Päivä 13: Moottoritie on kuuma (ja se jopa toimii)

Edessä oli taas kerran ajopäivä, joten yritimme päästä kohtalaisen aikaisin liikkeelle. Suunnitelmiemme mukaisesti onnistuimme pääsemään ylös mukavilta ilmapatjoiltaimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Edellisyön sateesta huolimatta saimme purettua ja pakattua teltan mukaamme 100 % kuivana.

Aamiaisen syötyämme ja auton pakattuamme palautimme ovi-/suihkumaksukorttimme leirintäalueen vastaanottoon ja lähdimme ajelemaan kohti 600 km päässä sijaitsevaa seuraavaa määränpäätämme, Potsdamia. Nousimme ylös Mosel-joen laaksosta pientä mutkittelevaa tietä pitkin. Pian ylös laaksosta päästyämme alkoi tie vähitellen isontua (ja nopeutua), ja ennen pitkää huristelimmekin sitten jo nopeusrajoituksetonta moottoritietä pitkin kohti pääkaupunkiseutua.

Tuulispään lailla (130-170 km/h) ajoimme Mainzin, Frankfurtin, Jenan ja Leipzigin ohitse Potsdamiin. Toisin kuin edellisenä moottoritiepäivänä (Wackenista Tilburgiin), kohtasimme tällä kertaa vain pari pientä tietyötä ja ruuhkapaikkaa (Stau). Sää ulkona oli helteinen (n.+30C), mikä ei ilmastoidussa autossa tietenkään ollut mikään ongelma. Koska matkanteko sujui niin hyvin, pysähdyimme matkalla vain tankataksemme ja kuskia vaihtaaksemme.

Potsdamiin päästyämme kävimme hakemassa majapaikkamme avaimen talon omistajan taidegalleriasta. Asunnon avaimet ja viimehetken suunnistusohjeet saatuamme suunnistimme navigaattorin avustuksella yöpaikkaamme. Meille osoitetulla autopaikalla (talon pihalla) oli jo valmiiksi pari autoa. Laitomme omamme väliaikaisparkkiin näiden autojen perään tukkien niiden poispääsyn pihasta ja lähdimme kävelemään talon ympäri omalle ovellemme meille osoitettua reittiä pitkin. Puolessa välissä kulkureittiämme tiellämme, auringonpaisteessa makasi kolme enemmän tai vähemmän puolipukeissa olevaa naishenkilöä, joista yksi (ilmeisesti omistajan tytär) sitten opasti meidät omalle ovellemme.

Kämppämme tarkistettuamme ja yläosattomista naisista toinnuttuamme lähdimme käymään pikaisesti kaupassa. Tässä asunnolla käytössämme oli jopa jääkaappi, joten saimme ostettua pitkästä aikaa kaikenlaista kivaa syötävää kuten hedelmiä, marjoja ja jugurttia. Kaiken lisäksi kaupasta palattuamme saimme onnekkaasti automme kadunvarteen ihan kämppämme kohdalle ilman että blokkasimme yhdenkään yläosattoman auringonottajan autoa omamme taakse.

Muutaman korttelin päässä majapaikastamme löysimme mukavan intialaisen ravintolan, jossa sitten nautimme päivällisemme. Syömästä ehdittyämme alkoi ilta jo hämärtää. Palailimme  asunnollemme puiston läpi pientä kiertotietä pitkin. Tapamme mukaan keksimme matkan varrelta sen verran valokuvattavaa , että jouduimme  taittamaan loppumatkan lähes pimeässä. Koti löytyi - kaikki hyvin. Huomenna sitten katsotaan miltä kaupunki näyttää päivänvalossa.