Päivä 14: Kuuroja Pariisissa

Kai se on sitten kantapaikka, jos menee kahtena peräkkäisenä aamuna aamiaiselle samaan paikkaan? Tarjoilija ainakin jo tunnisti meidät ja muisti, että toinen juo kahvinsa mustana ja toinen maidon kanssa. Kahvimme ja muut murkinat nautittuamme jatkoimme samaa katua pitkin matkaamme kohti Pariisin katakombien sisäänkäyntiä.

Jo kaukaa näimme, että paikalla oli muitakin ihmisiä. Lippuluukulle johti noin satametrinen pari-kolmijono. Jono näytti seisovan paikallaan, eikä sen perään lyöttäytyminen vaikuttanut kovin houkuttelevalta ajatukselta, varsinkaan, kun tiesimme, että katakombeihin päästetään sisälle vain 200 ihmistä yhtäaikaisesti. Nopean palaverin jälkeen hylkäsimme suunnitelman tällä erää. Huomenna voisi yrittää saapua jonottamaan ennen lippuluukun avaamista. Jos silloin vaikka pääsisi sisään alle tunnin odotuksella.

Katakombeihin oli piiiiiitkä jono

Käänsimme siis nenämme toiseen suuntaan ja lähdimme kävellen kohti Latinalaiskortteleita, Seineä ja Cité'ä. Ihailimme ja valokuvailimme matkan varrelle osunutta Luxemburgin puistoa ja pidimme hetken sadetta puiston lehmuksen (tai mikälie poppeli olikaan?) alla. Rakeiden ropinan lakatessa pääsimme jatkamaan matkaa.

Ranskan sunnuntaiset vaalit ovat näkyneet matkamme ajan katukuvassa ja televisiossa. Marine Le Pen ei ole kovassa huudossa Pariisissa, lähes kaikkiin mainoksiin on piirretty Hitler-viikset tai ne on muuten vain revitty.

Suihkukilpikonnat

Rauhallinen aamu puistossa

Luxembourgin puistossa viimeiset auringonsäteet ennen raekuuroa

 

Sateinen sää ei houkuttanut ihmisiä lättyostoksille

 

Uusia sadepilviä lähestymässä

 

Söimme maittavan lättylounaan latinalaskorttelissa ja jatkoimme matkaamme Pont Neufin yli kohti Louvrea.

Lattarikortteleissa on ainainen ihmisvilinä

Maisemaa Seinen varrella

Seinen rannat ovat täynnä kirjojen ym. paperitavaran myyjiä

Maisemaa Pont Neufilta

Louvren porteilla pääsimme jo toisen kerran Pariisissa olon aikana tutustumaan lähituntumalta erään taskuvarasjengin toimintaan. Edellisen kerran olimme törmänneet samaan porukkaan Montmartrella. Paikalle on kuljetettu jostain Romanian tai Bulgrian perukoilta lauma 13-18 vuotiaita tyttöjä. Tyttöjen tehtävänä on esittää kuuroja, jotka keräävät jostain älyttömästä syystä nimiä johonkin tökerön näköiseen kuurojen koulun kannatuslistaan. Iloisesti ja itsevarmasti tytöt iskevät ohikulkijoiden kylkeen kiinni, eikä useampikaan painokas "Non merci"/"No thank you" -vastaus riitä irroittamaan iholla kulkevaa tyttöä, tyttöparia tai -kolmikkoa irti lähikontaktista. 

No mehän toki kiinnostumme ko. toiminnasta ja jäimme hetkeksi seuraamaan tätä ilmiselvää turistinputsausyritystä. Tyttöjä iskee turistin kimppuun aina vähintään kaksi. Toinen kiinnittää "asiakkaan" huomion listaan edestäpäin, samalla kun toinen käy tarkistamassa selkärepun tai käsilaukun sulkumekanismin takaapäin. Aluksi iholle käyvä tyttö viittelöi "asiakkaalle" kuuroa esittäen, ja jos/kun viesti ei mene perille alkaa suu kuin ihmeen kautta tuottaa puhetta: please, help, mister, english?...

Harjoiteltu kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen. Pienen tarkkailuhetkemme aikana yksikään turisti ei (valitettavasti) kirjoita nimeään listaan, emmekä pääse näkemään mitä sitten tapahtuisi - todennäköisesti reppua alettaisiin kaivaa juuri silloin kun "asiakas" keskittyy nimensä raapustamiseen. Muutama turisti tutkii pitkään ja hartaasti kömpelön näköistä nimilistaa ja ojentaa sen lopulta takaisin. Ilmeisen huonosta menestyksestä masentuneena tytöt käyvät välillä kirjoittamassa tekaistuja nimiä toistensa listoihin. Samalla tottakai yritetään luoda illuusiota siitä, että joku osallistuu tähän outoon "hyväntekeväisyyteen".

Kaksi turistia saatu pysäytettyä. Nimet jäi tälläkin kertaa kirjoittamatta ja laukut putsaamatta. Nyt on ilmeisesti vasta harjoitteluvaihe kesän turistisesonkia odotellessa.

Otimme toiminnasta itsellemme muistoksi muutaman kuvan ja jatkoimme matkaa Louvren läpi Tuillierin puistoon. Istahdimme hetken lammen rannalla turistien ja sorsapoikueen elämää seuraamassa. Auringon mentyä taas pilven taakse jatkoimme hetken matkaa Champs Elysées'tä pitkin kunnes uusi sadekuuro sai meidät järkiimme ja painelimme lähimmälle metroasemalle. Toisin kuin edellisenä päivänä, yritimme nyt taas olla aikataulussa myös päivällisajan suhteen. Illaksi oli vielä suunnitelmia ja nyt olis hyvä hetki lepotauolle. Tuon hemmetin Champs Elysées'n ehtii nähdä myöhemminkin ...ja onhan se jo nähtykin. Ei mitään kiinnostavaa (ts. tarpeeksi halpaa) meille.

Louvre

Patsas rakennuksen katolla

Japanilaisen hääparin kuvaussessio Louvren pihalla. Ympärille kertyi hetkessä suuri joukko katsojia ja kuvaus sujui espanjalaisten nuorten kannustushuutojen raikuessa. Lopulta nuorisojoukon odotus palkittiin ja he pääsivät yhteiskuvaan hääparin kanssa. Varsin erikoinen hääkuva!

Jatkuva turistivirta kohti Champs Elysées'ta

Tältä mahtaa tuntua seistä vuosikaudet katselemassa turistien edesottamuksia

Sorsapesueella oli suihkulähteen kokoinen elinalue

 

Pariisin metroasemilla oli Suomi-mainoskampanja menossa. Ihan seesteisiä ja kauniita kuvia kaikkien räikeiden mainosten välissä, mutta jotenkin mainoksista ei välttämättä tullut kuitenkaan ihan heti Suomi mieleen.

Vietimme hotellilla pastiksen mittaisen lepotauon. Auringonlaskuun oli aikaa tunti. Korttelin päässä hotellistamme kohosi Montparnassen torni, johon olimme ajatelleet kiipeävämme jossain vaiheessa. Sopiva vaihe kiipeämiselle oli juuri silloin, kun aurinko alkoi laskea. Pienen jonotuksen jälkeen löysimme itsemme parin sadan metrin korkeudesta. Kuvasimme aikamme Pariisia lintuperpektiivistä ja ihmettelimme muiden turistien edesottamuksia, kunnes kylmänkalsea sää sai jopa meidät pohjoisen ihmiset palaamaan takaisin maan pinnalle.

Tour Montparnasse

Montparnassen hautausmaa

 

Paris by night

Torniseikkailustamme huolimatta olimme loistavasti ranskalaisessa ruoka-aikataulussa, jota tapausta juhlistimme syömällä pizzat hotellin läheisessä pizzeriassa.