Edellisen aamun tapaan heräsimme ulkoa kuuluvaan helvetilliseen paukkeeseen. Tällä kertaa jaksoimme jopa nousta ylös lähes samantien. Joimme aamukahvimme, söimme sämpylämme ja odottelimme rauhassa sateen laantumista ja tuulen tyyntymistä. Mascleta-päiväilotulitus oli ollut edellispäivänä sen verran hieno kokemus, että päätimme suunnata sinne myös tänään.
Valitsimme reittimme keskusaukiolle siten, että matkan varrelle osuisi falloja, joita emme olleet vielä nähneet. Edellispäivän tapaan olimme aukiolla jo hyvissä ajoin ennen paukutuksen alkua. Haimme seisomapaikkamme eri puolelta aukiota kuin viimeksi ja pääsimme tällä tavalla jopa hieman lähemmäksi ammunta-aluetta. Kaikkien muiden koko Las Fallas -juhlien tapahtumien tapaan myös mascletat paranevat päivä päivältä juhlan loppua kohden. Viimeisen päivän kunniaksi oli nyt luvassa erityisen näyttävä (ja äänekäs) show. Ja kyllähän se komea olikin. Keuhkot täynnä ruudin savua, tukka täynnä rakettien paperiroskaa ja korvat tinnittäen lähdimme palailemaan takaisin asunnollemme valmistautumaan illan päänäytökseen.
 |
| Tämän vuoden voittaja-falla (budjetti 170500 €) |
Salaattilounaan ja muutaman tunnin lepotauon jälkeen, keräilimme jälleen kerran itsemme mukavan kotosohvamme pohjalta ja lähdimme taivaltamaan kohti keskustaa. Illan ensimmäinen ohjelmanumero olisi jonkinlainen tulihenkinen paraati eräällä Valencian pääkaduista. Kellon lähestyessä iltaseitsemää, jolloin paraatin oli määrä alkaa, olimme kameroinemme valmiina hyvissä asemissa. Odottelimme hetken ja odottelimme toisen. Normaali liikenne jatkoi kulkuaan katua pitkin niin kuin mitään erityistä ei olisi tapahtumassa. Lopulta kun ihmiset alkoivat poistua asemistaan kadun varrelta, aloimme mekin huolestua tilanteen kehityksestä. Ilmeisesti (me kaikki) kadun varrella töröttävät turistit olimme sen verran säälittävän näköisiä, että paikalliset ottivat asiakseen meidän informoimisen. Useampikin ohikulkija kertoi meille paraatin olevan peruttu ja selitti tietysti peruuntumisen syynkin. Syytä emme koskaan selityksistä ymmärtäneet, mutta kaikesta päätellen liekin puhaltelu vastatuuleen olisi käräyttänyt paraatin tulennielijöiden kuontalot.
 |
| Tälle fallalle kävi myöhemmin huonosti, kun se kärähti vahingossa lastenfallan mukana. Katastrofi! |
Paraatin peruuntumisen takia saimme muutaman tunnin ylimääräistä aikaa tapettavaksemme. Lähdimme kiertelemäään kaupungin toiselle laidalle ennen näkemättömiä falloja katselemaan. Istahdimme hetken baarissa jalkoja lepuuttamassa ja nestetasapainoa hienosäätämässä.
Kello 22 alkoi sitten tapahtua. Eräälle fallalle saapuessamme huomasimme paikalla olevan palomiehiä letkuineen sekä ihmisiä virittelemässä tulilankaa pienemmän, lasten-fallan hahmojen ympärille. Pian joku kävi heittämässä installaation päälle paloöljyä, minkä jälken falla ammuttiin tuleen pienen paikallisen ilotulituksen saattelemana. Puu- ja styrox-hökötys paloi mustaa paksua savua syösten muutamassa minuutissa ihmisten hurratessa palopaikan vieressä.
Fallojen poltto aloitetaan aina pienistä lasten versioista, joten jatkoa olisi luvassa isommassa mittakaavassa. Siirryimme muutaman korttelin päähän, missä pääsimme seurailemaan täysikokoisen fallan polttoa alkuvalmisteluista lähtien. Palomiesten valmistautuessa työhönsä, viihdytti soittokunta paikalle kertynyttä yleisöä marssiskelemalla edestakaisin fallan lähikujia pitkin. Kuten pienemmän fallan tapauksessa, myös tämä iso versio räjäytettiin palamaan komean ilotulituksen saattelemana. Pian sytytyksen jälkeen kymmenmetriset liekit nielaisivat styrox-patsaat palomiesten kastellessa naapuritalon seiniä ja yläkerran mummon kärventyviä viherkasveja.
Koko illan ehdoton kohokohta on kaupunginaukion ison leijonapatsaan poltto. Siirryimme siis aukion laidalle ja pääsimme kohtalaisen hyvän näköyhteyden päähän patsaasta. Tutuin rituaalein ja tottakai komeimman ilotulituksen saattelemana, saatiin leijonakin lopulta palamaan. Suuresta koostaan huolimatta noin vartin päästä sytytyksestä koko komeudesta oli jäljellä pelkkä savuava raunio.
 |
| Hei hei jellona |
Kolmensadanneljänkymmenenviiden ( tai oikeastaan noin seitsemänsadan, jos pikku-fallat lasketaan erikseen) puu- ja styrox-installaation yhtäaikainen polttaminen tiheällä kaupunkialueella tuottaa jonkin verran savua. Joka puolella kaupunkia leijuin tasainen poltetun muovin käry. Siellä täällä aukioilla ja risteyksissä savusi vielä yksin jätettyjä fallan jäännöksiä palomiesten riennettyä jo valvomaan seuraavan kohteen polttoa.
Puolivälissä kotimatkaamme huomasimme vielä yhden pystyssä olevan fallan, jonka poltto-operaatiota jäimme vielä seurailemaan. Vaikka mekin olimme takaisin kämpillämme vasta kolmen aikaan yöllä, näyttivät bileet ulkona vielä jatkuvan. Olisihan sinne ollut vielä kiva jäädä hetkeksi hillumaan, mutta aamulla on varhainen herätys. Huomenna siirrytään nimittäin Barcelonaan.
 |
| Kotikatumme pikkuinen falla oli kadonnut poissaollessamme |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti