Päivä 13: Kotiinpaluu

Vaikka lentomme lähtöaika oli vasta puolen päivän aikaan laitoimme kellot soimaan ennen seitsemää. Nautimme nopean ja vaatimattoman aamupalan, pakkasimme loput tavaramme rinkkoihin ja lähdimme kävelemään Trasteveren rautatieasemaa kohden.

Parin kilometrin kävelymatka sujui mukavasti ja rinkkoja kantaessamme oli jo selvästi huomattavissa, että kunto oli parantunut tämän reissun aikana.

Rautatieasemalla saimme parin yrityksen jälkeen hommattua liput lentokentälle menevään paikallisjunaan. Juna oli täynnä työmatkalaisia, joten jouduimme seisoskelemaan rinkkoinemme suurimman osan matkaa.

Tapojemme mukaisesti olimme lentokentällä hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Jätimme rinkkamme kuljetettavaksi ja kävimme aamukahvilla saapuvien lentojen puolella sijaitsevassa kahvilassa.

Menimme tarkkaakin tarkemman turvatarkastuksen läpi lähtöalueelle, josta ostimme vielä käsimatkatavaroihin pari pullollista paikallisia erikoisuuksia.

Lento pääsi lähtemään suunnilleen ajallaan ja no, kotimatka oli taas kotimatka. Toki oli mukava katsella maisemia koneesta, mutta kyllähän se fiilis on aina hieman ankeampi kuin matkalla lähtiessä...

Päivä 12: Uusia ja tuttuja kulmia

Tämä päivä olisi tämänkertaisen lomamme viimeinen kokonainen päivä ja samalla viimeinen päivä Roomassa tällä erää.

Mitään pakollista ei ollut enää näkemättä, joten päätimme lähteä kaikessa rauhassa kiertelemään sellaiseen suuntaan, jossa emme ollet vielä juurikaan olleet. Lisäksi ajattelimme paluumatkalla käydä vielä keskustassa katselemassa samoja paikkoja, joista olimme aiemmin syystä tai toisesta vain juosseet kiirellä läpi.

Alkajaisiksi kävimme aamukahvilla ja croissantilla pienessä kahvilassa. Kahvit nautittuamme jatkoimme matkaa valitsemaamme suuntaan ja ostimme vihanneskioskista matkaevääksi rasiallisen mansikoita.

Kävelimme vähän matkaan joenvartta alavirtaan ja kiipesimme kukkulalle maisemia katselemaan. Kukkulan päältä löysimme pienen ja rauhallisen puiston, jossa kasvoi mandariinipuita. Paikalla oli vain kourallinen turisteja; meidän lisäksemme lähinnä yksi koululaisryhmä. Jos meillä olisi joskus aikaa ja emme juoksisi aina lomareissulla hullun lailla ympäriinsä, olisi tämä sellainen paikka johon voisi tulla vaikka koko päiväksi rentoutumaan.

Maltoimme istahtaa sen verran, että saimme eväsmansikat syötyä. Tämän jälkeen jatkoimme kukkulan laella vähän matkan päässä sijaitsevalle hienolle "nähtävyydelle". Kukkulan päällä olevassa muurissa on portti, jossa on avaimenreikä, josta tirkistämällä näkyy seetrikuja ja sen päässä kirkonkupoli. Paikalle saapuessamme oli avaimenreiälle muutaman kymmenen ihmisen pituinen jono odottelemassa omaa tirkistelyvuoroaan. Asetuimme jonon jatkoksi ja kävimme sitten vuorollamme kokemassa tämän hienoakin hienomman elämyksen.

Laskeuduimme alas kukkulalta ja kuljimme vanhan kaupunginmuurin vierustaa pitkin Caracallan kylpylälle asti. Matkalla kävimme ihmettelemässä Cestiuksen pyramidia ja etenkin sen vieressä sijaitsevaa hautausmaata ja siellä asustavia kissoja. 

Caracallan kylpylän rauniot näyttivät hienolta ja pystyssä olevat rakennukset olivat vähintäänkin samaa kokoluokkaa kuin Palatium-kukkulan palatsit. Koska jotain tekemistä pitää jättää Roomaan seuraavaksikin kerraksi, emme tällä kertaa menneet sisään tälle raunioalueelle.

Nälkäkin alkoi jo vähitellen painaa. Etsiskelimme ensin ruokapaikkaa kylpylän ja Circo Massimin metroaseman lähistöltä, mutta totesimme nopeasti olevamme väärällä laidalla kaupunkia sellaisen löytääksemme. Asiantilan korjataksemme päätimme siirtyä metrolla Trevin lähteen, ja edellispäivänä vierailemamme Cappuccini-kappelin lähellä sijaitsevalle metroasemalle. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme ihan Cappuccini-kappelin vierestä mukavan terassin, jossa nautimme lounaaksi pizzat.

Kylläisinä ja levänneinä lähdimme kävelemään takaisin majapaikkaamme kohden. Matkan varrella kävimme vielä ihmettelemässä Tervin lähdettä toistamiseen sekä sisällä Pantheonissa.

