Päivä 17: Via Balticalle

Matkaa oli tehtävänä pitkä siivu, noin 800 km, joten heräsimme ylös seitsemän aikaan. Pakkasimme nopeasti tavaramme ja haimme evästä hotellin naapurikaupasta. Lähdimme samantien matkantekoon ja nautimme kylmät aamukahvimme tien päällä. Gdanskista pois pääseminen osoittautui huomattavasti helpommaksi tehtäväksi kuin Potsdamista lähteminen oli ollut edellisenä aamuna.

Suuntamme oli kohti Via Balticaa. Vaikka Gdansk on kohtalaisen luontevasti tämän tien varressa/päässä, ei tielle pääseminen ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Periaatteessa kaikki olisi ollut helppoa Varsovan kautta kiertäen. Koska matkaa olisi kuitenkin tullut lisää monta sataa kilometriä, lähdimme tietysti oikaisemaan kohti tietä. Oikopolkumme oli mutkainen ja siinä oli monta käännöstä. Koko ajan sai olla tarkkana minne ja miten tie kulkee. Yhdessä kaupungissa ajoimmekin harhaan ja saimme sitten palata puolen tunnin ajan takaisin reitillemme. Viiden tunnin pituinen oikopolkumme kulki Gdanskista Olsztynin, Elkin, Suwalkin kautta lähelle Liettuan rajaa, jossa vihdoin pääsimme suorapiirteisen valtatien päälle.

Tie 67, eli Via Baltica on keskimäärin sellainen keskisuomalaisen nelostien oloinen maantie. Tietöitä reitillämme oli parissa paikassa, muuten liikenne oli kohtalaisen sujuvaa ja suoraviivaista. Rekat ja henkilöautot tuntuvat ajavan sulassa sovussa n. 90 km/h nopeutta, eikä mitään älyttömiä ohituksia tunnuta täälläkään harrastettavan. Ihan samanlaista se liikenne on täälläkin kun Suomessa, ehkä jopa pari astetta maltillisempaa.

Alkumatkan matkanteko oli ollut sen verran hidasta, että meillä ei ollut juurikaan varaa ylimääräisiin taukoihin. Vaihdoimme pari kertaa kuskia, kävimme vessassa, tankkasimme ja haimme yhden geokätkön. Muuten vaan ajoimme ja ajoimme. Lämpötila ulkona oli Liettuan ja Latvian rajalle asti helteisen kuuma, noin +35°C. Rajamailla sateessa lämpöä oli sitten enää vähän päälle kaksikymmentä astetta. Olo alkoi olla jo hieman haikea; tuskinpa sitä yli kolmenkymmeneen asteeseen enää tänä kesänä päästään...eikä varmaan ensi kesänäkään, jos Suomessa vaan pysytään.

Ajoimme Kaunasin, Vilnan ja Riian ohi Saulkrastissa sijaitsevaan majapaikkaamme. Kello oli jo ilta-yhdeksän saadessamme hotellihuoneemme. Emme olleet ehtineet syödä kunnolla, joten meillä oli jo tässä vaiheessa melkoinen nälkäkin. Onneksemme hotellin ravintola oli auki kymmeneen asti ja ehdimme syödä pasta-annokset ennen kuin meidät savustettiin ulos ravintolasta.

Ruuan päälle emme jaksaneet enää kauaa heilua; nopeat suihkussakäynnit ja aikalailla suoraan vällyjen väliin nukkumaan. Edessä olisi sitten vielä tämän reissun viimeinen rutistus, ajo Tallinnaan, siitä lautalla yli ja sitten vielä Helsingistä kotiin. Vähiin käy tämäkin reissu ennen kuin loppuu.

Päivä 16: Kävelyllä Gdanskin keskustassa

Herättyämme haimme aamupalan hotellin naapurissa sijaitsevasta ruokakaupasta ja söimme sen pikaisesti hotellin parkkipaikalla. ...koska olihan meillä loma ja kiire.

Hotellimme ei ollut ihan Gdanskin keskustassa, joten ajattelimme mennä muutaman kilometrin matkan hotellilta keskustaan paikallisjunalla. Kävelimme siis asemalle ja yritimme bongailla lipunmyyntiä. Minkäänlaista kioskia tai automaattia ei näyttänyt olevan missään, joten oletimme lippuja myytävän sisällä junassa. Jäimme siis liputtomuudesta huolimatta odottamaan junaa tyhjälle laiturille. Pienen odottelun jälkeen juna tuli ja ajoi ohitsemme, koska olimme väärässä päässä laituria. Jouduimme näin juoksemaan sisään junaan, joka oli vielä kaiken lisäksi tupaten täynnä ihmisiä. Mahduimme juuri ja juuri sisään ovesta paikallisen nuorison naureskellessa vieressä toilailuillemme. Katselimme ympärillemme, eikä missään näyttänyt olevan mitään järkevää tapaa matkalippujen hankkimiseen. Emme tosin olisi päässeet liikkumaankaan täydessä junassa. Matkustimme siis pummilla.

Jäimme pois junasta Gdanskin vanhankaupungin kyljessä olevalla asemalla, joka sattui olemaan jo heti omaamme seuraava pysäkki, eikä lipuntarkastaja/konduktööri siten ehtinyt pidättämään meitä pummilla matkustajia. Koska emme paljoa puolankielestä ymmärrä, emme onnistuneet löytämään suorinta alikulkua asemalta vanhaankaupunkiin, vaan jouduimme kiertelemään jonkin matkaa kaupungin reunaa päästäksemme leveän pääkadun ylitse.

Kävelystä väsähtäneinä istahdimme hetkeksi terassille katselemaan kävelykadun vilskettä. Lähdimme sitten itsekin paikkoja katselemaan. Kadut olivat täynnä myyntikojuja ja kaupustelijoita. Mukaan mahtui myös muutama eri vakavuusasteisesti rampautunut kerjäläinen. Näistä lievimmin vammautunut oli ilmeisesti vain unohtanut pujottaa oikean kätensä ulos t-paidan hihasta.

Kävelimme katuja ja joen rantaa ja kävimme syömässä. Sitten kiertelimme hieman lisää ja kävimme uudelleen syömässä. Ostettavaa olisi ollut vaikka miten paljon. Erotuksena monen muun kaupungin toreihin, täällä lähes jokaisella kauppiaalla on omanlaistaan tavaraa. Tuotteet ovat hyvin pitkälle uniikkeja ja kiinalaista krääsää todella vähän. Kaikkein mielenkiintoisin valikoima löytyi kuitenkin paikallisten antiikkitorilta. Koska sekä kuljetuskapasiteettia että sloteja rajallisesti, jäivät ostokset varsin vähäisiksi.

 

 

 

Kun keskusta oli mielestämme tarpeeksi hyvin koluttu, lähdimme palailemaan hotellillemme. Koska seuraava juna olisi mennyt meidän suuntaamme ilmeisesti vasta noin tunnin päästä, otimme aseman edestä taksikyydin. Hotellille päästyämme maksoimme matkan (n. 5 €) ja käväisimme kaupassa. Istuskelimme hetken hotellihuoneessa ja menimme aikaisin nukkumaan, koska seuraavana päivänä oli aikainen herätys ja matkaanlähtö.

PS. Kotiin- ja töihinpaluusta johtuen päivitystahti on hiipunut olemattomaksi, mutta koitetaan saada loputkin pari tekstiä julkaistua vielä tämän vuoden puolella...