Aamun herääminen tapahtui omia aikojaan. Iltapalalta oli jäänyt meille sen verran syötävää, että saimme nauttia aamiaista kaikessa rauhassa vuoteessamme löhöillen.
Ohjelmaksi tälle päivälle olimme arponeet vähän kaikenlaista. Lopulta päätimme hoitaa pois päiväjärjestyksestä meille ehkäpä sen kaikkein oleellisimman Rooman nähtävyyden; antiikin aikaisen keskustan aukioineen, temppeleineen ja riemukaarineen.
Pakkasimme mukaan pikku repumme, jotta voisimme ostaa matkan varrelta evästä päivän koitoksia varten. Laskeuduimme kakkoskerroksen asunnostamme katutasolle ja lähdimme kävelemään kohti vanhaa keskustaa.
Heti majatalomme vieressä kulkeva rantakatu oli poikki. Kaupungissa oli juuri tänään käynnissä (legendaarinen?) Rooman maraton ja juoksureitti näytti kulkevan juuri sopivasti majapaikkamme ja Forum Romanumin välissä. Katujen reunat olivat täynnä hurraavaa yleisöä ja juoksijoita virtasi koko kadun leveydeltä loputtomana jonona. Jouduimme odottamaan pitkän tovin, että juoksijiden joukko harveni sen verran, että pääsimme juoksemaan kadun poikki maratoonarivirran mukana.
Seurasimme hetken maratooniväen edesottamuksia ja kävimme hankkimassa evääksi patongit Circus Maximuksen laidalla sijaitsevasta kioskista. Kävelimme antiikin ajan keskustan portille. Olimme olleet jo alunperinkin hieman myöhässä hyvästä aikataulusta. Portilla oli pitkä jono, joka ei näyttänyt etenevän juuri ollenkaan. Koska olimme suunniteleet iltapäivällä menevämme geokätköily-miittiin, meille olisi kaikkien vastoinkäymisten ja hidastelujen jälkeen jäänyt vain pari kolme tuntia aikaa alueeseen tutustumiseen. Katselimme jonon etenemistä hetken ja päätimme tulla jonain toisena päivänä hieman aikaisemmin jonottamaan.
Antiikkisten kiviröykkiöiden sijasta lähdimmekin sitten tällä kertaa tutustumaan läheiseen puistoon. Puisto oli varsin mukava ja rauhallinen paikka jossa oli lisäksemme lähinnä sunnuntaipäivää viettäviä lapsiperheitä, hölkkääjiä ja koirankusettajia.
Puolen päivän kieppeillä pysähdyimme nauttimaan lounasta puiston penkillä istuen. Lounastauon ohjelmasta vastasi viereisellä aukiolla konventtiaan pitänyt paikallinen hihhuliyhteisö.
Useista käännytysyrityksistä huolimatta emme muuttuneet lounastaukomme aikana herännäis-katolisiksi, joten lähdimme siirtymään kohti geo-miittiä. Alkumatkan menimme hikisiä maratoonareita täyteen ahdetulla metrolla. Loppumatkan kävelimme siksakkia katuja pitkin. Jouduimme Espanjalaisten portaiden kohdalla odottelemaan taas pitkään maratonreitin ylitystä.
 |
| Espanjalaiset portaat oli remontissa |
Ennen miittiä ehdimme nauttia reissun ehdottomasti kalleimmat oluet aukion laidalla olevalla terassilla. Kaikki muut miitissä olivat italialaisia, mutta onneksi suurin osa osasi hyvin englantia, joten pääsimme jyvälle lukuisista miittiin ympätyistä ohjelmanumeroista.
 |
| Viimeiset maratoonarit |
Miitin päätyttyä lähdimme kävelemään suorinta reittiä majapaikkaamme kohti. Ostimme matkan varrelta myös hieman välipalaa suurinta nälkäämme taltuttamaan. Perille päästyämme kiipesimme kattoterassillemme blogia kirjoittelemaan ja nauttimaan antipastoa.
Aurinko alkoi jo painua matalalle taivaanrantaan ja katolla alkoi tulla kylmä. Menimme hetkeksi takaisin huoneeseemme löhöilemään ja TV:tä katselemaan. Koska syömiset tosiaankin olivat jääneet napostelun tasolle, teimme vielä pikku iltakävelyn, jonka yhteydessä kävimme sitten nauttimassa hieman päivällistäkin läheisessä ravintolassa.
Melkoinen reissupäivä oli tämäkin, vaikka ei ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan mennytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti