Tässä vaiheessa lienee paikallaan paljastaa matkamme pääasiallinen motiivi, W:O:A 2015, pienessä Wackenin kylässä vuosittain järjestettävät metallifestarit. Jo muutaman vuoden ajan olemme suunnitelleet vielä joskus osallistuvamme kyseisille kinkereille.
Tapahtuma on varsin suosittu, niinpä mekin hankimme liput hyvissä ajoin, jo vuosi sitten elokuussa. Emmekä olleet asian kanssa yhtään liian aikaisin liikkeellä, nimittäin liput myytiin loppuun päivässä (oikeastaan muutamassa tunnissa). Itseasiassa mekin olimme hieman myöhässä ja saimme lippumme vasta lisämyynnistä.
Heräsimme hytissämme noin tuntia ennen laivan saapumista Tukholmaan. Keräilimme tavarat mukaamme, haimme take-away -kahvit ja sullouduimme takaisin autoomme keulaportin avaamista odottelemaan. Pienen odottelun jälkeen pääsimme ulos laivasta ja parin risteyksen jälkeen olimmekin sitten jo E4-tiellä, auton keula kohti etelää.
Noin kolmen tunnin ja noin 300 km sateisen ajomatkan jälkeen pidimme pienen tauon Jönsköpingin pohjoispuolella sijaitsevassa Brahehusissa, Pietari Brahen rakennuttaman kesäasunnon raunioilla. Kävimme ihastelemassa rauniot ja maisemat, joimme kahvit, nautimme sämpylät ja muffinssit sekä vaihdoimme kuskia, jonka jälkeen olimme taas valmiit tien päälle.
Seuraava pysähdyksemme oli bensamittarin osoittama pakollinen tankkaustauko. Emme saaneet takkia ihan täyteen, sillä jostain syystä ruotsalainen bensa-automaatti antoi tankata korttimaksulla vain 490kr edestä. No pääseehän sillä 30 litrallakin taas vähän eteenpäin.
Malmössä pysähdyimme hetken jaloittelemassa pitkin aallonmurtajaa ja Juutinrauman siltaa ihmettelemässä. Ehkäpä olisimme myös haukanneet jotain, mutta paikalla joskus ollut näköalakahvila oli mennyt konkurssiin jo aikoja sitten. Ilmeisesti valtateiltä syrjässä sijaitseva siltanäköala ei ole tarpeeksi suuri turistihoukutin.
Aikamme siltaa sivusta katseltuamme ajoimme sillan päässä sijaitsevalle tietullille, jossa suoritimme 52 € suuruisen ylitysmaksun, jonka turvin pääsimme sitten ajamaan vesisateessa Tanskan puolelle. Paahdoimme Kööpenhaminan ohi moottoritietä pitkin. Pian kaupungin ohitettuamme jouduimme matelemaan etanavauhtia parikymmentä kilometriä päällystystöiden vuoksi kavennettua moottoritietä pitkin.
Tietyöt loppuivat aikanaan ja matkustusnopeudeksi palautui taas varsin reipas 130 km/h. Varsin pian pääsimmekin ajamaan jo seuraavalle saarelle toisen maksullisen sillan yli. Ennen saksan kamaralle siirtymistä tankkasimme vielä automme (tällä kertaa kokotankillisen) ja ostimme mauttomat lörtsyt (tms) erään huoltoaseman tiskiltä.
Saksan puolelle rajaa siirtymisen huomasi parhaiten siitä, että moottoriteillä ei enää näkynyt missään nopeusrajoituksia osoittavia liikennemerkkejä. Vanhaa autoa säälien ja sateista keliä arastellen ajelimme reilun tunnin verran moottoritietä pitkin kunnes navigaattorimme alkoi ehdotella meille kääntymistä pienemmälle tielle.
Ajatuksenamme oli vielä pistäytyä Rendsburgissa kaupassa ennen kuin suuntaisimme keulan lopullisesti kohti Wackenia. Kaupan löytäminen pienestä saksalaiskaupungista rankkasateessa ja hämärtyvässä illassa osoittautui kohtalaisen haastavaksi tehtäväksi. Aikamme esikaupunkialuetta ristiin rastiin ajeltuamme onnistuimme lopulta bongaamaan jonkinlaisen ruokamarketin, mistä sitten teimme hankintoja ensimmäistä telttayötä ja -aamua varten.
Viimeiset kymmenet kilometrit määränpäähämme sujuivat vaihtelevan voimakkaassa vesisateessa ajellen. Loppumatkan suunnistamista helpottamaan tulivat jossain vaiheessa festivaalipaikalle osoittavat kyltit ja ennen pitkää huomasimmekin sitten jo olevamme jonossa sisään pääsyä odottelemassa. Varsin lyhyen jonotuksen jälkeen meidät ohjattiin sisään leiriytymisalueelle ja edelleen omalle, tiukasti määrätylle tontillemme.
Ahtaasta tontistamme huolimatta onnistuimme pystyttämään telttamme ripeästi ja onnekkaasti vielä sellaisessa välissä, ettei vettä satanut juuri ollenkaan. Kun teltta oli pystyssä, alkoi sade taas yltyä. Kun iltakin alkoi jo hämärtää, jäimme lepäilemään telttaamme aamua, valoa ja parempaa säätä odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti