Päivä 15: Katakombit ja sotamuseo

Olimme virittäneet herätyskellon soimaan kahdeksalta, jotta ehtisimme hyvissä ajoin jonottamaan kymmeneltä avautuvaan katakombien lipunmyyntiin. Olimme paikalla puoli tuntia ennen avautumista ja saimme 50 m pitkän jonon päästä hyvän paikan. Hieman ennen kymmentä jono alkoi nytkähdellä hitaasti eteenpäin. Noin tunnin seisoskelun jälkeen koitti meidän vuoromme ja olimme vierailijat numero 93 & 94. Takanamme seisovan jonon pituudesta päätellen osa ihmisistä joutui odottamaan vuoroaan hyvinkin kauan.

Heti lippuluukun jälkeen alkavat kapeat, tiukasti kiertyvät kierreportaat johtavat reitin muutaman kymmenen metriä maanpinnan alapuolelle. Reitin alkupään opastaulut selvittävät geologisten kerrosten ja ajanjaksojen saloja. Alkupään reitti on muutenkin melkoisen tasapaksu ja yllätyksetön. Ohitimme 1800-luvulla luoliin naputeltuja pienoisveistoksia ja kivenhakkaajien käyttämiä pesu- tai juoma-altaita. Noin puolen välin tietämillä alkoi lopulta tapahtua. Loputtoman pitkät reisiluu- ja pääkallorivit alkoivat koristaa tunnelin reunoja. Luut oli tuotu paikalle joskus 1700-1800 -luvuilla kirkkojen ja hautausmaiden omista varastoista. Parimetrisiä pinoja jatkui puolisen kilometrin verran; luita, luita ja luita. No nyt selvisi sitten sekin minne köyhät haudataan.

1700-luvun lopulla kaiverrettua taidetta

Jalkakylpypaikka

Ihmeen rauhassa luut ovat saaneet heikosta vartioinnista huolimatta olla, tämä oli suunnilleen reitin ainoa töhry.

Luukasoja riitti satoja metrejä

Kasoihin oli merkitty mistä ja milloin luut oli paikalle siirretty

Joku alttarintapainen?

Käytävän katto oli paikoin sortunut ja muurattu uusia sortumia estämään

Lopulta, noin kahden kilometrin pituisen tunneliseikkailun jälkeen putkahdimme ulos katakombeista muutaman korttelin päässä lahtöpaikastamme. Vierailimme pienessä pääkallohenkisessä turistikrääsäkaupassa ja palailimme takaisin hotellimme kulmille. Kävimme syömässä lounaaksi lämpimät patongit ja kahvit Gaiten kauppakeskuksessa, minkä jälkeen täydensimme hieman kotiinviemisvarastojamme läheisessä Monoprix'ssä.

Veimme hölskyvät ostoksemme hotellihuoneeseemme ja otimme metron kohti ydinkeskustaa. Hyppäsimme metrosta Les Invalides'n läheisellä asemalla ja kiersimme takakautta tämän vanhan invalidisairalan pääsisäänkäynnille. Ostimme sotamuseoon ja kaikkeen muuhunkin Les Invalides'lla oikeuttavat pääsyliput. Aloitimme urakkamme kuninkaalliselta haarniskaosastolta, jatkaen kivikauden, pronssikauden ja rautakauden kautta keskiajalle.

Panssarivaunu pihalla

Tykinkuljetuskärry?

Kypärämuotia n. tuhannen vuoden takaa

Jos ette ole koskaan nähneet miekkaa, haarniskaa tai kypärää, niin täällä näette. Paikoin osastot näyttivät siltä, että kalustoa oli kertynyt liiankin kanssa. Rintapanssareita ja kypäriä oli pinottu välillä sisäkkäinkin kun hyllytila oli alkanut jossakin vaiheessa loppua kesken. Jatkoimme matkaamme edelleen 1500-1600 -luvuilta, Ranskan vallankumoukseen ja Napolenonin aikaisiin vermeisiin. Loppumattoman tuntuisten osastojen jälkeen päädyimme 1900-luvulle, tutustuen lähinnä saksalaisten ja ranskalaisten keskinäisiin välienselvittelyihin aluksi jossain pienemmissä kahakoissa ja lopulta kahdessa maailmansodassa. Varsinaisten ajanjaksojen jälkeen seurasivat vielä vuorossaan Napoleonille omistettu rakennuksen siipi, osastollinen linnoitusten pienoismalleja, Charles De Gaulle -osasto ja invalidikirkko, jonka kryptassa lepäilee mm. em. Herra Napoleon.

Haarniskakokoelmaa, eturivissä lasten malleja

Metsästysaseen koristeluja

Metsästyspuukkoja

Ensimmäisen maailmansodan "lottamuotia", huomatkaa olalla roikkuva konjakkitönikkä

Kai nämä kauhumuseon julisteetkin jotenkin sotaan liittyivät?

Moottoripyörän matkamalli

Pudonneesta lentokoneesta löytynyt kapteenin pingviini-maskotti :)

Tällaisia vitriinejä löytyi loputtomiin joka aiheesta. Suomen sodista ei kuitenkaan löytynyt edes pientä mainintaa sivulauseessa.

Napoleon-osastolla riitti ratsuväkeä

Napoleon I:n täytetty hevonen

Pienoismalliosastolta löytyi tuttu paikka

Tämä hieman suureellinen hauta oli ilmeisesti Napoleon II:n. Kirkossa oli myös Napoleon I ja joidenkin suurten sotamiesten hautapaikkoja.

Kirkon katto

 

Vietimme Les Invalides'lla yhteensä nelisen tuntia, jossa ajassa ehdimme De Gaulle -osastoa lukuunottamatta juuri ja juuri juosta näyttelytilat päästä päähän. Kunnolla tähän museoon ehtisi tutustua ehkä parissa viikossa. Eläkkeellä sitten?

Museo sulkeutui kuudelta ja sovelias ruoka-aika alkoi kahdeksalta. Olimme ajatelleet juhlistaa matkamme viimeistä iltaa Latinalaiskortteleissa vietetyn päivällisen merkeissä. Koska aikaa oli riittävästi, valitsimme etenemistavaksi kävelyn pitkin Seinen rantaa. Puolessa välin matkaa kirosimme päätöstämme, sillä kartassa mitätttömän näköinen siirtymä alkoi tosiaan painaa katakombien ja museon rappujen väsyttämiä jalkoja. Levähdimme muutamaan otteeseen Seinen ylittäviä lukuisia siltoja ja erityisesti niihin kiinnitettyjä "rakkauslukkoja" ihmetellen.  

Rakkauslukkoja

Taustalla Pont Neuf

Kari laskeskeli pikaisesti että siltaan oli kiinnitetty puoli miljoonaa lukkoa.

Lopulta pääsimme tavoitteeseemme, josta valkkasimme itsellemme sopivimman näköisen ravitsemusliikkeen. Jälkiruokia syödessämme kuulimme vierestämme tutunkuuloista puhetta. Viereiseen pöytään oli kuin olikin onnistunut hankkiutumaan suomalainen pariskunta. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset ja ruokasuositukset, maksoimme laskumme ja palailimme valaistujen siltojen ja Notre Damen kautta hotellille viimeistä yötämme nukkumaan.

Notre Dame

Seinellä oli vilkas liikenne