Nukkumislämpötila Firenzen kattohuoneistossamme oli huomattavasti miellyttävämpi kuin hikisessä lentokenttähotellissa. Kun huomasimme vielä kaikeksi onneksi vääntää lämpöpattereiden hanat kiinni hyvissä ajoin ennen maate menoa, emme edes tarvinneet ilmastointia mukavan nukkumislämpötilan saavuttamiseksi.
Aamu valkeni poutaisena ja varsin aurinkoisena. Loikoilimme rauhassa sängyssämme TV:tä katsellen ja avoimesta ikkunasta kuuluvia katuelämän ääniä kuunnellen. Söimme vaatimattoman aamupalamme, puimme päällemme kevyet kesähepenet ja lähdimme kaupungille kiertelemään.
Aluksi kävimme seurailemassa lähes kämppämme naapurissa sijaitsevan Pyhän Ristin Basilikan ja sen edessä olevan suuren aukion meininkiä. Kovin paljon ei sielläkään turisteja tähän aikaan vuotta näyttänyt olevan. Paikalle oli jaksanut vääntäytyä vain muutama kiinalaisryhmä sekä pari vuosiluokallista italialaisia luokkaretkeläisiä. Voi vain kuvitella, kuinka kansoitettu tämäkin aukio on kesälomakuukausien aikaan. Itse kirkon etuseinä oli varsin upea. Vaikka kirkot ovat yleensä ottaen maksuttomia matkailukohteita, tähän kirkkoon näytti olevan pääsymaksu. Ehkäpä siellä on sisällä jotain erityisen vetovoimaisia taideaarteita. Ehkäpä me menemme siellä visiteeraamaan joskus paremmalla ajalla.
Jatkoimme hetken matkaamme Arno-joen pohjoisrantaa itäänpäin ja ylitimme lopulta joen. Lähdimme kiipeilemään ylös kukkulalle San Niccolon tornin kohdalla sijaitsevaa portaikkoa pitkin. Tällä kerralla kipuaminen osoittautui tulokselliseksi ja pian pääsimmekin ihailemaan kaupunkimaisemaa Michelangelon aukion näköalapaikalta. Valokuvasimme ja ihmettelimme aikamme ja kävimme nauttimassa lounaan näköalapaikan alapuolella sijaitsevalla terassilla.
Ruoka- ja juomahetken vahvistamina lähdimme sitten laskeutumaan takaisin joen rantaan. Katselimme vielä jonkin aikaa ympärillemme sopivia kuvakulmia etsien, jonka jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin kohti majapaikkaamme.
Haimme meille jo tutusta lähikioskista täydennyksiä jääkaappiimme ja kiipeilimme kämpille lepäilemään. Taidamme olla näin jo kolmantena reissupäivänä juuri sopivassa elämänrytmissä, kun siesta-ajatkin tuntuvat osuvan kohdilleen ihan luonnostaan.
 |
| Pyhän Ristin Basilika, jolta aamulla kierros aloitettiin, sattui myös kotimatkan varrelle |
Parin tunnin lepohetken jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille. Kävelimme hiljalleen kohti Duomoa laskevan auringon viime säteiden valaistessa maisemaa. Kiersimme katedraalin ympäri ja istahdimme rauhassa viinilasillisille vähän etäämmällä sijaitsevalle terassille.
Viinit nautittuamme ilta alkoi olla siinä vaiheessa, että ravintolat alkoivat tarjoilla päivällistä. Pienen kierroksen jälkeen löysimme mukavan trattorian, jossa kävimme nauttimassa salaatti- ja pasta-annokset. Koska seuraavan aamun herätys tulisi olemaan kohtalaisen varhainen, päätimme suunnata suoraan kämpille ja nukkumaan. Olisihan tätä paikallista iltaelämää tietysti mukava jonain päivänä hieman katsastaa...se päivä ei ole kuitenkaan tänään.
Viinit nautittuamme ilta alkoi olla siinä vaiheessa, että ravintolat alkoivat tarjoilla päivällistä. Pienen kierroksen jälkeen löysimme mukavan trattorian, jossa kävimme nauttimassa salaatti- ja pasta-annokset. Koska seuraavan aamun herätys tulisi olemaan kohtalaisen varhainen, päätimme suunnata suoraan kämpille ja nukkumaan. Olisihan tätä paikallista iltaelämää tietysti mukava jonain päivänä hieman katsastaa...se päivä ei ole kuitenkaan tänään.
 |
| Kotikuja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti