Lievien ennakkoarvioiden mukaisesti edellisen illan menemiset jäivät tekemättä ja nukahdimme kämpillemme paikallisten ihmisten parhaaseen päivällisaikaan. Tämän simahduksen seurauksena heräilimmekin sitten jo auringon nousun aikaan pirteinä kuin peipposet. Nautimme aamukahvit huoneessamme, söimme puoliksi ruokavarastostamme löytyneen 5 sentin (cm) patongin pätkän ja lähdimme vaeltelemaan kohti Sol-aukion metroasemaa.
Metroilu on maalaisen mielestä sen verran kiehtovaa puuhaa, että päätimme dokumentoida yhden metromatkan mukanamme olevalla action-kameralla. Virittelimme kameran Karin rinnalle ja ajoimme näytösluontoisesti kahden pysäkin välisen matkan tallentaen kaikki käänteet sekunnin välein. Ehkäpä saamme joskus hamassa tulevaisuudessa myös tämän metroilusta syntyneen timelapse-videon jakoon.
Ajelimme tosiaan parin pysäkin matkan lähelle Mercado San Anton -kauppahallia, jonka ystävällinen isäntämme oli meille piirtänyt katsomisen arvoiseksi kohteeksi kartalle. Noin korttelin päässä metroasemalta löysimmekin sitten kauppahallin, joka näytti olevan vielä puoli kymmenen aikaan kiinni. Koska aamianen oli (taas kerran) jäänyt lievästi ilmaistuna kevyeksi, päätimme pistäytyä kauppahallin avautumista odotellessamme tyypillisellä espanjalaisella aamiaisella. Marssimme sisään lähimpään kahvilaan ja tilasimme lautasellisen (3 kpl isoja) churroja (suom. munkkisoiroja) sekä kupilliset suklaakastiketta kummallekin. Mussuttelimme aamiaisemme kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kauppahallille katselemaan olisiko portit jo avattu.
No portithan olivat jo auki, mutta itse kauppahalli oli melkoinen pettymys. Myyjiä oli aikalailla yksi per tuoteryhmä; yksi lihakauppias, yksi kalakauppias, yksi vihanneskauppias jne. Myös kooltaan halli oli vain murto-osan siitä mihin olimme aiemmin matkoillaimme törmäilleet. Ehkäpä sitten tuotteiden laatu tai joku muu syy sai isäntämme pränttäämään tämän "nähtävyyden" kartallemme.
Pienestä kauppahallista lannistumatta jatkoimme kuitenkin matkaamme. Otimme suunnaksemme Madridin suurimman puiston ja madridilaisten yhteisen sunnuntaihuvituksen, Retiro-puiston. Matkan varrella pääsimme ikään kuin vahingossa ihailemaan myös paria Madridin nähtävyyttä, Puerta de Alcala -riemukaarta ja jotain ihme palatsia (Palacio de Cibeles Centrocentro!?!?).
Itse puistossa meno oli odotetusti maanantaisen rauhallinen. Paikalla oli perussetti kauppiaita (aurinkolasi-, laukku-, koru- ja dvd-kauppiaat), koirankusettajia, lapsiperheitä ja muutama himohölkkääjä.
Pariisin Versaillen ja Barcelonan kaupunginpuiston tapaan myös tässä puistossa olisi ollut mahdollista vuokrata vene ankkalammikon ympärisoutua varten. Vaikka tapanamme on ollut yleensä harrastaa ko. urheilulajia, jätimme soutelut tällä kertaa väliin ja keskityimme dokumentoimaan tapahtumaa rannalta käsin. Pysähdyimme hetkeksi erääseen puiston terassikahviloista nauttimaan virvokkeita ja kuuntelemaan katusaksofonistin esitystä, piipahdimme katselemassa lasiseinäiseen palatsiin rakennettua tilataideteosta ja valokuvasimme puiston eläin- ja kasvilajistoa.
Kellon lähestyessä lounasaikaa lähdimme palailemaan takaisin apartmentiamme kohti. Haimme matkan varrelta evääksi muutaman pizzapalan sekä pullollisen ehtaa Rioja-viiniä, jotka sitten nautimme arinkoisella kattoterassillamme.
Parin tunnin lepohetken jälkeen keräilimme jäleen itsemme ja lähdimme uudella innolla uudelle kierrokselle. Auringon jo laskiessa kiertelimme vielä hiukan kotikulmien läheisiä katuja ja aukioita. Ilahduttavin hetki kierroksella oli kun aamuisen kauppahallipettymyksen vastapainoksi satuimme vielä löytämään uuden ja ainakin meidän näkökulmasta paljon kiinnostavamman kauppahallin, Mercado de San Miguelin. Koko suuri halli oli varusteltu yhdeksi suureksi tapas- ja viinibaariksi; toki vain ja ainoastaan turistien tarpeita palvelemaan. Emme antaneet tämän pienen yksityiskohdan latistaa tunnelmaa, olimmehan sentään mekin paikalla nimenomaan turisteina.
Kauppahallin tunnelmasta intoutuneina päätimme hoitaa päivällisen edulliseen espanjalaiseen tapaan: Jokaisen viinilasillisen tai oluen kyljessä tarjoillaan yleensä nimittäin jotain pientä purtavaa; perunalastuja, oliiveja, hillosipuleita, makkaran pätkiä tai suolakurkkuja. Tämän tarjoilun koko ei riipu juoman määrästä tai laadusta. Nälkäinen kulkija voi siis tilailla 2 dl kokoisia ja noin 1,5 € hintaisia caña-oluita niina kauan, että on saanut mahansa täyteen kylkiäisiä.
Pari kuppilaa kierrettyämme ja ravinnontarpeemme tyydytettyämme kävimme vielä luomassa viimeisen silmäyksen Puerta del Sol -aukiolle ja sieltä poispäin viettäville kaduille. Huomenna jos tuuli on suotuisa ja junat kulkevat Välimerelle päin, siirrämme mekin vaatimattoman leirimme Valenciaan. Siellä on kuulemma jonkunlaiset pienimuotoiset kevätkarnevaalit meneillään. Ties vaikka pantaisiin elämä oikein kunnolla risaiseksi ja ostettais ilmapallo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti