansa ölinää) matkivan haikaran. Näiden vähemmän tai vielä vähemmän järkevien turistiaktiviteettien jälkeen kävelimme asunnollemme iltapalalle. Sen verran epäturistimaisesti olimme Mulhousesta palatessa onneksi käyttäytyneet, että olimme hankkineet iltapala-aineksia kämpille odottamaan.
Tapasimme myös asuntomme omistajan, kun hän tuli hakemaan muutaman pullon viiniä kellaristaan, jossa myös asuntomme siis sijaitsee. Mukava mies, joka kertoili käyneensä kerran Helsingissä Alvar Aallon innoittamana (mies on arkkitehti ammatiltaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti