Saint-Émilionin aamu valkeni aurinkoisena ja linnunlauluisena. Joimme aamukahvit rauhassa huoneessamme, puimme päällemme ja suuntasimme kulkumme kohti kaupungin kapeita katuja. Kiertelimme aikamme viini- ja matkamuistomyymälöiden tarjontaa alustavasti silmäillen ja kävimme ostamassa tiketit turistijunaan sekä maanalaiselle Saint-Émilionin kierrokselle.
 |
| Yksi suosittu matkamuisto näytti olevan oma viinintaimi. Meillä jäi sattuneesta syystä hankkimatta. |
Turistikierroksiemme alkuun oli vielä sen verran aikaa, että ehdimme hyvin vierailla kaupungin näköalapaikalla, La Tour de Roy'ssa. Torni ei ole varsinaisen korkea, mutta keskeisen sijaintinsa ansiosta lähes koko kaupunki on sieltä hyvin nahtävissä.
 |
| Näköala La Tour du Roy'sta kaupungille |
 |
| ...ja toiseen suuntaan |
Tornikeikan jälkeen kävimme vielä haukkaamassa croque monsieurit, eräänlaiset lämpimät voileivät, aukion laidan pienessä baarissa. Sitten aloimmekin olla valmiita turistijunailua varten.
Junan päätarkoitus oli selvästi eri château'den esittely. Hitaasti mutta varmasti köröttelimme viiniviljelysten läpi vieviä pikkuteitä pitkin, samalla kun nauha kertoi meille ensin ranskaksi, sitten englanniksi, kuinka monta hehtaaria ja mitä kasvuluokkaa milläkin viinitilalla oli tuotannossa ja milloin ja miten tilalle pääsisi viinejä maistelemaan. Meitä ei numerotieto varsinaisesti kiinnostanut, joten keskityimme maisemien ihasteluun ja valokuvaamiseen.
 |
| Turistijuna |
Parinkymmenen minuutin ajelun jälkeen juna pysähtyi erään viinitilan pihalle. Ystävällinen, pehmeä-ääninen viiniheppu (isäntä tai renki) ohjasi turistilauman sisään pihan perällä sijaitsevasta kellarin ovesta. Hämärässä kellarissa kuulimme lukemattoman määrän yksityiskohtia viininviljelystä yleensä, sekä erityisesti Château Rochebellen näkövinkkelistä. Kellarisession jälkeen meidät ohjattiin takaisin junan pysähdyspaikalle ja edelleen viereiseen myymälään. Käteemme iskettiin viinilasit, joiden pohjalla oli tilkka tilan tuotetta. Viiniheppu kertoi elävästi, monisanaisesti ja ilmeisen innostuneesti kyseisen viinin nyansseista. Ja kieltämättä, hyväähän se toki oli. Maistelun jälkeen vierailla oli mahdollisuus "asevelihintaisiin" hankintoihin ja tokihan mekin tilaisuuden hyväksemme käytimme hankkien kotiinviemisiksi kelpo pullon vanhemman vuosikerran Grand Cru'ta.
 |
| Viinikellarissa, näitä tunneleita olisi jatkunut kuulemma monta kilometriä kylän alla |
 |
| Siellä on viinin hyvä kölliä tasaisessa +12-14 asteen lämpötilassa |
 |
| Maisemaa tilan pihalta |
Juna puksutti takaisin kaupunkiin ympyräreittiään pitkin. Hankimme kaupungilla vielä tuottajien yhteismyymälästä pari pullollista maistiaisia ja palasimme majapaikkaamme levähtämään.
Seuraavaksi vuorossa oli maanalainen kierros. Englanninkielisen kierroksen aikataulut eivät olleet sopineet kuvioihimme, joten kierroksemme kieli oli ranska. Aluksi vierailimme herra St.Émilionin pienessä asuinluolassa, sitten varsin vaatimattomissa katakombeissa (kuoppia ja pari luuta) ja lopuksi kallioon kaiverretussa monoliittikirkossa. Jotenkin täällä maan alla olisi kuvitellut olevan hienompaakin. Ehkäpä turisteille näytetäänkin vain tylsimmät kohteet?
Kierroksen jälkeen kävimme kävelemässä kaupungin ulkopuolella sijaitsevan kalliolipan päällä, jonne joku välkky oli keksinyt laittaa geokätkön. Hyvät oli maisemat, eikä ollut siis tämäkään turha reissu. Auringon alkaessa laskea heitimme vielä pari kierrosta kaupungin ympäri, söimme pizzat ja sorbettijälkkärit kallioon koverretussa pizzeriassa ja palailimme huoneeseemme viimeistä Saint-Émilionin yötä nukkumaan.
 |
| Geokätköä kohti |
 |
| Maisemia kätköltä |
 |
| Kalliopizzeriassa. Pöytää valitessamme tarjoilija oli huolissaan, tarkenemmeko varmasti. Mitähän se ajatteli, kun takkiemme alta paljastui t-paidat.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti