Heräsimme leirintäalueella sumuiseen aamuun. Joimme trangia-kahvit leirinaapureiden edesottamuksia ja seuraillen ja ennenkaikkea heidän tavarapaljouttaan ihmetellen. Kunnon pöydät ja tuolit oli mukana jokaisella, kaasugrillit, jääkaapit, kahvinkeittimet ja polkupyörätkin suurimalla osalla leiriytyjistä.
Aamun usva alkoi sopivasti hälvetä siinä vaiheessa kun olimme saaneet aamupalamme nautittua. Keräilimme ylimääräiset rojut pihamaaltamme sisään telttaan ja lähdimme käymään autolla pienen kierroksen "kotikylämme" ympäristössä. Ajoimme ylös viereiselle Mont Royal -kukkulalle, jossa kävimme ihailemassa Mosel-laakson maisemia pienlentokentän viereisellä näköalapaikalla. Tämän jälkeen ajelimme alas kukkulalta viinitarhojen läpi laskeutuvaa, maisemareittiä pitkin.
Kävimme pikaisesti ruokakaupassa ja palasimme takaisin leirintäalueelle levähtämään hetkeksi ennen päivän toista koitosta. Lepotauon ja välipalan jälkeen lähdimme jokirantaa seuraillen kävelemään kohti Traben-Trarbachin kaksoiskaupungin keskustaa. Maisemat ovat varsin komeat myös täällä alhaalla ja matkanteko oli varsin hidasta kun jokainen pysähtyi vuorollaan kuvaamaan jotain omasta mielestään hienoa kohdetta.
Leirintäalueestamme parin kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan päästyämme pysähdyimme jokirannassa sijaitsevalle terassille oluelle/viinille/vedelle. Ilma oli sen verran lämmin (n . +30 C), että terassilla saatu nesteytys ja varjo olivat enemmän kuin tervetullutta elvytystä väsyneille kulkijoille.
Voimien palattua kävimme hieman kiertelemässä kaupungilla tähyten jo samalla päivällispaikkaa itsellemme. Hetken käveltyämme löysimme mukavan näköisen terassiravintolan, jossa sitten söimme pizzat ruokkien siinä sivussa paikallisen ampiaispopulaation. (BTW: Ampiaisten suosikkipizzatäyte näyttäisi ehdottomasti olevan tonnikala!)
Saatuamme itsemme ja ampiaiset ravittua suuntasimme kulkumme takaisin leirintäalueelle. Hengailimme vielä hetken teltallamme ja painuimme pehkuihimme kaskaiden laulua kuunnellen.
...ja kyllä vaan, Karikin kuulee kaskaiden sirityksen oikein hyvin vaikka silloin tällöin jotain turhanpäiväisiä akkojen hölötyksiä jää joskus kuulemattakin.
...ja kyllä vaan, Karikin kuulee kaskaiden sirityksen oikein hyvin vaikka silloin tällöin jotain turhanpäiväisiä akkojen hölötyksiä jää joskus kuulemattakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti