Aamupala oli varsin perinteinen, lähes suomalainen versio kaikista niistä tarjottavista, mitä ihminen voi kuvitella aamulla syövänsä. Suurin eroavaisuus perinteiseen suomalaiseen hotelliaaamiaiseen on se, että kahvit tilataan ja tuodaan pöytään erikseen sen sijaan, että jokainen heruttaisi ne itselleen jostain automaatista.
Meidän lisäksemme aamiaisella (ja hotellissakin) oli vain pari saksalaista perhettä. Tästäkin päätellen olimme onnistuneet valitsemaan itsellemme varsin optimaalisen vierailuajan tänne.
Hotelliltamme oli muutaman sadan metrin kävely Legolandin portille. Tosin lähestymiskulmamme oli vähän niin kuin ovelasti takakautta. Jopa niin ovelasti, ettei reitin kulkeminen onnistunut toisena päivänä autolla, vaikka ensimmäisenä päivänä olimme sinne autoteitäpitkin kävelleet.
Suureksi yllätykseksemme kotona tulostamamme pääsyliput kävivät ovella sellaisenaan molempina päivinä. Lippujen voimassaolo oli jotenkin hämärästi ilmaistu: "Voimassa kahten peräkkäisenä päivänä tietyn päivämäärän jälkeen", joka jätti pienen tulkinnan varan siihen milloin liput tomivat ja milloin eivät. Onneksi kaksi peräkkäistä päivää tosiaan ja näköjään saavat olla milloin vaan ko. päivän jälkeen. Pari viikkoa sitten piti vielä koronarajoituksista johtuen varaamaan erilliset ilmaiset "pääsyliput" niille päiville, jolloin puistossa vierailisi, mutta ne osoittautuivat turhiksi, sillä Legolandissa näistä lisärajoituksista olikin muutamaa päivää aiemmin luovuttu. (Varasimme tosiaan hotellimme Legolandin sivuilta, jolloin varaukseen kuuluu automaattisesti kahden päivän liput puistoon.)
Saksan Legolandin huvipuiston laitteisto on varsin perinteinen. Joka puolella puistoa töröttää lego-figuureja ja erilaisia rakennelmia samalla teemalla. Kokonaisuuden yleiskuva on varsin siisti vaikkapa Särkänniemeen verrattuna. Puistossa on huomattavan paljon metrin mittaisille huvittelijoille suunnattuja laiteita ja ainakin tähän aikaan vuodesta jonot niihin ovat varsin kohtuulliset. Suosituimpiin ja hurjimpiin isojen/aikuisten kieputuksiin saattaa sitten ollakin parinkymmenen minuutin jono. Jonkin verran kohteita on kokonaan suljettuna tai avoinna vain puoli päivää. Toki täytyy muistaa, että olemme paikalla todellakin kaikkien sesonkien ulkopuolella (toukokuisena maanantaina) ja väkeä on varsin kohtuullisesti. Heinäkuisena viikonloppuna meininki on todennäköisesti ihan toisenlainen.
Puiston ravintolatarjontaa kävimme testaamassa toisaalta ensimmäisenä päivänä lounasaikaan ja sitten toisena päivänä juuri ennen sulkemisaikaa, viiden jälkeen. Lounasta kävimme syömässä liukuhihnapizzeriassa ja aikaisen päivällisen nautimme puolestaan Lego-linnan ritariravintolassa. Varsin kelvollista ruokaa tarjosivat molemmat ravintolat, joskin liuukuhihnapizzerian tuotanto tuntui vähän tökkivän puolella teholla pyöriessään.
Laitteista tosiaan käytiin kokeilemassa suunnilleen kaikki alle 6-vuotiaille ja 110-senttisille sopivat, parhaat muutamaankin kertaan. Lisäksi aikaa kului erilaisten lego-kauppojen koluamiseen.
Paljon aikaa käytettiin myös upeiden Lego-miniatyyrimaailmojen tutkimiseen. Maailmoissa oli paljon toimintonappeja, jotka tuntuivat olevan erityisesti noin viisivuotiaiden mieleen. Napeilla pystyi mm. ruiskuttamaan paloveneestä vettä tai liikuttamaan ratikkaa. Hauskin oli kuitenkin navetta, jossa sai valita, laulaako possut, lampaat vai lehmät Piippolan vaaria.
Mukavaa riitti kaikilla. Sebaa lainaten:"Mää en kestä, kun täällä on niiiiiin ihanaa!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti