Näköjään tämä menee näin. Joka toinen aamu on aamiaista ja joka toinen ei. Tänään oli se päivä kun matkalaukun pohjalta löytyi vain viiden sentin pätkä patonkia ja kourallinen perunalastuja.
Laitoimme huoneemme nopeasti päiväkuntoon ts. enimmät irtokamat laukkuihin ja laukut lukkoon. Hotellin parkkipaikan sähköportti ei olisi halunnut päästää meitä poistumaan, mutta pienen odottelun jälkeen pääsimme tien päälle onnekkaamman asukkaan vanavedessä. Valtatielle päästyämme käänsimme keulan kohti Välimerta.
Seurailimme navigaattorin ohjeita, joiden mukaan käännyimme pian astetta pienemmälle tielle. Viinitarhat reunustivat tietä päättymättömänä peltona. Siellä täällä viljelysten keskellä kohosi pieniä kivestä rakennettuja kyliä kivikirkkoineen.
Jossain vaiheessa katseemme kiinnittyi helikopteriin, joka roikotti allaan jotain möhkälettä. Pian kopteri tuli lähemmäs ja näimme lastin tarkemmin; metallinen kori ja pari ihmistä. Mitä ilmeisimmin seurue oli korjaamassa viereistä voimalinjaa. Eipä tuohonkaan työhön ihan jokainen soveltuisi.
 |
| Voimalinjan korjaus menossa |
 |
| Kyllä näitä teitä kelpaa ajella |
Tähtäimessämme oli pari syrjemmällä sijaitsevaa geokätköä, joiden perässä ajaessamme huomasimme tien vaihtuvan taas entistä pienemmäksi. Pian tie alkoi kiemurrella ja nousta ylös kukkulalle, josta löytyi kaunis pieni kylä, kivinen pikkukirkko ja viinitarhassa laiduntavia aaseja ja muuleja.
 |
| Tie Fontjoncouseen |
 |
| Jylhät rinteet |
 |
| Fontjoncousen kirkko |
 |
| Söpöjä otuksia viinitarhassa |
Laskeuduimme autoinemme alas kylästä, palasimme suuremmalle tielle ja jatkoimme matkaamme kohti merta. Koska aamiainen oli tosiaankin jäänyt syömättä, poikkesimme hakemaan evästä Port-la-Nouvellen laitakaupungin marketista. Ajoimme eväinemme kaupungin läpi hiekkarannan laidalla sijaitsevalle parkkipaikalle. Nautimme lounaamme autossa ja kävimme kävelyllä aallonmurtajalla. Uimisen jätimme suosiolla väliin, vaikka paikka olisi ollut siihenkin puuhaan ideaalinen.
 |
| Maisemaa matkan varrella |
 |
| Port-la-Nouvellen rannalla ei ollut tungosta |
 |
| Majakka aallonmurtajan päässä |
Seuraavaksi siirsimme automme ja itsemme kaupungin toiselle laidalle, missä eteemme avautui silmänkantamattomiin jatkuvat suola-altaat. Allaspellon keskelle oli jätetty jostain syystä pieni pala pöheikköä, jonne oli sitten perustettu luonnonsuojelualue. Kävelimme hetken kanavan vartta, löysimme pari kätköä, valokuvasimme aikamme ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Narbonnea.
 |
| Luonnonsuojelualueella |
 |
| Vanhoja suola-altaita |
 |
| Yksi kätkö jäi hakematta, kun siellä asusti jättiläishirviöhämähäkki. Nämä rannan otukset oli pieniä ja söpöjä sen rinnalla... |
Olimme ajatelleet pyshtyä Narbonnessa ja pyörähtää torilla muutaman valokuvan verran. Sopivan väljän parkkipaikan löytyminen osoittautui kuitankin sen verran haastavaksi, että kaupunkivierailu typistyi lähinnä parilla kunniakierroksella höystetyksi Narbonnen läpiajoksi.
Narbonnesta takaisin Carcassonneen lähdimme ajelemaan pitkin isoa valtatietä. Päivää oli vielä sen verran jäljellä, että päätimme tehdä pienen poikkeaman muutaman kilometrin tien sivussa sijaitsevaan Montbrun-des-Corbières:in kylään. Kiertelimme suuren viinilaakson reunalla sijaitsevassa kylässä tunnin verran.
 |
| +18C puolipilvinen sää muuttui +13C vesisateeksi heti sisämaassa |
 |
| Viinitarhoja |
 |
| Montbrun-des-Corbières |
 |
| Kirkontorni, täällä päin niiss oli vain kellotelineet katolla |
Ennusteiden mukaan tästä päivästä piti tulla sateinen. Poutaa ja lämpöä oli kuitenkin riittänyt koko kierroksemme ajan. Paluumatkan viimeisten kilometrien ajan saimme lopulta nauttia täyttyneistä ennusteista. Vettä tuli taivaan täydeltä, niin ettei autosta tahtonut ulos nähdä. Tässä vaiheessa retkeä se sallittakoon.
 |
| Carcassonnen sää oli melko lohduton, joten ilta kului hotellilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti