Ensimmäinen teltta-aamumme valkeni vaihtelevan puolipilvisessä säässä. Välillä paistoi aurinko, välillä ropsahti niskaan pieni sadekuuro. Keittelimme kaikessa rauhassa kahvit ja nautimme aamiaista edellispäivän ostoksista. Sitten tiedustelimme hieman teltan lähiympäristöä päivänvalossa lähimpiä vessoja, vesipisteitä ym. hyödyllisiä palveluita bongaillen.
Aikamme siinä säädettyämme lähdimme tutustumaan varsinaiseen tapahtuma-alueeseen. Teltta-alueiden väliin jätetyt kävelytiet muuttuivat koko ajan mutaisemmiksi kun lähestyimme festivaalialueen porttia. Lopulta saimme kahlata reilusti nilkan yli ulottuvassa mutavellissä.
Ensitöiksemme menimme myyntitiskille festareiden t-paitoja ja huppareita jonottamaan. Noin puolen tunnin mudassa jonottamisen jälkeen oli vuoromme. Hupparit olivat jo ehtineet loppua, joten meidän oli ainakin toistaiseksi tyytyminen pelkkiin t-paitoihin.
Matkamuistot saatuamme lähdimme vaihtamaan paperiset pääsylippumme rannekkeisin. Erilaisia jonoja kulki kentällä sikinsokin joka suuntaan. Jotkut jonottivat selvästi rannekkeiden vaihtoon ja jotkut toiset jonnekin muualle. Mekin jonottelimme hetken yhdessä jonossa ja vaihdoimme sitten toiseen lupaavamman näköiseen. Hetken kuluttua huomasimme, että vaihto oli ollut järkevä teko, sillä aikaisempi jono oli jostain syystä kuroutunut puoli kenttää kiertäväksi ympyräksi, josta ihmiset poistuivat täyden kierroksen turhaa kierrettyään. Reilun tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme lopulta rannekkeidenvaihtopisteelle, jossa kaikki eri suunnista tulevat jonot yhtyivät toisiinsa - paitsi tietysti se yhtä ympyrää kiertävä.
Pitkien ja sekavien jonojen syykin löytyi kun pääsimme näköyhteyden päähän vaihtopisteestä. Rannekevaihto oli nimittäin niin huonosti merkitty ja järjestetty, että melkein puolet vaihtoluukuista kävi koko ajan tyhjäkäynnillä, eikä jonon tulosuunnasta nähnyt missä kohtaa kioskiriviä oli tyhjiä luukkuja.
Rannekkeet ja pääsylipun hintaan sisältyvät Wacken-puuhapussit saatuamme menimme pistäytymään sisällä tapahtuma-alueella. Nilkkaan asti ulottuvaa mutaa oli sielläkin joka paikka täynnä samaan tapaan kuin leirintäalueellakin. Ihmettelimme hetken menoa ja söimme ravitsevat festariannokset, jonka jälkeen lähdimme kahlaamaan takaisin telttojamme kohti myyntikojualueen läpi. Ostimme vielä matkan varrella sijaitsevasta kauppatiskistä olutta mukaamme.
Leiriin päästyämme istuskelimme pari tuntia aloillamme pitäen välillä teltassamme sadetta. Pari tuntia kykittyämme lähdimme katsomaan telttalavalla esiintyvää Grail Knightsia. Teltan lattia oli päällystetty jonkinlaisilla kumilaatoilla joiden päällä lainehti muutama sentti mutavettä. Olimme sen verran ajoissa paikalla, että ehdimme kuuntelemaan myös edellisen esiintyjän (John Diva tmv.) cover-superhitti-keikan melkein kokonaan. Grail Knightsin keikka oli ennakko-odotuksiakin naurettavampi Tuttiritari-tyyppinen show, jonka tietysti katselimme loppuun asti, koskapa olimme sen takia paikalle kahlanneetkin.
 |
| Ja kohta sataa taas...? |
 | |
| Grailknights |
Keikkojen aikana oli ulkona alkanut tuulla ja sataa vettä. Itseasiassa vettä tuli taivaan täydeltä ja aiemmin mutaiset kulkuväylät olivat nyt täynnä hitaasti eteenpäin virtaavaa paksua liejua. Tässä liejussa, myrskytuulessa ja rankkasateessa kahlasimme vessojen kautta takaisin teltallemme. Rapaa oli jaloissa sen verran paksut kerrokset, että meidän oli peseydyttävä huolellisesti ennen telttaan menoa.
Sade tuntui jatkuvan ja vain yltyvän, joten päätimme pysyä teltassa loppuillan. Pian menimmekin nukkumaan myrskytuulen paiskoessa ämpärikaupalla vettä telttamme päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti