Aamu valkeni varsin aurinkoisena. Päiviin oli iskenyt yöllä jokin mahataudin tapainen pöpö ja pakkailimme laukkumme hieman keskivertoa apeammissa tunnelmissa. Poistuimme hotellista, ohjelmoimme navigaattorin johtamaan meidät Saint-Émilioniin ja totesimme meillä olevan pari tuntia pelivaraa ilmoitettuun saapumisaikaan nähden.
Tämänkin siirtymän päätimme ajaa moottoriteitä ja tietulleja vältellen, koska yleensä kaikki näkemisen arvoiset paikat ja maisemat sijaitsevat moottoritien meluaitojen ulkopuolella. Alkumatkan köröttelimme mukavaa neljänkympin vauhtia ylileveän erikoiskuljetuksen perässä. Kun kuljetus lopulta siirtyi syrjään ja päästi kilometrin pitkän jonon ohitseen, oli pelivaramme supistunut ikään kuin itsestään puoleentoista tuntiin.
Vähän matkan päässä Toulousesta, olimme menomatkalla nähneet keskellä peltoja jonkin sorttisen obeliskin, jota olimme nyt paluumatkalla suunnitelleet pysähtyvämme pällistelemään. Ajoimme nähtävyyden parkkialueelle, söimme hieman aamupalaa ja suuntasimme askeleet kohti kivipilaria. Pilarin ympärillä oli kivinen aita ja portti oli visusti kiinni. Sen verran saimme infotauluista tolkkua, että pilari oli rakennettu Canal du Midin ja roomalaisten jumalien kunniaksi ...tai jotain. Aikamme obeliskia ihmeteltyämme kävelimme vielä pienen kierroksen viereisessä, pienten kanavien ja lampien ympäröimässä puistossa. Löytyipä sieltä sattumalta yksi kätköpurkkikin.
 |
| Naurouzen obeliski keskellä ei mitään |
 |
| Mukava puisto obeliskin vieressä |
Toulousen ohitimme vilkasta kehätietä pitkin. Pian kaupungin jälkeen liikenne taas hiljeni ja saimme muutamaa tietyötä ja rekan perää lukuunottamatta ajella rajoituksen mukaista 90-110 km/h vauhtia kohti päämääräämme. Mitään suurempia kaupunkeja ei Toulousen ja Bordeauxin välillä ole. Näkymiä hallitsevat vuoroin kumpuilevat maalaismaisemat vihreine peltoineen ja vuoroin pienet kivestä rakennetut kylät ja kaupungit. Ranskalaiseen tapaan nämä ei-moottoritie-valtatiet kulkevat taajamien läpi kapeita kauppakatuja pitkin mutkitellen. Mikäs siinä, mukavahan sitä on automatkallakin ihmisten arkitoimintoja lähietäisyydeltä seurata.
Muutaman synkän metsätaipaleen jälkeen alkoi molemmin puolin tietä näkyä siellä täällä viiniviljelmiä. Nähtävästi Bordeauxin viinialue alkoi olla jo melko lähellä. Muutama kilometri eteenpäin ajettuamme emme sitten mitään muuta nähneetkään. Viinitarhoja (oikeastaan -peltoja) horisonttiin asti jatkuvina juurakko- ja tukikeppijonoina, välissä château siellä toinen täällä. Nyt on viljelysmaa hyvässä käytössä.
 |
| Nyt aletaan päästä asiaan |
Ajoimme automme parkkiin Saint-Émilionin kylän laidalla sijaitsevan majatalomme lähistölle ja kävimme kuittaamaan huoneemme avaimet ystävälliseltä emännältä. Kannoimme omaisuutemme huoneeseen ja siirsimme auton maksulliselta paikalta hieman syrjemmäksi, ilmaiselle tienvarsipaikalle. Pienen lepohetken jälkeen olimme valmiit ensimmäiselle tutustumiskierroksellemme.
Saint-Émilion on kaunis kylä, uskomattoman kaunis, ja täynnä viiniä, historiaa ja viinin historiaa. Auringon laskiessa harmaiden talojen seinät kirkastuvat ja muodostavat viinitarhojen ja sinisen taivaan kanssa näkymän, jota on vaikea koskaan unohtaa. Maiseman äänimailmasta pitivät huolta linnut, joiden siritys täytti ilman, minne päin kylää ikinä menimmekin. Ei ollenkaan huono paikka.
 |
| La tour de roy |
 |
| Saint-Émilion |
 |
| Uusi viinitarha |
 |
| Keskusaukio |
 |
| Melko pieni hotelli kahden kujan puristuksessa |
 |
| Viinitarha ilta-auringossa |
 |
| Katunäkymä kylän laidalla |
Päivän syömiset olivat taas olleet mitä sattuu, joten päätimme hoitaa illallisen ikään kuin viralliseen tapaan, eli ravintolassa syöden. Hankimme eteemme kunnon pihvit ja pullollisen paikallista Grand Cru'ta. Maittavan aterian jälkeen olikin sitten mukava siirtyä kylpyammeen kautta pehmeään sänkyyn taas kerran ansaituista unista nauttimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti