Päivä 5: Pittin palatsi ja Boboli-puutarha

Tällä erää viimeinen päivä Firenzessä käynnistyi rauhallisissa merkeissä. Mitään ei ollut varattuna eikä mihinkään ollut kiire. Olimme tosin jo edellisenä päivänä suunnitelleet käyttävämme päivän vanhan sillan läheisyydessä sijaitsevaan Pittin palatsiin tutustuen. Uffizin jälkeen Pittin palatsi on Firenzessä se toiseksi kovin paikka renesanssimestareiden töiden ihmettelemiseen. Lisäksi palatsin yhteydessä on kohtalaisen kookas ja komea puutarha suihkulähteineen ja kaikkineen.

Suuremmin matkan varrella pysähtelemättä kävelimme kämpiltämme suorinta tietä vanhalle sillalle ja sieltä edelleen parin korttelin päässä sijaitsevalle palatsille. 

Ostimme liput sekä puutarhaan että palatsin sisätiloihin. Lämpöä oli luvassa päiväksi +25°C ja ajattelimme, että viileämpi aamupäivä saattaisi olla hieman iltapäivää miellyttävämpi ajankohta ulkoalueeseen tutustumiseen. Näin ollen suunnistimme aluksi puutarhaa katsastamaan.

Versaillesin ja Potsdamin puistojen tapaan maisemaa hallitsevat täälläkin geometriset muodot. Kujat ja käytävät ovat viivasuoria tai sitten tasaisen kaarevia ja pensasaidat jämptisti muotoonsa leikattuja. Ihan samaan täydellisyyteen ei täällä kuitenkaan edes ole pyritty kuin vaikkapa Versaillesissa. Hyvä niin, sillä liika on liikaa sitäkin lajia. Suihkulähteitä puistosta löytyy muutama kappale. Mitään varsinaista vesi-ilottelua ei niissä missään näyttänyt kuitenkaan olevan käynnissä. Lähinnä lähteen patsaista tuntui valuvan jotain pieniä liruja jostain vuotamaan jääneen putken päästä. Ehkäpä niihin lähteisiin pistetään sitten vasta kesäkaudella kunnon paineet päälle ...ehkä ei.

Puiden ja pöheikköjen lisäksi puistossa (ja pääsylippuun sisältyen) on pari pientä museota. Näistä erityisesti puiston korkeimmalla kohdalla sijaitseva posliinimuseo on käymisen arvoinen kohde jo pelkkien maisemienkin vuoksi. Palatsin kyljessä sijaitseva 1900-luvun naisten asustemuseo puolestaan on ehkä yksi tylsimmistä museoista ikinä.

Puiston kierrettyämme kävimme viettämässä pienen tauon ja syömässä lounasta palatsin läheisyydessä olevan kahvilan terassilla. Tauon virkistäminä palasimme takaisin palatsille käyttämään toiset pääsylippumme.

Aloitimme kierroksen Palatino-galleriasta, jossa sijaitsevat kaikkein vanhimmat ja arvokkaimmat maalaukset. Tunnetuimmista maalareista erityisesti Rubensin töitä tuntui tällä osastolla olevan lähes vaivaksi asti. Toisin kuin Uffizissa, täällä työt olivat seinillä aikalailla siinä järjestyksessä kuin ne joskus 1700-luvulla oli sinne ripusteltu. Muutenkin huoneet olivat jo itsessäänkin jollain tavalla mielenkiintoisemman oloisia kuin Uffizissa. Muutama huone kierroksen loppupäässä oli jopa varusteltu samaan malliin kuin ne olivat loistonsa aikaan olleet. Kieltämättä ihan komeasti on parempi väki täälläkin päin maailmaa joskus aikoinaan elänyt.

Klassikkojen jälkeen kävimme vielä tutustumassa ns. modernin taiteen osastoon. Ennakkoluuloista huolimatta taulut tälläkin osastolla olivat vanhoja, hyviä ja ne jopa esittivät jotain tunnistettavaa kohdetta. Itseasiassa osaston vanhimmat työt olivat 1700-luvun puolivälistä ja uusimmatkin 1900-luvun alusta. Erityisesti maisemamaalausten ja taistelukuvausten joukossa oli todella hienoja töitä, miksipä ei myös muotokuvissa.

Kuuden tunnin rupeaman jälkeen jalat ja jaksamien muutenkin alkoivat olla sen verran lopussa, että suunnistimme asunnollemme lepäilemään. Hetken harkitsimme vielä iltareissuun lähtöä, mutta tarkemmin asiaa mietittyämme päätimme jättää reissun väliin. Aamulla on kuitenkin aikainen herätys ja siirtyminen (elämässä ja Italiassa) eteenpäin.