Edelllisen päivän rasituksista uupuneina nukuimme aamulla tavallista pidempään. Söimme aamiaisen ja lähdimme kankein jaloin kävelemään Tiberin vartta ylävirtaan päin.
Matkan edistyessä kintutkin alkoivat notkistua vähitellen ja ennen kuin huomasimmekaan saavuimme Vatikaanin pyöreän aukion laidalle.
Suurin osa aukion pinnasta oli aidattu tiiviisti ja katettu tumman harmailla tuoleilla. Seuraavana pävänä olisi Paavin audienssi, jonka kuulijakuntaa varten istuimet oli raahattu paikalle. Ilmeisesti ukon jorinat ovat niin pitkäpiimäisiä, ettei kukaan jaksa kuunnella niitä seisaallaan.
 |
| Aukiolla oli jo tuolit paikallaan huomista paavin audienssia varten |
Kiertellimme aukion laitoja pitkin kaiken maailman kaupittelijoita kimpustamme hätistellen. Nähtävästi myös täällä olisi mahdollista ohittaa (jokin?) jono ilmoittautumalla mukaan jonkin pakistanilaisen tai nigerialaisen oppaan ryhmään.
Jätimme jononohitustilaisuuden tälläkin kerralla käyttämättä, ja menimme sen sijaan turvatarkastukseen ja edelleen sisään Pietarin kirkkoon. Sisällä katedraalissa oli paljon turisteja kameroineen ja selfie-keppeineen, mutta myös jonkin verran polvillaan sivukappeleissa rukoilevia pyhiinvaeltajaryhmiä. Kaipa sitä jokaisen kunnon katolisen pitää tänne sitten päästä kerran elämässään ollakseen paratiisiin kelvollinen? Tai jotain?
Kiertelimme ihmisjoukon mukana katedraalin ympäri ja ihmettelimme prameita seinä- ja kattomaalauksia sekä toinen toistaan suureellisempia Paavien patsaita.
Pari edellistä päivää olimme viettäneet antiikin Rooman lähes tyystin hävitettyjä rippeitä katselemassa. Nyt olimme sitten ihmettelemässä hävityksen pääsyyllisten pesää. Kuinkahan monta antiikin temppeliä onkaan muutettu kirkoksi paavien määräyksestä. Kunkahan monta antiikinaikaista rakennusta, porttia, muuria ja adveduktia on purettu, jotta saataisiin rakennusmateriaalia katolisten pytinkeihin? ISISin hihhuleiden tekemä tuho Palmyrassa on kuin kärpäsen paska verrattuna siihen kuinka paljon antiikin kulttuuria on tuhottu kristittyjen toimesta.
Poistuimme kirkosta sekä koko valtiosta ja teimme pienen kävelyn Vatikaanin muuria seuraillen. Nautimme pastalounaan matkan varrelle osuneella terassilla ja lähdimme palailemaan kohti maallisen Rooman keskustaa.
 |
| Kiskot Vatikaaniin. Lieneekö maailman lyhin valtiollinen rautatie? |
 |
| Jonkin paavin lahja kansalle; juomavettä Vatikaanista |
Otimme muutaman valokuvan reitille sopivasti osuneesta Castel Sant'Angelo -linnoituksesta. Olisihan sielläkin kiva käydä sisällä, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla?
Palailimme kotiin joenvartta seuraillen ja lepäilimme hetken ennen päivällisreissulle lähtemistä. 99% Roomassa tarjolla olevasta ruuasta on joko pizzaa tai pastaa. Pienen etsiskelyn ja oven pielissä seisovien ruokalistojen tutkiskelun jälkeen onnistuimme löytämään ihan majapaikkamme vierestä mukavan näköisen Baccanale-baarin, jonka ruokalista näytti olevan hieman monipuolisempi. Ennakko-odotusten mukaisesti paikka oli mutkaton ja ruoka hyvää. Tänne voisi tulla toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti