Päivä 2: Saavumme Firenzeen

Jouduimme vielä illalla ennen nukkumaan menoa selvittelemään huoneen säätämisestä aiheutunutta hämminkiä. Respasta soiteltiin meille pariinkin otteeseen ja kyseltiin meidän tietojamme. Ilmeisesti joku mestari oli onnistunut sekoittamaan koko varausjärjestelmän kanssamme.

Yö kului varsin hikisissä tunnelmissa. Huoneen ilmastointilaite oli joko rikki tai se oli vielä talven jäljiltä kytkemättä päälle. Koneen jumalattomasta huminasta huolimatta emme saaneet huoneen lämpötilaa tippumaan alle kolmenkymmenen asteen.

Heräsimme jo hyvissä ajoin ennen laitteisiimme asettamaamme aamuherätysaikaa. Hotellin aamiainen oli periaatteesa hyvä ja monipuolinen. Mutta vain periaatteessa, sillä aamiaiselle tullessamme noin puoli yhdeksän aikaan, oli kaikki leikkeleet, juustot ja pekonit jo päässeet pöydästä loppumaan. Söimme mitä satuimme tarjolta löytämään ja seurailimme samalla tummaan pukuun sonnustautuneen päällepäsmärin työskentelyä aamiaissalissa. Ilmeisesti tarjolla olevien sämpylöiden pyörittely ja ihmettely sekä muroautomaattien uudelleenjärjestely on paljon mukavampaa puuhaa kuin leikkeleiden hakeminen lähikaupasta.

Maksoimme huoneemme ja shuttle-kyytimme ja siirryimme odottelemaan paluukyytiä lentoasemalle. Auto saapui aikataulun mukaan ja pääsimme kolmosterminaalin yhteydessä sijaitsevalle rautatieasemalle noin tuntia ennen Firenzen junan lähtöaikaa. Koska meillä oli jo matkaliputkin valmiina, saimme keskittyä rauhassa rautatieaseman tunnelmasta nauttimiseen.

Fiumicinon lentokenttä

Junaterminaali

Junamatka sujui varsin joutuisasti, parhaimmillaan n. 250 km/h nopeudella kiitäen. Vaikka suuri osa Rooman ja Firenzen välisestä radasta tuntui kulkevan tunnelissa, ehdimme nauttia jonkin verran myös upeista italialaisista maalaismaisemista. Kyllä siellä minkä tahansa kukkulan päällä hyvin kelpaisi eläkepäiviäkin vietellä paremman paikan puutteessa.

Muutaman tunnin matkanteon jälkeen junamme saapui Firenzen asemalle. Arvoimme hetken oikeaa suuntaa majapaikkaamme kohden ja huomasimme pian saapuneemme ihan toiselle rautatieasemallekin, mitä alunperin oletimme. Onneksi majapaikka oli joka tapauksessa kävelymatkan päässä. Rinkat selässä keikkuen ja pikkureput etupuolella roikkuen kävelimme läpi pienten kujien ja turistien täyttämien aukioiden apartmentillemme kämpän vastaanottoa odottelemaan. Olimme arvioidusta saapumisajastamme 45 minuuttia etuajassa, joten jouduimme odottelemaan hetken vuokraajan saapumista paikalle. Hyödynsimme tämän luppoajan hankkimalla meille patongit ja kylmät oluet läheisestä ruokakioskista.

Asunnon vastaanottamista hankaloitti hieman se, että täällä kaduilla on käytössä kaksinkertainen numerointi; toiset numerot ovat asunnoille ja toiset kaupalliseen tarkoitukseen. Onneksi meidän tapauksessa "kolmosten" väli oli ainoastaan muutama kymmenen metriä, joten ensimmäisen erehdyksen jälkeen pääsimme heti yrittämään uudelleen toisen oven takana. Aluksi meidät vastaanotti joku, ilmeisesti naapuri tai vuokraajan kaveri, joka sitten hälyytti paikalle varsinaisen vuokraajan, joka hänkin saapui paikalle muutama minuutti myöhemmin.

Asuntomme sijaitsee neljännessä kerroksessa, joka siis tarkoittaa suomalaisittain viidettä kerrosta. Enimmäiset kerrokset täällä päin ovat nimittäin 0-kerroksia. Hissiä tässä talossa ei tietystikään ole, joten rinkkojen ja laukkujen raahaaminen ylös kävi hyvin pienestä urheilusuorituksesta. Onneksi vuokraisäntämme oli täälläkin sen verran avulias, että kuljetti toisen rinkoistamme ylös puolestamme.

Maksoimme majoituksemme ja nautimme kioskista hankkimamme eväät lounaan virkaa ajamaan. Tämän jälkeen lepäilimme aloillamme vielä noin tunnin verran, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön pelkät kameravermeet mukanamme.

Mukava huoneisto löytyi kipuamisen päätteeksi

Kävelimme aluksi kaupungin kuuluisaa Ponte Vecchion siltaa ihmettelemään, jonka jälkeen suunnistimme ylös kukkulalle Forte di Belvedere -linnoitukselle katselemaan maisemia ja ottamaan pari valokuvaa. Ylös kivuttuamme huomasimme, ettei linnoitus ollut enää tähän aikaan päivää (n. klo 18) auki vierailijoille ...olikopa se maanantaina edes ollut auki ollenkaan?  Maisemakuvat jäivät ottamatta ja palailimme takaisin kantakaupungin tasolle.

Kotikujalla on rauhallista

Ponte Vecchio

Arno-joen maisemia

Kapeita kujia ylös linnoitukselle

Linnoituksen muuria

Kiertelimme kujia pitkin kohti Duomoa, kaupungin komeaa katedraalia. Valokuvasimme ja ihailimme pytinkiä aikamme, jonka jälkeen kävimme tekemässä iltaa varten pieniä ostoksia paikallisesta jumalattoman kalliista ruokakaupasta. Lähdimme valumaan takaisin kämpillemme ja haimme vielä matkan varrelta pizza-viipaleet iltapalaksi.

Duomon torni

Olisihan täällä tietysti näitä kivoja ristoranteja ja osterioita vaikka miten paljon, mutta jotenkin sitä tällaisenakin päivänä menee mieluummin kämpille lepäilemään kuin lähtee illaksi istumaan johonkin toisten pokkuroitavaksi. Ehkä sitten huomenna sitäkin laatua...tai ylihuomenna...tai...