Päivä 6: Orvieto

Oli aika jättää Firenze ja jatkaa matkaa puolessa välissä Roomaan mennessä sijaitsevaan Orvieton kaupunkiin. Junamme lähtöaika oli jo klo 9 jälkeen, joten jouduimme herätyttämään itsemme valveille jo puoli seitsemän aikaan. Pakkasimme tavaramme ja kävelimme reilun kilometrin matkan samalle rautatieasemalle, josta olimme kaupunkiin tulleetkin.

Koska olimme taas kerran hyvissä ajoin liikkeellä, jouduimme odottelemaan junan lähtöä hetken aikaa asemalla. Firenze oli tämän junan lähtöasema, joten pääsimme sisään junaan hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Matkatavaroillekin oli tässä junassa ruhtinaallisesti tilaa, toisin kuin oli ollut Roomasta Firenzeen käyttämässämme luotijunassa.

Matkanteko maitojunalla Orvietoon kesti yli kaksi tuntia. Puoleen matkaan asti käytävän vastakkaisella puolella olevilla penkeillä istui kaksi opiskelijavaihdossa olevaa jenkkiä, joiden katkeamaton ja äänekäs pälätys onnistui kiristämään hermot viittä vaille katkeamispisteeseen. Olisi kyllä joskus kiva nähdä kun joku jenkki olisi vaikkapa 5 minuuttia ihan hiljaa. Vielä tähän ikään mennessä ei sellaista maailman ihmettä ole onnistuttu kokemaan.

Sää oli jo Firenzestä lähdettäessä pilvinen ja selvästi viileämpi kuin aikaisempina päivinä. Matkan edistyessä siellä-täällä sateli välillä hieman vettäkin. Asian tola ei varsinaisesti ollut mikään yllätys, sillä myös sääennusteen mukaan tästä päivästä piti tulla sateinen.

Alunperin olimme ajatelleet jättävämme tavarat Orvieton rautatieasemalle säilytykseen. Tavarasäilytystä ei kuitenkaan löytynyt, joten päätimmekin sitten ajaa samantien rinkkoinemme funiculaarilla (ts. kenoratikalla) kukkulan päällä sijaitsevaan kaupunkiin. Rinkat selässämme heitimme pienen ringin kohdalle osuneessa kaupunginpuistossa sekä kävimme ottamassa valokuvia puiston näköalapaikalta.

Hetken siinä pyörittyämme lähdimme kävelemään kohti keskustaa rinkkoinemme. Puolessa matkaa pysähdyimme lounaalle erään kahvilan terassille. Ruokailusta selvittyämme kello alkoi olla jo sen verran, että saatoimme lähteä kohti majapaikkaamme. Otimme vastaan huoneemme ystävälliseltä vuokraemännältämme, joka siinä samalla selitti meille kaikki kaupungin nähtävyydet sujuvalla italian ja englannin sekoituksella.

Veimme omaisuutemme huoneeseen ja lähdimme samantien tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Aloitimme urakkamme tutustumalla majapaikkamme vieressä, mutta noin 100 m alempana sijaitsevaan etruskien hautapaikkaan. Kipusimme mutkittelevat portaat alas pienessä tihkusateessa. Ostimme pääsyliput ja kävimme ihmettelemässä 3000 vuotta vanhoja hautakammioita. Ketään muita turisteja ei tämä kohde tuntunut kiinnostavan, joten saimme tutkia paikkoja ihan omaan tahtiimme, ainoastaan yksi väsynyt vartija seuranamme.

Etruskihautuumaalle johtavista portaista päätellen paikka ei ehkä ollut suurimpien turistimassojen pääkohde

Aikamme hautakaupunkia ihmeteltyämme kipusimme portaat ylös takaisin kaupungin tasolle. Menimme seuraavaksi kaupungin katedraaliaukiolle, jonka reunalla sijaitsevasta kioskista ostimme liput Orvieton luolakierrokselle. Ennen kierroksen alkamista meille jäi sen verran luppoaikaa, että ehdimme sopivasti käväistä tutustumassa katedraalin sisätiloihin. Ihan komeita seinä- ja kattomaalauksia näytti tässäkin herran huoneessa olevan; ei täysin turha piipahdus siis tämäkään.

Luolakierroksella pääsimme tutustumaan kahteen luolaan. Yhteensä luolia Orvieton alla on arviolta 1200, joten kovin kattavasta otannasta ei tässä tapauksessa voida puhua. Kuulemma jokaisella talolla on oma luolansa, jossa on ainakin ennen tuotettu ruokatarvikkeita ja pidetty kaivoa. Ensimmäisessä vierailemistamme luolista oli aikoinaan puristettu oliiviöljyä aasivoimalla ja toisessa luolassa oli puolestaan kasvatettu puluja keittojen ja kastikkeiden höysteeksi. Nykyisin luolat ovat yhä talojen käytössä (näitä muutamaa yleisölle avoinna olevaa lukuunottamatta), mutta yleisimmin esim. viini- ja ruokakellareina.

Oliiviöljypuserrin

Orvieton kartta, johon on punaisella merkitty tiedossa olevst luolat

Kyyhkyskasvattamo

Tämä luola oli II Maailmansodan aikana modattu uuteen käyttöön ja toimi sotasairaalana. Osa luolista toimi myös pommisuojina. Onneksi historiallista kaupunkia ei kuitenkaan tuhottu pommituksin.

Luolakierroksen jälkeen menimme asunnollemme, jossa lepäilimme hetken ja kävimme lämpimässä kylvyssä. Kahdeksan aikaan, illan jo hämärtyessä, lähdimme etsimään itsellemme päivällispaikkaa. Kävimme tarkastelemassa ruokalistoja parin paikan ovenpielestä ja astuimme lopulta sisään selvästi paikallisten suosiossa olevaan ravintolaan, jota vuokraemäntämmekin oli suositellut. Nautimme "kevyet" pihvi- ja villisika-annokset talon viinin kera ja jälkiruuaksi grappaa ja limoncelloa. Ruumis ravittuna ja mieli levänneenä siirryimme asunnollemme yötä viettämään. Aamulla olisi taas kohtalaisen varhainen herätys, reipas aamukävely ja rapsakka junamatka Roomaan.

Mukava La Palomba -ravintolamme

Öinen laakso majapaikkamme vieressä olevasta puistosta kuvattuna