Päivä 4: Uffizin galleria

Uffizi on kuuluisa taidemuseo Firenzessä. Oikeastaan se on niin kuuluisa ja suosittu, että sinne sisään päästäkseen joutuu yleensä jonottamaan tuntikausia. Etukäteen ostetuilla pääsylipuilla jonotusajan saa onneksi tiputettua murto-osaan ex tempore -kävijän jonotusajasta. Niinpä fiksuina matkailijoina olimme mekin hankkineet pääsyliput museoon jo kotoa käsin, netistä ostamalla.

Lippuja ostaessamme olimme saaneet valita sisäänpääsyaikamme varttitunnin tarkkuudella. Ajattelimme, että museossa olisi vähemmän väkeä aamupäivällä kuin iltapäivällä, ja siksi olimme valinneet sisäänpääsyajaksemme jo aamuyhdeksän. Heräsimme herätyskellon soittoon pari tuntia ennen h-hetkeä, söimme vaatimattoman aamupalamme ja lähdimme kävelemään kohti Uffizia.

Koska aikaa oli ruhtinaallisesti, ehdimme ennen sisäänpääsyämme ottaa muutaman myötävaloisen valokuvan vanhasta sillasta.

Aikamme koittaessa kävimme lipputoimistossa vaihtamassa tilausvahvistuksemme pääsylippuihin ja suuntasimme kohti museon sisäänkäyntiä. Ennen sisään pääsemistä kävijät joutuvat kulkemaan metallinpaljastimen läpi samalla kuin heidän laukkunsa läpivalaistaan aseiden tai pommien löytymisen toivossa. Varmaan tällainenkin järjestely on ihan paikallaan, kun noita kaiken maailman hihhulieita tuntuu vieläkin riittävän tässä maailmassa.

Museossa sisällä oli yllättävänkin väljää. Muutamia isojen ryhmien aiheuttamia sumia lukuunottamatta saimme ihmetellä rauhassa toinen toistaan komeampia, mittaamattoman arvokkaita maalauksia ja patsaita. Uffizista löytyy muun muassa Leonardo da Vincin, Botticellin ja Michelangelon töitä. Lisäksi yllättävän moni "vähempiarvoistenkin" taitelijoiden teoksista tuntui olevan jo ennestään tuttu jostain aiemmasta asiayhteydestä (historiankirjasta tms.). Puolessa välissä kierrosta pysähdyimme kahvitauolle oletettavasti Firenzen kalleimpaan kahvilaan. Kierroksen lopussa olevat krääsäkaupat onnistuimme sentään ohittamaan ilman mitään hankintoja.

Vaikka ulkomaisen taiteen ja 1600-luvun lopun osastot olivat jostain syystä suljettuna, oli paikka ehdottomasti käymisen arvoinen. Alunperin odotimme paljon pidempää kävelykierrosta, kuin tämä museo sitten olikaan. Ehkä näin on parempi; töiden laatu korvaa tässä museossa määrää oikein hyvin.

Museokierroksen jälkeen kävelimme läheiselle Duomon aukiolle ja vierailimme tällä kertaa jopa sisällä katedraalissa. Torniin kiipeämisen ja kryptakierroksen jätimme kuitenkin suosiolla väliin.

Lounasaika alkoi uhkaavasti lähetä. Kävelimme keskustan kauppahallille, jossa kiertelimme hetken sopivaa ruokapaikkaa etsien. Lopulta päätimme siirtyä hallin ylisille rakennettuun ravintolaan nauttimaan aidossa kiviuunissa (sellaisessa, jossa poltetaan paistamisen aikana tulta sisällä) paistetut pizzat: On se vaan ihmeellistä, kuinka hyvä pizzasta voi tulla pelkällä tomaattikastike- ja mozzarellatäytteellä... puhumattakaan että siihen heitetään vielä päälle kolme ajovisfilettä ja viisi kaprista.

Lähdimme palailemaan kauppahallilta kämpillemme päin torimyyjien reunustamaa kujaa pitkin. Tällä torilla tarjolla näytti olevan erityisesti kaikenlaista vaatetta ja nahkatavaraa. Pitkän neuvottelun, pyörittelyn ja tinkimisen jälkeen tarttui meillekin mukaan yksi puhvelinnahkainen olkalaukku, puheenparresta päätellen bangladeshilaisen kauppiaan kojusta: "The price is not a problem, my friend. I always want the customers best."

Ennen asunnollemme pääsyä pysähdyimme vielä oluilla pienessä reggae-pubissa sekä kävimme kaupassa hakemassa hieman syötävää iltaa odottamaan. Eihän sitä kukaan kahta kertaa samana päivänä pysty ravintolassa syömään.

Vietimme korrektisti muutaman tunnin mittaisen siestan kämpillämme. Auringon jo alkaessa laskea pakkasimme taas kerran kamerat mukaamme ja lähdimme joen rantaan valokuvausreissulle. Mitään hulppeaa auringonlaskua ei tälle päivälle valitettavasti ollut tarjolla, mutta onneksi vilkas mielikuvitus keksii aina tällaisissa paikoissa joka tapauksessa kaikenlaista kuvattavaa ja säädettävää.

Illan hämäryys oli jo muuttunut säkkipimeäksi yöksi kun lähdimme palailemaan asunnolle nukkumaan. Ravintoloissa näytti olevan vielä päällä paras päivällisaika vaikka kello oli jo melkein kymmenen kun saavuimme kämpillemme. Niinpä mekin nautimme vielä kevyen salaatti-illallisen ennen yöpuulle asettautumista.