Viimeisen päivän kunniaksi ostimme matkan varrelta itsellemme vielä vähän matkamuistoja; kaulakorun, esiliinan, parmesan-kimpaleen ja kaksi pullollista grappaa. Otimme vielä muutaman valokuvan jo edellispäivänä vierailemastamme kissapuistosta.

Asunnollemme päästyämme, kiipesimme hetkeksi kattoterassille nauttimaan lämpimästä kesäillasta. Suomessa näin leutoja säitä saa odotella vielä hetken aikaa.

Alas huoneeseemme laskeuduttuamme pakkailimme rinkat niin valmiiksi kuin ne aamua varten saatiin pakattua. Lounas-pizzat olivat olleet sen verran tuhteja, että jäimme suosiolla majapaikkaamme loikoilemaan ja valmistautumaan seuraavan päivän henkisiin koitoksiin.

Päivä 11: Luita ja Borgian puisto

Heräilimme kahdeksan aikaan voimistuviin kaupungin ääniin. Nopean aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään sillan yli kohti kaupungin keskustaa.

Kävimme pikaisesti katsomassa kulkukissoille erityisesti varattua raunioaluetta. Kuljimme Pantheonin ohi, mutta päätimme vielä tällä kertaa jättää sisätilojen vierailun väliin. Tämän jälkeen meillä on vielä yksi kokonainen päivä aikaa Roomassa, joten voi olla mahdollista että saavumme tänne vielä uudelleen.

Jatkoimme matkaa Trevin lähteelle ja pällistelimme sitä muiden turistien kanssa aikamme. Suihkulähteeltä suuntasimme kapusiinimunkkien luukappelia (Museo e Cripta dei Frati Cappuccini) kohden. Sen verran monessa paikassa olemme jo aiemminkin käyneet luita ja pääkalloja katsomassa, että tätä kohdetta Roomassa ei oikein voi jättää väliin.

Kappelin luuhuoneet ovat todella vaikuttavia; kasapäin luita ja pääkalloja, luista tehtyjä ornamentteja seinillä, munkinkaapuisia luurankoja ja muumioita siellä täällä lojumassa.

Valitettavasti valokuvaus oli tässä museossa kokonaan kielletty. Muutaman hätäisen, laittoman kuvan onnistuimme sentään ottamaan kännykällä. Hyi me!

Luukasat tarkatettuamme suuntasimme kohti lähistöllä sijaitsevaa Borgian puistoa (Villa Borghese). Tarkoituksemme oli hankkia hieman piknik-eväitä matkan varrelta ja nauttia sitten lounasta luonnon helmassa istuskellen. Reittimme osui kuitenkin jonkinlaiselle hienostohotellialueelle, jossa ei tietystikään ollut minkäänlaisia kauppoja tai kioskeja. Matkan varrelle osuneella metroasemalla bongasimme jo Carrefourin mainokset, mutta emme löytäneet mitään kauppaa perusteellisesta etsimisestä huolimatta.

Kävelimme pitkin metroaseman käytäviä ja putkahdimme ulos jonkinlaisen puiston ja joutomaan välimuotoisella autiolla alueella. Hetken harhailtuamme suuntasimme kohti jazz-musiikkia, jonka lähteiltä (katusoittaja + ämyri) löysimme vilkkaamman puistokadun, jossa liikkui muitakin ihmisiä.

Elegantin piknikin ja samppanjan sijasta ostimme kioskikärrystä oluet ja sipsejä ja nautimme ne jo lähes vakiintuneeseen tapaamme puistonpenkillä istuskellen.

Eihän tämä ihan suunnittelemaamme piknikkiä vastannut... onneksi sentään ehjempi penkki löytyi kuitenkin

Etelä-Euroopassa tuntuu olevan jokaisessa suuremmassa kaupungissa puisto, jossa on lampi, jossa voi soudella soutuveneellä pientä korvausta vastaan. Meillä puolestamme on tapana käyttää tällaiset tilaisuudet aina hyväksi. Niinpä tälläkin kertaa soutelimme hetken muutaman aarin kokoista lampea edestakaisin sorsia ja vesikilpikonnia hätyytellen.

Haimme pari geokätköä ja suuntasimme puiston laidalla sijaitsevalle näköalapaikalle. Jätimme viereisen terassikahvilan kympin oluet ja yhdeksän euron teekupilliset juomatta ja keskityimme sen sijasta maisemien ihailuun ja valokuvaamiseen.

Laskeuduimme puiston alapuolella sijaitsevalle aukiolle, jossa pyörimme hetken aikaa. Lähdimme palailemaan kämppäämme kohti ja kävimme nauttimassa kevyttä välipalaa ja viinilasilliset matkan varrella.

Vietimme huoneistossamme pienen lepotauon ja suuntasimme iltapalalle samaan baariin, jossa olimme edellisenäkin iltana vierailleet: helppoa ja mutkatonta. Sellaistakin menoa sitä joskus kaipaa. Ja on täällä muuten maailman parhaat ranskalaiset ja kananugetitkin.